Kirjoittaja Arvo Konservatiivi päivämäärä 15.2.09 - 19:30
Eurooppa, Valistuksen kehto, pelkää? Ihminen pelkää, kun on "ulalla", ei tiedä eikä tunne ympäröivän maailman voimia eikä liikelakeja. "Eurooppa" on saatu pelkäämään ihmisten arvostelukykyä ja järjenkäyttöä heikentämällä. Mutta se §5, menkäämme siihen.
Paradoksaalista Eco esseessä on, että hän kirjoittaa koko ajan järjen määritelmistä, muttei niitä koskaan anna. Hän kirjoittaa niistä, kuin jokainen lukija ne tuntisi.
Eco: "rationaalisuutta käytetään siitä syystä, että täytyy ilmaista maailmaa koskevia propositioita, ja ennen kuin voidaan olla varmoja siitä että nämä propositiot ovat "totta", täytyy olla varmoja siitä että muut ymmärtävät ne. Täytyy siis laatia säännöt jotta voitaisiin puhua yhdessä, säännöt jotka pätevät yhtä hyvin mielessä tapahtuvaan ajatusten muotoiluun kuin puheella tapahtuvaan ajatusten ilmaisuunkin. Eikä tämä tarkoita väitettä että meidän tulisi puhuessamme sanoa vain yksi ja sama asia, vailla epäselvyyksiä tai moniselitteisyyksiä. Päinvastoin, on melko rationaalista ja järjenmukaista myöntää, että on olemassa myös diskursseja (...), joihin samanaikaisesti sisältyy useampia ja keskenään ristiriitaisia asioita."
Hän jatkaa, että toisinaan puhumme moniselitteisesti. Siksi toisinaan on joissakin yhteyksissä syytä "laatia yhteisesti hyväksyttyjä puhesääntöjä - erityisillä aloilla missä päätetään että kaikki omaksuvat samat kriteerit käyttäessään sanoja ja yhdistäessään niitä propositioiksi joista keskustella". Tähän liittyy, että on päätettävä mitkä ja minkätyyppiset säännöt milläkin ongelma-alueilla ovat päteviä. Että ihmiset ylipäänsä pitävät jostakin X:stä, on tilastollisesti todennettava asia: jokaisen ei tarvitse pitää sinihomejuustosta, mutta silti on järkevää sanoa ihmisten siitä pitävän. Muutenhan sitä ei valmistettaisi ainakaan myyntiin?
Tässä yhteydessä Eco taluttaa esiin "loogisen ystävänsä", joka pitää kiinni vain modus ponensista. 'Jos p on, niin silloin q on'. Jos totean että p, niin minun on todettava myös että q. Tämä ei päde kaikessa järkeilyssä ja keskustelussa, kuten runoudessa. On sovittava, millä keskustelun aloilla se on pätevä. (Lisäksi on tietenkin sovittava myös premisseistä.) Ainakin tieteessä, ehdottomasti; politiikassa ja muussa yhteiskuntaa (yhteiset asiat) koskevassa keskustelussa, väistämättä. Muu jääköön jatkokeskustelun varaan.
Esim. hyvinvointiin ja hyvinvointivaltioon liittyen voidaan sopia, että köyhyyden lisääntyminen merkitsee hyvinvointivaltion heikentymistä. Määritelkäämme köyhyys konkreettisten kuukausitulojen ja Suomen oloissa edellytettävän minimitulon välisenä suhteena: on kyse henkilön tai kotitalouden köyhyydestä, kun kk-tulot jäävät minimitulorajan alapuolelle. Jos tilastollisesti on sitten osoitettu köyhyyden 2000-luvulla lisääntyneen, niin silloin hyvinvointivaltio on heikentynyt. Ei siis pysty huolehtimaan siitä perustehtävästään, että mahdollistaisi jokaiselle kansalaiselle inhimillisesti siedettävän elämän, vaan jättää osan väestöstä työttömyyden tai huonosti palkatun työn, aliravitsemuksen, huonon terveydenhoidon ja heikkojen asuinolojen armoille, manaan propagandistisesti. On helppo huomata, että poliittisen eliitin piirissä rationaalisuus ei ole jokaista koskeva hyve. Moni poliitikko hyväksyy esim. tutkimuksen todentamat yksittäiset tosiasiat, mutta kieltäytyy hyväksymästä, mitä tosiasia merkitsee yleisempien asioiden kannalta. Ei tarvitse ihmetellä, jos osa kansalaisista suhtautuu pol. eliittiin skeptisesti (aina on tietenkin jokunen, joka ei poliitikon rationaalisuutta osaa arvioida).
Arvelisin Econ ajatelleen rationaalisuuden sellaiseksi yksilöllis-sosiaaliseksi kyvyksi tai ominaisuudeksi, että osataan sopia yhteisistä järkeilyn ja keskustelun säännöistä ja joita kyetään käytännössä myös noudattamaan. Lisäksi tähän liittyy, että asioita tarkastellaan ja arvioidaan niiden erityislaatu huomioiden. Asiaa ei pyritä metafyysis-neuroottisesti alistamaan jollekin yleisabstraktiolle, jos se sen alaan ei kuulu. Tämä tosin edellyttää asioiden tiedostamiskykyä. Miten se rationaalisuuteen liittyy on liian kompleksi kysymys tähän (ja minulle). Tämä saa tältä erää riittää.
t: Arvo
Perussuomalaisten syvästi halveksima maailman parantaminen alkaa epäkohtien osoittamisella.
