YLE Radio 1

Joulukonserttiputki alkaa taas. Huomenna ensimmäiset kaksi vetoa. Lisää tulee. Ja tarjonnasta on runsaudenpulaa...

Joulutervehdyksenä tulkoon tulkintamme Säde Rissanen/Bartlingin sovittamasta sleesialaisklassikosta, tallennettuna Uspenskissa samana päivänä, jolloin edellinen viesti tässä ketjussa oli postattu:
http://www.youtube.com/watch?v=npCYucjG ... re=related

Kun nyt tuolla Laulua kuorossa-ohjelmassakin tämä jo melko pitkään pinnan alla piillyt tieto/arvio sai vahvistuksen, niin voineehan asian tässäkin kertoa: Matti Hyökki jättää YL:n taiteellisen johtajan tehtävän tämän kevätkauden jälkeen.
Täytettävät saappaat ovat suuret, mutta toivoa -ja uskoakin- sopii, että kotimaisesta kuoronjohtajalaadusta löytyy niille uusi täyttäjä.

Pasi Hyökki korvaa isänsä YL:n johdossa:
http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2010/04 ... 90634.html
Hienoa sinänsä, että Suomen laadukkain ja tunnetuin mieskuoro valitsee johtajakseen alan kiistattoman kotimaisen huippuosaajan, mutta samaan hengenvetoon pitää kysyä, onko isän vaihtaminen poikaan sittenkään paras tapa uudistua. Toivottavasti on -laatuhan tästä ratkaisusta ei totisesti kärsi...

Timo Lehtovaara, entisen opinahjoni Puolalanmäen Musiikkilukion nykyinen maestro, on vuoden kuoronjohtaja 2010. Valinnasta ovat päättäneet Suomen Kuoronjohtajat.
Lehtovaara on innostava kouluttaja ja varmasti mies paikallaan myös niin treenarina kuin konsertinvetäjänäkin, joten oikeaan osoitteeseen arvonimi meni. Onnittelut!

http://www.yleradio1.fi/musiikki/laulua ... 4681.shtml

Kausi on taas hoilaistu käyntiin. Eilisellä AGK:n Kuorojen kierroksella oli ennätysmäärä osallistujia.
http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseu ... intorilla/

Ehdotankinkauden käynnistymisen kunniaksi että mikäli teille sopii maamme kuorot, voisinko pyyttää teitä esittämään nykypäivän konserttiyleisölle muistin virkistämiseksi kansallisen heräämisen ja niin sanotun kultaisen aikakauden kuoromusiikin tunnetuimpien säveltäjien kuorotuotannon helmiä, joista vastasivat maisteri sulho rannan toimittaman 1930-luvun musiikin historian mukaan mm. bengt carlsson, arvi karvonen, fredrik isacsson (2 sinfoniaa), viljo mikkola (christus-oratorio, motetteja), väinö pesola (3 sinfoniaa), väinö haapalainen ( 3 sinfoniaa, kalevala ja teljä), armas maasalo (jouluoratorio), emil sivori, vilho siukonen, karl flodin, evert katila, pj hannikainen, heikki klemetti jonka isänmaalkliset laulut olivat hyvin suosittuja, emil genetz, felix krohn( sinfonia brevis), eino linnalan erityisen herkkäsointisten ja palkittujen mieskuorolaulujen spesialisti( 2 sinfoniaa) jne. joiden lisäksi tulevat palmgrenin, madetojan, fougstedt ( 2 sinfoniaa) ja kuulan tapaiset vankan maineen omaavat kuorosäveltäjät joiden merkitystä ei voi vähätellä eikä sivuuttaa.Moderneista erik bergman on omaa luokkaansa.

mutta unohtaa ei sovi vaikka niin näyttää tapahtuneen yhden ja ainoan periaatteen normituksen myötä, ilmari krohnin hengellisiä suurluomia, oratorioita ikiaartehet jotka professori salmenhaara listasi merkittävimpiin musiikkitapahtumiin 20-luvulla, tai oratoriota voittajat jonka 2. osa on nimetty merkitsevästi taistelun helteessä ja johannes-passiota 1940-luvulta monista muista kantaateista puhumatta joista musiikkitieteilijänäkin kunnostautunut mestari usein laati uudistetun laitoksen ja ns. psalttariaan 60 psalmeineen. erkki melartinin merkittävimpnä kuoroteoksea pidetään kai ilmarista joka madetojan aslak smaukan tavoin on jäänyt tätä nykyä valitettavan vähälle huomiolle.

Hyviä ohjeita. Pidämme mielessä eli korvan takana. Kiitos!
Ongelmana tällaisten vähemmän tunnettujen kappaleiden esittämisessä vain on harjoittelun vaiva suhteutettuna siihen, ettei kappale lopulta kuitenkaan jää köörin ns.perusohjelmistoon. Toisinkin voi tietysti käydä, mutta harvemmin kuitenkaan.
Väinö Pesolan tuotantoon oma kuoroni varmasti ainakin joidenkin kappaleiden verran lähitulevaisuudessa kajoaakin, onhan ko.herrasmies johtanut Kilven Kuoroa 1920-50-luvuilla yhteensä yli kahdenkymmenen vuoden ajan ja on myös kunniamarssimme säveltäjä.

Arvo Pärt, joka on luonut paljon kuoromusiikkia, täytti komeat 75 vuotta viime lauantaina 11.9 ja sai sen kunniaksi Rakveren kaupungilta lahjaksi omaa itseään nuorena kuvaavan patsaan.
http://www.virumaateataja.ee/?id=311773
Nuorena poikana Arvo ajeli polkupyörällä ympäri Rakveren toria ja kuunteli neuvostoaikaan niin yleisestä kadunvarsiämyristä tulvivaa musiikkia ja uneksi tulevansa joskus säveltäjäksi. Niin hän sitten tulikin ja kaupunki teetti hänestä nyt muistopatsaan, jossa hänet kuvataan tuon ikäisenä vanhan mallisen polkupyörän kanssa. Todella upea ja kohteensa näköinen muistomerkki kerrankin. Muistomerkin tekijän nimen kyllä kuulin, mutta unohdin jo, eikä se lehden jutusta käy selville.

Asuimme lauantaiyönä Arvo Pärtin kanssa samassa hotellissa naapureina, Pärt omaa nimeään kantavassa jumalattoman suuressa sviitissä (siivooja antoi minun kurkistaa) ja minä pienessä kopperossa. Kerran tulimme vastakkain ja toivotimme toisillemme hyvää yötä.

moxu kirjoitti:Hyviä ohjeita. Pidämme mielessä eli korvan takana. Kiitos!
Ongelmana tällaisten vähemmän tunnettujen kappaleiden esittämisessä vain on harjoittelun vaiva suhteutettuna siihen, ettei kappale lopulta kuitenkaan jää köörin ns.perusohjelmistoon. Toisinkin voi tietysti käydä, mutta harvemmin kuitenkaan.
Väinö Pesolan tuotantoon oma kuoroni varmasti ainakin joidenkin kappaleiden verran lähitulevaisuudessa kajoaakin, onhan ko.herrasmies johtanut Kilven Kuoroa 1920-50-luvuilla yhteensä yli kahdenkymmenen vuoden ajan ja on myös kunniamarssimme säveltäjä.

syytä olisi muistaa myös foudstedtin rakastettua kuorotuotantoa jo 100-yuotissyntymäpäivän johdosta vaikka hänen sinfoniset pääteoksensa ja aurea dicta kuorolle ja orkesterille ovat valitettavasti kait yhä levytystä paitsi. samaten viljo mikkola ja armas maasalo 50.vuotismerkkivuosineen kaipaisivat muistokonsertteja. Olen vakuuttunut siitä että romanttisesti sävyttyneemmällä vanhemmalla musiikilla on suurempi potentiaali vaikuttaa kuulijan tunteisiin kuin usein epämelodisemman ja soinnilltaan karumman kakofonisen nykyusiikin lukuunottamatta erik bergmanin tyyppisiä suurmestareita jonka vahvat melodraamat vaikuttavat sähköshokin tavoin.

suomen säveltaiteen kulmakiviä ei suinkaan ole tämän säveltäjäsukupolven aikana laskettu ja muurattu sen iäti kantaviksi peruskiviksi kaupallisten levytysten tarjoamasta harhaanjohtavasta kuvasta huolimatta (jos tunnetta pidetään musiikin tärkeimpänä mittarina) ja joka nykysäveltäjien tuotantoa nimenomaan suomessa suosiessaan ja pitkät ja arvokkaat perinteensä unohtaessaan sangen yksipuolisesti ilman klassikkouden epiteetille tunnusomaista hengentuotteen aateluustakuuta ja -leimaa antaa pettävän ja valheellisen mielikuvan säveltäjien välisistä voimasuhteista säveltaiteen hierarkiassa. ja jos tuukkaset ja kumppanit ovat anakronisteja mitä on sanottava pärtistä jonka musiikin juuret ovat tätäkin vielä suunnattomasti kauempana menneisyydessä.

mutta meidän tyylillisesti moniarvoisena aikana pitäisikin voida kuunnella jälkiromantikkojenkin musiikkia avoimin korvin kuinka vanhahtavalta se sitten kulostaakin avantgardistien korvissa. 2 suositinta nykysäveltäjäämme ovat auttamattoman vanhanaikaisia tyyliltään ja silti suosionsa huipulla.

Pitääkin tästä taas lähteä keikalle, joulukonserttivetoon. On se aika vuodesta...

Vaikka kuorolaulun kaltaisella asialla kisaaminen onkin mielestäni järjetöntä ja usein aika tökeröäkin, lienee tämä skaba kuitenkin syytä mainita tässä yhteydessä. Eri asia on, missä määrin ohjelman nimeä voi käyttää laatumääritelmänä, tarjokkaat kun eivät edes keskenään ole yhteismitallisia ja kisaan haettaessa oli yhtenä hakuehtona se, ettei köörillä saanut olla levytyssopimuksia eikä osallistumisdiilejä kansainvälisiin katselmuksiin (ensi kesäkuun Tampereen Sävel tosin on sallittujen listalla, koska se kokonaisuudessaan tapahtuu vasta tämän ohjelman tultua loppusointuunsa).
http://satumaa.yle.fi/suomen-paras-kuoro/kuorot-2011

Mikäs siinä, hyvää viihdettähän kuoromusiikilla pystytään tekemään. Ja on tämä lähempänä sitä oikeaa musiikin tekemisen meininkiä kuin Kuorosota, jossa annetaan ymmärtää kenen tahansa pystyvän lyhyellä varoitusajalla kasaamaan kuoron, joka sitten muka pystyy varsin koviin keikkavetoihinkin lähes treenaamatta.
Ja kun (joidenkin mieletä katkera, meidän asiaan perehtyneiden mielestä mukava) totuus on, että treenaaminen on kaikesta kuorolaulamiseen liittyvästä ajankäytöstä yli 90 prosenttia.

Heikoissa kantimissa on Suomen kuoromaailma, jos tällaisilla eväillä valitaan tämän maan parasta kuoroa. Eri genrejä edustavien kuorojen paremmuusvertailu on päätöntä ja jos se lisäksi tehdään noin heikosti näytellen heikon käsikirjoituksen mukaan, ei ohjelmaa voi juuri muuten puolustaa, kuin toteamalla sen ehkä nostavan tämän harrastuksen julkisuusarvoa. Spontaaniuden näytteleminen ei tunnu tältä kansakunnalta luonnistuvan, olisi pitänyt olla paremmin harjoiteltu. Lauluosuudetkin olisi ollut hyvä kuulla kokonaisina, nyt hyvätkin pätkät jäivät yleisen hälinän alle.

Onneksi tuomaristo sentään muodostui kahdesta järkimiehestä.

Sulasolin Uudenmaan piiri vietti lauantaina 30-vuotisen olemassaolonsa juhlaa. Oli ilo olla mukana onnittelemassa ja karonkoimassa.
Uusmaalainen identiteetti on vähintäänkin hyvin surrealistinen käsite. Suurin syyllinen tähän hämärtymiseen on tietenkin pääkaupunkimme Helsinki (joka siis ei harrastemusiikkijärjestötoiminnassa kuulu Uudenmaan piirin alueeseen). Laulajia ja soittajia on paljon, mutta mikä muu asia voisi yhdistää Hangon, Ruotsinpyhtään, Mäntsälän tai Vihdin musisoitsijoita?
Uudenmaan alueella tehdään merkittävää nuorisotyötä ja Tapiolan kuoro, vasta rapian vuoden Pasi Hyökin johdossa ollut, on jo selkeästi uuden johtajansa ohjelmistollisen linjan ja äänimaiseman oloinen. Tapiolassa kunnioitetaan Erkki Pohjolan muistoa, mutta Hyökki linjaa asiat 2010-luvun tyyliin. Hyvä niin.

Niin tai näin, konsertti oli laadukas ja monipuolinen ja karonkka hauska. Ruokakin oli hyvää ja riittoisaa.

Sinä kun moxu olet tuollainen kuoromusikin asiantuntija kysyisin tiedätkö minkä kuoron tunnuslaulun sävelmä alka sanoilla; " Terve Lahti, sun harjus ja vesijärven veet, terve salpauksen kansa, su kohtalos jaamme" ja kuka viipurin musiikkiopiston rehtorinkin virassa toiminut musiikkivaikuttaja ja säveltäjä on sen luonut yhteistyössä runoilijan kanssa?

pitäneekö muuten paikikansa väite että madetoja on suomen etevin kuorosäveltäjä ja hänen mieskuorolaulunsa kuten yksilöllisten kantaattienkin esittäminen edellyttää ehdotonta sävelpuhtautta joka ei ole niin ehdottoman tärkeää esim. kuulan, sibeliuksen tai genetzin kuorolauluissa niiden musiikillisen vaikutuksen ja sisällön esilletuomiseksi?

Lauri Ikosen kuorolaulut bininikään ovat jossakinn äärin saaneet vaikutteita kuren hänen täysin unohdettu sinfoniatuotantosakin juuri madetojalta kuten häne eniten soitetun 1. G-duuri sinfoniansa suppeahkon 1. osan pääteema 1/16-kuvioineen ja teemoineen, joka tuo mieleen madetojan huvinäytelmäalkusoiton. madetoja olimuuten se kriitikko joka kaikissa ikosen yksinlauluja esittelevissä sävellyskonserteissa mm. viipurissa antoi hyvin positiivista palautetta tämän säveltäjäkyvyistä ja laulujen vahvoista tunnelmista kuten pohjoismaisilla musikipäivillä ruotsin johtaviin kriitikoihin ja ajan etevimpiin kansainvälisyä mainetta saavuttananeisin säveltäjiin kuulunut kurt atterberkikin.