moxu kirjoitti:eläköön niin vapaa kirjastolaitos kuin Helsingin kaupunginmuseon ilmaisuuspäätöskin!
Onko kirjastolaitos liian vapaa?
Tuonsuuntaisia puhelee Olli Virtaperko Välilevyissä. Kirjastot ovat niin naisistuneita, että se näkyy kirjastojen kirjahankintojen vinoutuneisuutena: kirjoja pikemminkin naisille kuin miehille. Homeopatiaa ja ho(r)roskooppeja taikauskoisille! Astrologiaa aivosairaille? Tiedekirjallisuus pannassa? Asiasta on kirjoittanut vanha kirjastomies Heikki Poroila, jonka kirjaan Virtaperko ohjelmansa perustaa.
Jotain tuonsuuntaista olen ollut joskus havainnoivinani itsekin.
Esim. filosofian otsikon alla on usein hyllymetreittäin tunne itsesi -sälää ja muuta "elämänfilosofista" (tässä: myyvää arjen ongelmista lässyttämistä, eikä Lebensphilosohie-kategoriaan kuuluvaa filosofiaa). Sen sijaan edes kaikkia filosofian piirin suomennoksia ei välttämättä ole hankittu. Eräs poliittisesti korrekti kirjasto poisti Heideggerin Sein und Zeitin hyllystä ja kortistosta viimeisimmän "Heidegger oli natsi" -kohun myötä!
Tosin maallikoita on syytä varoittaa siitä, että laboratorioteknologia on voimallinen biznez: sen intressit ovat niin syvällä akateemisessa maailmassa, että psykologian kaltaisilla aloilla joilla tarvitaan sekä luonnontieteellistä (aivo- ym.) että humanistista tutkimusta (terapia-orientoitunut tutk.), moni tuntee outoa viehtymystä labravehkeisiin jo tästäkin syystä: (a) kun ne on hankittu, niin niitä on käytettävä, joten paino labratutkimukseen; (b) laitteet vanhenevat joten budjettiin on helppo sisällyttää suuriakin teknoeriä ilman turhia kyselyitä laitteiden tarpeellisuudesta (maallikko ei voi arvioida); (c) painotus näkyy opetuksessa, joten seuraavan sukupolven humanistisen problematiikan ymmärrys onkin heikompi kuin aiemmin. Eikä tämä kehityskulku ole tapahtunut vailla laboratorioteknologiabizneksen apuja (=biznez ohjailemassa autonomiseksi väitetyn tieteen kehitystä).
Tämänkaltaisista kehityskuluista päädytään tietynlaiseen teknisistiseen tiedekäsitykseen, jossa epätiedettä on kaikki sellainen analyysi, järkeily ja päätelmien teko, joka ei onnistu labrassa tai sovellu sinne. Se on perusorientaatioltaan puhtaan positivistista (positivismi ei ole hävinnyt, vaikka sitä on kritisoitu 50 vuotta), jonka ainoa "teoreettinen" kiinnostus koskee laitteiden metodisesti oikeaa käyttöä. Perinteistä humanistista problematiikkaa koetetaan luonnontieteellistää vailla adekvaattia ymmärrystä ko. problematiikan todellisista perusteista. Ymmärretty labraan siirtäminen on tietenkin helt ok. Sen sijaan kun pelkän arkiymmärryksen varassa tehdyt sormiharjoitelmat uusien laitteiden parissa käyvät "tieteestä", niin ollaan vaaraan hyöhykkeellä. Joskus tämä puuhastelu saa svengaavan nimen ja tulee hetkeksi suorastaan muodiksi.
Näin kullttuurin älyllisin osasto, tiede, askel askeleelta hiipii kohti tilaa, jossa sillä ei ole oikeutta olla huonoa bisnestä... Tästä vinkkelistä kysymys kirjastolaitoksen sidoksista kustannusbisnekseen näyttää kiinnostavalta: ovatko vaihtoehdot rajautuneet tilanteeseen suo siellä, vetelä täällä - huuhaa versus positivismi?
The clash of ideas is the sound of freedom. -Lady Bird Johnson