YLE Radio 1

Sain radion kuulutuksesta vinkin puhelinkontaktiohjelmaan,
josta otin osoitteeksi; yle.yleradio1@yle.fi ja lähetin viestini.
Sain siitä väärät osoitteet sähköpostiini (loppuosoite sotkettu).
Kysyin varmistukseksi asiaa Radio 1:n www-sivun kautta,
josta tiedottaja Tuire Juusela varmisti olevan yksi "yle" liikaa,
siis vain yle.radio1@yle.fi kuten esittelytekstistäkin näkyy.

Kerron asiani uudestaan Juuselalle,
eli jätän nyt sen kysymykseni tähän.
Vaikka ei lyhyessä ohjelmassa paljon ehditä
keskustella niiden muutamien puhelujen lisänä.

Mihin kirkkoja Suomessa tarvitaan?
Vastaa kysymyksiin arkkipiispa Leo
ja arkkipiispa Jukka Paarma
YLE Radio 1 ma 21.11.05 klo 16:10 - 17:30.

Olin kolme viikkoa sitten Kansalliskirjastossa yhtäaikaa arkkipiispa Paarman
tutustuessa Aarteita-näyttelyyn, jossa esillä mm. ensimmäinen
suomenkielinen almanakka vuodelta 1705 (Tammelinin).
Siellä mietin kysymystä:

Paavi Gregorius XIII hyväksyi ensimmäisenä 1582 nyt laajasti käytössä
olevan ajanlasku-uudistuksen.
Jättivät kuitenkin "kalenterimme kolme ylimääräistä päivää", eli nyt
aurinkovuodet täsmää kirkon perustamisaikoihin 300-luvulle, eikä siis
mene tasan ajanlaskumme alkuvuoden mukaan.
Osalla yhä käytössä se vanhempi juliaaninen laskutapa.

Miten kirkot nykyään tulkitsee nämä eriaikaisuudet?

(Pääsiäinenhän on sidottu roomalaisella laskutavalla
Auringon, Kuun ja viikonpäivien kiertoon ja siten vaihtelee em. kolmella esimerkillä.)

Olen huomannut Lasse, että olet täällä taasen mutta ei ole ollut kuin yhteistä aihetta. Tämä on.

Minua on kiinnostanut Venäjän tilanne. Siellähän oli juliaaninen allakka voimassa vielä pitkään, kun Suomi vaikka autonomiana ja Venäjään kuuluen oli jo siirtynyt greogoriaaniseen laskutapaan. Tällainen tieto minulla on. Mutta miten tämä voi olla mahdollista. Niin kuitenkin on, jollei sitten erinäisiä päivämääriä muutettu toiseen ajanlaskuun aivan tavan mukaan, kun henkilö autonomian aikana siirtyi esim. Pietarista vaikkapa Hämeeseen. Papinkirjoissa ovat asiat näin.

Juhlia ja tapahtumia juhlitaan tietenkin niiden alkuperäispäivinä. Venäjällä lokakuun vallankumousta juhlitaan nykyään marraskuussa. Ja pääsiäinen on siellä 3 viikkoa myöhemmin kuin meillä. Tällaisessa käsityksessä olen pääsiäisenkin suhteen. Miksi me vietämme pääsiäistä toiseen aikaan.

Yritän kuunnella ohjelman tai nauhoittaa sen. Uskon kuitenkin, että Sinä asiaa kommentoit, koska kuuntelet sen.

Marja:

Ruotsin läntiset ja itäiset maakunnat siirtyivät käyttämään gregoriaanista kalenteria jo vuonna 1753. Napoleon ja Aleksanteri I päättivät Tilsitissä vuonna 1805 Ruotsin jakamisesta kahtia. Tämän seurauksena valtakunnan läntinen puolisko muodosti unionin Tanskalta vallatun Norjan kanssa, ja valtakunnan itäinen puolisko muodosti unionin Venäjän kanssa (josta jäänteenä Unioninkatu Helsingissä) jatkaen olemassaoloaan omien lakiensa turvin ja noudattaen edelleen gregoriaanista kalenteria.

(Neuvosto)Venäjällä siirryttiin gregoriaaniseen kalenteriin vallankumouksen jälkeen. Venäjän ortodoksinen kirkko jatkoi kuitenkin juliaanisen kalenterin noudattamista. Suomen ortodoksinen kirkko käyttää gregoriaanista kalenteria.

Pääsiäistä vietetään kevätpäiväntasausta seuraavan täyden kuun jälkeisenä sunnuntaina. Tästä syystä "lännen" ja "idän" pääsiäisenvieton ajankohdat vaihtelevat - joskus ne sattuvat yksiin ja joskus niiden välillä voi olla useita viikkoja.

Nyt kun tietoniekat ovat paikalla, sopinee kysyä missä sijaitsi ja minkä kokoinen oli Sveariket noin vuonna 1240. Viipurin linna perustettiin muistaakseni vuonna 1293 tai silleen.

Hahmottamisen helpottamiseksi

Johannes, kiitos tosi selventävästä vastauksesta! Olen käynyt asiaa vuosia sitten, kun tieto oli kovin ajankohtainen, jopa teologisessa tiedekunnassa tiedustelemassa, mutta en ole osannut esittää asiaani kunnolla. Minulle selitettiin kaikki seikkaperäisesti ja tein muistiinpanojakin. Tuohon Ruotsin vallan aikaan ei kuitenkaan menty vaan puhuttiin pelkästään ajanlaskusta. Jäi omituinen olo että kuin jotain muka tiesin mutta en silti ymmärtänyt mitään.

Nyt ymmärrän ja laitan viestisi parahin Johannes talteen omiin kansioihini.

Niinhän on, että historiankirjat pitäisi olla aina esillä. Hyvät kirjat maailmanhistoriasta kuuluisivat käsikirjastoon. Suomen historiasta minulla niitä onkin. Toisaalta ei ole kovin pitkä matka kirjastoonkaan ja kirjastovirkailijat osaavat kyllä neuvoa. Maailmanhistoriasta on luultavasti olemassa nykyään joitain hyviä opuksia. Ennen jotkut melkein vannoivat Carl Grimbergin Kansojen historian nimeen. Tiedä sitten ovatko vielä kuinka käyttökelpoisia.

Onko meidän joukossamme ketään, joka olisi ortodoksi ja tietäisi jotain Viron Ortodoksisesta kirkosta ja erityisesti sen siitä haarasta, joka on vallitsevana eteläisellä Setomaalla? Jos on, niin voisimme jatkaa keskustelua yksityisemmällä tasolla mutta tärkeimmät kohdat myös koko yhteisölle raportoiden.

Nauhoitan itsekin sen ohjelman ja nyt kirjastossa kirjoittelen.

Tämä Napoleonhan voitti erään tärkeän taistelunsa paljolti
siksi kun venäläiset tuli taistelupaikalle oman ajanlaskunsa mukaan
myöhässä liittolaistensa (taisi olla itävaltalaisia) avuksi. En nyt muista
tarkemmin kirjalainaustani.
Tätä samaa sekaannusta on pituusmittajärjestelmissäkin esiintynyt,
esim. amerikkalaisten - ja eurooppalaisten Mars-yhteistyön epäonnistumisessa.

Pääsiäistä voi miettiä myös siten, miten ne "kolme päivää" on sovitettavissa
ylösnousemusmyyttiin...

Voi Sinua Lasse Reunanen! Olen miettinyt sitäkin kun aikanaan puhuit desimaaleista eurojen yhteydessä. Kyllä tosiaan pitäisi monessa olla tarkka. Välillä saan laskuja, jotka vaikuttavat huimilta jollen käsittäisi että pilkun paikalle on laitettu piste. Itse sitten niitä korjailen, kun tiedän kuitenkin taksan, jonka mukaan jotain olen hankkinut.

No mutta asiaan. Kuuntelin tässä kaikenlaista kopsotellessani tuon ohjelman. Tiedä sitten mitä mieltä olet. Ihmettelin kovin miten ihmeen neuroottisia ihmisiä siellä oli esim. homoasioista kysymässä. Käsitän, että asia voi pelottaa mutta jonkun tietyn Raamatun kohdan tankkaaminen ei juuri auta muuta kuin itsensä ylentämiseen ja toisten alentamiseen. Piispa Paarma oli oikeassa siinä, että juuri näiden rivien tulkinta on se vaikeus. Vaan sehän ei istu maahan kun sen sijaan kysyjän mielestä Paarman väärään vivahtavat lausunnot istuvat.

Ajattelin kyllä että aivan oikein olen tehnyt kun olen jo vuosikymmenet sitten kirkosta eronnut. En kestä tuollaista jankutusta.

Mitä hedelmällisyyshoitoihin tulee, niin ymmärrän kyllä että asialla on puolensa ja puolensa. Itse olen taipuvainen kannattamaan, että lapsella olisi äiti ja isä. Mutta sellainenkin asia on kuin kaipuu lapseen. Se on naiseen sisäisesti rakennettu tunne. Näin itse koen enkä hae mitään hakuteoksia sanani painoksi. Itse en ole voinut saada lasta (kuten olen täällä joskus todennut) ja tiedän, että asia ei ole helppo. Mitään keekoilua lapsenhankkimisesta en hyväksy: tarkoitan juttuja kuinka ihanaa on odottaa, miten ihmeellistä on kun on lapsi ja kaikki tämä sanottuna ennen kuin lapsi ja se arki on edessä.

Olen kuitenkin sitä mieltä tuosta edeltävästä kysymyksestä, että joku homopari voi olla paljon parempi huoltajapari lapselle (ainakin joissakin tapauksissa) kuin mitä biologiset vanhemmat ikänä voivat olla. Tietenkin moni syy on sosiaalinen. Ne pitäisi hoitaa. Psyykkinen syy ja lapsi on aika vaikea yhdistelmä. Fyysinen syy ja lapsi on sula mahdottomuus kuten on tässä jo tullut todetuksi.

Lasse, Sinun allakka-kysymyksesi olisi ollut mannaa tuolla joukossa. Vaikka täytyy sanoa, että keskustelu oli parempi kuin mitä etukäteen ajattelin ja osasin odottaa.

Asetit Marja minut väärin "...maalisi" eteen, mutta tekonsa tekijä vastaa.

En nyt itsekään kirkkojen henkilöjäsen ole, vaan koen olevani yhteisömme
kautta siinä osallinen.

"Allakka-asia" tuli täällä laajemmalle jaettua, ja myös keskustelijoiden
tiedoksi, mikäli asianmukaisesti edelleen välitetty.
"Aarteet-näyttelyn" näyttelyesitteen; Aarteet, sain nyt kirjastosta itselleni lainaksi.

Tuolla parissa muussa viestiketjussa on nostettu eri yhteyksissä esiin kulttuuriministerimme Tanja Karpela, joka on ykkösellä kohta alkavan puhelinkontaktiohjelman tähtenä.

Nyt taas on se kontaktiohjelma, jonka nauhoitan kuunneltavaksi.

Asiani kuitenkin liittyy edelliseen aiheeseeni.
Lainasin kirjan; Lyhyt historia lähes kaikesta / Bill Bryson,
missä sivuilla 89-90 kerrotaan se Irlannin kirkon arkkipiispan James Ussherin
tunnettu "varhainen yritys aikakausien tarkkaan ajoittamiseen" (1650).
Siinä hän esitti, "että Maa oli luotu keskipäivällä 23.10.4004 eKr,"
lähdesivuni mainitsee "oletetuksi luomispäiväksi monissa kirjoissa" myös 26.10.
No, ei enempiä varhaisesta ajoitusehdotuksesta, mutta näissä mainituissa
aikaisemmissa lähteissä on taas tämä kolmen päivän heitto (liittyneekö aiheeseeni).

Kävin äkkiä em. kirjan läpi ja otin siitä noin 15% tarkempaan tarkasteluuni
(578 sivua yht. kirjassa).
Heti alkusivu 11 muistuttaa "pitkäkin ihmiselämä kestää vain noin 650 000 tuntia."
Laskin äkkiä ettei "miljoonapäiväisiä" ole montakaan virallisesti ollut,
siis kun koko elämä ajatellaan päivän mittaiseksi ja lasketaan tunnit.
Miljoonaa tuntia on noin 114 vuotta 28 päivää 20 tuntia (114 v 688h)
ja mikäli siitä vähentää noin 9 kk (6480 h) saa laskelmaa hieman aikaisemmaksi.

Tunnin päästä alkavan puhelinkontaktiohjelman aihe on mielenkiintoinen - sotasyyllisyysoikeudenkäynti. Jos se kirvoittaa keskustelua, on varmaan parempi käydä sitä ulkopolitiikkaketjussa.

Kulttuuriministeri pääsi helpolla pari viikkoa sitten. Kysymykset olivat tasoa "miksi oopperassa ei ole iltapäivänäytöksiä" ja "mitä mieltä olette puhutusta nykysuomesta". Kirjastojen lakkauttamisesta huolestuneet kuuntelijat saivat päänsilitystä ympäripyöreään tyyliin "teemme parhaamme laadukkaiden kirjastopalvelujen säilyttämiseksi".

Lopun taas nauhoitin "sotasyyllisyysasiasta", joten asialista ei täysin tiedossani.
Jätän tänne kuitenkin aiempaa arviotani.

Stalinhan jätti talvisodan alla Suomelle "isällisesti" mahdollisuuden
"paksuntua" Aunuksen Karjalan metsien alueelle, vastineena esitetyille alueluovutuksille.
Venäjähän tunnetaan ns. "äitimaana", johon Suomi luonnollisesti liittyi
"napanuorallaan" Laatokasta. Toinen "äitimaa" Suomelle on myös Ruotsi,
joten ns. "isänmaan" kannattajamme pitänee Suomineitoa näiden "lapsena".
Sittemmin saimme sen torjuntavoiton, mutta vaadittuihin alueluovutuksiin
jouduimme, esim. Hankoniemi jne. Saksaa vastaan.
Kun Suomi lähti Hitlerin tueksi, saimme Neuvostoliitosta mm. niitä Mannerheimin
ja Hitlerin välisiä "morsiuslentolehtisiä" kuvaamaan maidemme "suhdetta".
Tämä "morsiusliitto" osottautui sittemmin pätemättömäksi kun Mannerheim
piti Suomen pois Leningradin lähettyviltä, joten ei hän saanut niitä sotasyyllisyyssyytteitäkään.
Ryti ymmärsi myöhemmin ettei "nerokas" Saksan johtaja vastannut kuvitelmiaan,
joten teki sen u-käännöksensä, mutta ei se silti poistanut "syyllisyyttä"
jatkosodan aloituksesta mistä asiasta tuomiot enimmäkseen tuli.
Ansiokkaasti kaikki suoritti lyhennetyt tuomionsa, joten sikäli "putsasivat"
syyllisyytensä.

Suurimman sotasyyllisyystuomionhan sai kannettavakseen Suomi,
sillä menetti jällen ne alueensa.
Lähinnä Petsamo-käsivarsi edusti Satalinille Suomineidon kättä,
jonka "varkausyrityksestä" määräsi poistettavaksi. Muu alueluovutus
itärajalla voinee katsoa "rikollisen" rangaistusriisumiseksi, ja Porkkalan
vuokra-alue eräänlaiseksi silpomiseksi.

Jatkan tähän, koska Lasse tänne aiheesta kirjoitti.
Sotasyyllisyysoikeudenkäynti on minun käsitykseni ja sen perusteella, mitä olen asiasta lukenut ja kuullut, ollut tapahtuma, joka ilman muuta oli tullakseen. Tuomiot olivat tullakseen. Kyse oli ilmeisesti vain siitä, ketkä tuomitaan, miten ja missä.

Kun nyt näitä tuomioita niin kovin suurina ja häpeällisinä ja kuten Rautkallio sanoi: koko Suomen kansan kunniaa koskevina pidetään, niin olen siitä asiasta hieman toista mieltä. Ennen liittouman edustajien tuloa Suomeen, niin Päämajan kuin myös esim. Valpon papereita tuhottiin sen mitä ehdittiin. Jos olisin jonkun syylliseksi tuomitun omainen, niin suhtautuisin asiaan ehkä toisin. Nyt olen sellaisen ihmisen omainen, joka joutui melkein lapsena Syväriltä vielä Lapin erillissotaankin.

Minun historiaani kuuluu oleellisesti myös vuosiluku 1918 ja sen seuraukset. Silloin vietiin Suomessa monia ihmisiä navetan taakse ja ruumiita tehtiin. Mitä olivat ne oikeudet, joissa syyttäjinä olevat olivat asianosallisia ja oikeudenjakajat vielä opinnoissaan keskeneräisiä. Niiden harvojen ääntä, jotka kehottivat olemaan tuomitsemasta itse teosta = kapinoinnista, ei kuultu. Se oli sitä aikaa. Jatkosodan jälkeinen tilanne oli taasen sitä aikaa. (Mitä ja millaista oli 1930-luvun politiikka jää varmaan ikuisesti avoimeksi kysymykseksi, johon ei kuin vain vastausta saada vaikka mitä puolesta ja vastaan esitettäisiin.) Olihan selvä, että Saksan rinnalla sotinut valtio, kutsutaan sitten sotaa erillissodaksi tai pelkäksi sodaksi vain, joutui oikeuden eteen. Olen jo pitkään kannattanut sitä, että myös voittaneet joutuisivat tilille tekemisistään. Niitä rikoksia on paljon tuomitsematta. Se ei kuitenkaan poista hävinneiden rikoksia. Joutuivatko oikeat henkilöt tuomiolle, on varmaan myös ikuisesti tulkinnanvarainen asia.

Suomalaisten osuutta juutalaiskysymyksen käsittelyyn ei ole vielä puitu loppuun. Asia on avoin ja tutkinnan alla. Inkeriläisten kohtalo on avoin. Myös sotavankien, joita tulisi kohdella tiettyjen sääntöjen mukaan, kohtalo on avoin. Kovin runsaasti heitä leireillä Suomessa ja vanhan rajan takana kuoli. Kovin myöhään Suomessa haluttiin tehdä selvitys, mikä on oikeutettua menettelyä toiselle maalle luovutettujen osalta. Tulos oli yksiselitteisesti ja nopeasti: niin ei saa tehdä, ei saa luovuttaa. Mutta eikö sota alkanut jo olla lopuillaan. Ainakin Saksa ol tuolloin täysin häviämässä voittoisan sotansa ja Suomen oli tehtävä omat erilliset ratkaisunsa.

Vanhan rajan ylitys, kuten ohjelmassa eräs kysyjä esitti, oli asiallinen asia. Siihen olivat Saksan etenemisen yllyttäminä valmiit johtajat luultavasti kaikki. Oli runsaasti sotilaita kentällä, jotka halusivat panna vastaan: vanhaa rajaa ei ylitetä.

Kansalaisoikeuksien menetys ei ole mitään, kun ne tavalliselta jermulta viedään. Se on suuri asia aina, kun se koskee jotain suurta herraa. Suomen armeijan ylipäällikkö Mannerheim välttyi sotasyyllisyysoikeudelta oli siihen päättäjänä sitten Stalin Leningradin piirittämättömyyden vuoksi tai rauhan säilyttämisen vuoksi Suomessa. Haloo täällä olisi noussut, jos marski olisi oikeuteen joutunut. Olisiko voitu ajatella, että sellainenkin mellakka olisi voinut syntyä, että Suomi olisi vaikka mellakan takia voitu miehittää todella. Tuli tuossa kuunnellessa mieleen sekin asia.

On se ihmeellistä, että Jukka Tarkan kanssa olin nyt koko ajan samoilla linjoilla. Miten onkaan niin koen, että Rautkallio hakee vain ja ainoastaan syyllisiä milloin mihinkin. Hän ajaa Kekkosta takaa niin vimmatusti kuin vain kynältään pystyy. Onko se oikea historiantutkijan asenne. Outo se minun mielestäni ainakin on.

Niinhän se on, että muihin häviäjävaltioihin verrattuna suomalaiset "sotasyylliset" selvisivät aika lievillä tuomioilla. Jokainen syytetty säilytti henkikultansa. Olen samaa mieltä Marjan kanssa, että siinä tilanteessa tuomiot olivat tavalla tai toisella tullakseen. Sitä paitsi lännen liittoutuneet olivat pilatusmaisesti pesseet kätensä koko jutusta ja antaneet neukuille vapaat kädet painostaa suomalaisia.

Palataan kuitenkin jatkosotaa edeltävään aikaan eli syksyyn 1940, jolloin Neuvostoliitto ja Saksa olivat liittolaisia. Kumpikin osapuoli oli tuohon mennessä menestyksellisesti toteuttanut Molotov-Ribbentrop -sopimusta. Neuvostoliitto oli vuoden sisällä miehittänyt Baltian maat, Itä-Puolan sekä "Romanian Karjalan" eli Bessarabian (nykyisen Moldovan) ja ryhtynyt harjoittamaan niissä raakalaismaista stalinistista politiikkaa. Mutta Suomen valloitus oli jäänyt talvisodassa puolitiehen, niinpä Molotov matkusti Berliiniin suostuttelemaan natseja Suomen liittämiseksi neuvostokansojen perheeseen. Mutta kuten tunnettua, tuossa vaiheessa Hitlerillä oli jo toinen suunnitelma niin Suomea kuin Neuvostoliittoa varten, josta Suomen poliittinen johto lienee ollut tietoinen.

Entä jos Suomi olisi kieltäytynyt yhteistyöstä saksalaisten kanssa? Olisiko Suomen alue siinä tapauksessa muuttunut saksalaisten ja neukkujen sotatantereeksi, saksalaisten sillanpääasemaksi Uralille? Millaiseen vastarintaan suomalaiset olisivat ryhtyneet jos (kun) Saksa olisi miehittänyt Suomen? Siviiliuhrit olisivat todennäköisesti olleet hirvittävät. Eikä neukkuja olisi pysäytetty Tali-Ihantalassa sodan loppukahinoissa. Helsingissä olisi varmaan järjestetty komea voitonparaati vuonna 1945. Mutta kai Suomi olisi uudelleenitsenäistynyt vuonna 1991.