moxu kirjoitti:Pirkko Saision taannoinen ratkaisu luopua kirjallisuuden Finlandiapalkintorahoista oli asiallisessa mielessä järkevä, mutta sikäli outo, että jos hän olisi ehdottomasti kieltänyt taiteella kisaamisen arvon, olisi hänen pitänyt myös kieltää Punaisen Erokirjan asettaminen ehdolle ko.kisassa.
Se, että Pirkko Saisio luovutti palkintorahat Setalle, oli mitä johdonmukaisin päätös
Punaiselle erokirjalle. Sivuilla kuuluu tekijän ääni, joka tulee suoraan lukijan korvaan. On kyse paitsi seksuaalisesta ja poliittisesta orientoitumisesta, myös näiden tekijöiden yleispätevästä vaikuttamisesta elämään häiriön tavoin. Nuoruus sekoittaa myös heteroita, samoin politiikka vaikkei kummallakaan laidalla kulkisi. Ensin ollaan rikollisia kunnes homoseksuaalisuus poistetaan rikoslaista. Asiaan liittyy kirjan mukaan ihmeen paljon avoimuutta mutta myös salailua. Tätä hämärtävää sumua on myös taistolaisessa vasemmistolaisuudessa, jolle kirjailija pystyy nauramaan. Toiselle puolelle, tälle yksityiselle vaikka monen tietämälle puolelle, hän ei juuri naura. Lopulta hän itkee asiaa julkisesti Teatterikoulussa tutkailtaessa. Miten on tämän orientoitumisen oikeellisuuden laita. Vallankumoukseen se ei kuin kuulu ja on silti ihmiselle ominainen mutta miten se on ominainen. Sosialistisissa maissa rikos. Erokirja liikkeeseen nähden lähtee oivalluksesta: miksi tukea liikettä jossa "meidät" hyväksytään vain päätä lyhyempinä.
Viime presidentinvaalien yhteydessä nostettiin kipakasti esiin Halosen entinen puheenjohtajuus Setassa. Asia kiiri yli rajojen. Venäjältä tuli ohjelma homoseksuaaleista, joiden olemista ja vapautta oltiin kiristämässä. Haastateltu henkilö pani toivonsa Suomen presidenttiin. Pienen maan presidenttiin. Ja samoihin aikoihin Pietarin johdossa ollut henkilö totesi jotain sellaista kuin että vain kaksi ulkomaalaista on saanut surmansa siellä edellisenä vuonna ja heistäkin toinen oli homoseksuaali.
Kyllä Saisio tiesi että Seta palkinnon ansaitsi ja hän sen kirjassaan osoittaa mitä selvimmin ja syvimmin.