Kiitos. Mitä luulet, Moxu, tuleeko tästä lisälehti Suomen kirjallisuushistorian uuteen painokseen? Mitä sanoo draamataide? Entä vuoden 2007 kesäteatterikausi? Esitän vielä kolme definitiivistä todistetta, joiden avulla isyyspäätös menee läpi kaikissa oikeusasteissa ilman DNA-näytettäkin:
1) Hiukset.
Useaan kertaan tuodaan esille vaalea takkutukka sekä isällä että pojalla. Iivarin hiuksista en sitävastoin löytänyt mainintaa, vaikka pään karvoitus tuntuu näytelmässä muuten olevan varsinainen mania. Eskon ja Topiaksen tukassa ollaan kiinni vähän väliä, ja Niko jopa
keritsee päänsä ja ajaa
partavihkonsa lukuunottamatta leuan piikkipartaa naamioitumistarkoituksessa. Kertoopa tämä veijari myyneensä aikaisemmin "polvilleen ales" ulottuneen, "naiset hulluiksi" tehneen partansa Turkin sulttaanille hatuntöyhdöksi! Voihan Jörn, mitä symboliikkaa!
2) Niko paljastaa itsensä.
Kaikkein raskauttavin sananvaihto käydään lopussa, juuri sillä hetkellä kun on menossa Nikon vähittäinen tunnistaminen ryövärin valeasustaan. Niko ei paljasta itseään heti, vaan nautiskelee Topiaksen kustannuksella ennen totuuden valkenemista.
Topias: Tunnetko minua sitten?
Niko: Sinua en koskaan ole unohtanut. Koska aavalla merellä ystäviäni muistelin kotomaassani täällä, niin usein kaipauksen kyyneliä vuodatin.
Topias: Mies parka! Minä surkuttelen sinua nytkin niinkuin ystävä.
Niko: Kiitoksia vaan. Mutta koska sinua muistelin, sun tukkaas [jälleen hiukset!], totisia silmiäs ja pikistä naamaas, niin itku nauruksi muuttui, nauroin, että kojuni kajahteli.
Topias: Vai niin, sinä vanha varas. Mutta etpä tunnekkaan minua. Kellen kuuluu tämä pikinen naama?
Niko: Nummisuutarin-Martan miehelle.
Topias: Sen taidat arvata; kyseleppäs jotain elämäni vaiheista.
Niko: Onko selkäs hiljan Martan pamppua maistanut?
Topias: Aha haha; kuinka vihaa täynnä! Nyt tunnen sinun, entinen naapurini. Löisitpä minua, mutta katsos kätes ovat koreasti sidotut.
Niko: Minä en tahdo lyödä toisen vaimon miestä.
"Toisen vaimon miestä"! Voiko aisankannattajaa ovelammin enää pilkata! Tutumpi sanonta "en tahdo XXXXX toisen miehen vaimoa" on tässä käännetty härskisti nurinpäin. Toki samalla Niko nälvii myös Topiaksen alistumista Martan lyötäväksi.
Myös sanavalinta "Nummisuutarin-Martan miehelle" on saman suuntainen. Niko määrittää Topiaksen tämän vaimon (eli oman ex-salarakastajattarensa) kautta.
3) Henkilöluettelo.
Tämä on oma suosikkitodisteeni. Kivi listaa näytelmän henkilöt alussa tähän tapaan:
Sepeteus, lukkari.
Topias, suutarimestari.
Martta, hänen vaimonsa.
Esko >
------>> hänen poikansa
Iivari >
Niko, merimies.
Jaana, hänen tyttärensä, Topiaksen hoitolapsi.
.........
Tällä foorumilla on vähän vaikea tehdä aaltosulkuja,
>
------>>
>
mutta katsokaa kirjasta mitä tarkoitan. Painoksissa on pieniä eroja, mutta idea on aina sama.
Olennaista on hänen-sana! Martta on
hänen vaimonsa, siis tietysti Topiaksen; Esko ja Iivari ovat
hänen poikansa, siis Martan - mutta ei todellakaan (välttämättä) Topiaksen. Luonnollisesti Iivari on nuorempana alempana, mutta jälleen pienenä vinkkinä: Niko mainitaan heti seuraavana.
Moxu kirjoitti:Ainakin jossain yhteydessä joku kriitikko -oliko Sole Uexcull vai Jukka Kajava- arveli tämän johtuvan vain siitä, ettei Kivellä naisia vierastavana ihmisenä ollut oikein taitoa kirjoittaa feminiinisiä hahmoja.
Luulenpa, että Aleksis Kivi ymmärsi naisten päälle loppujen lopuksi paremmin kuin Jukka Kajava. Kivestä hän kyllä piti.
Huom! Vanhan version aikaiset (v. 2003-2007) foorumin sisäiset linkit toimivat kun otat linkkiosoitteesta pois /keskustelu-termin!!
Esimerkki: http://chat.yle.fi/yleradio1/viewtopic.php?p=27102#p27102