YLE Radio 1

humalainen kirjoitti:ei oikein sovi siihen kuvaan jonka olet itsestäsi siben musiikin väheksyvänä antisankarina ja pessimistinä antanut mikäli olen viestisi oikein ymmärtänyt ilman parodisia, sarkastisia tai ironisia sävyjä.

Olet tosiaan ymmärtänyt väärin, pidän suurimmaasta osasta Sibeliuksen tuotantoa, varsinkin hänen orkesterimusiikistaan ja nimenomaan silloin kun vasket pauhaavat oikein kunnolla. Yksinlauluista en niinkään välitä, en hänen enkä muidenkaan.

Entisessä elämässäni eli vinyylien aikakaudella minulla oli melkein kaksikymmentä eri levytystä Sibeliuksen viulukonsertosta ja siinä oli kyllä joukossa jos jonkinlaista viulunkihnutusta. Tai kei ne levyr ovat edelleen jossain vintin laatikon kätköissä. Saa perikunta aikoinaan päättää mitä tekee mokomalla kulttuuriperinnöllä.

VeHy kirjoitti:

humalainen kirjoitti:ei oikein sovi siihen kuvaan jonka olet itsestäsi siben musiikin väheksyvänä antisankarina ja pessimistinä antanut mikäli olen viestisi oikein ymmärtänyt ilman parodisia, sarkastisia tai ironisia sävyjä.

Olet tosiaan ymmärtänyt väärin, pidän suurimmaasta osasta Sibeliuksen tuotantoa, varsinkin hänen orkesterimusiikistaan ja nimenomaan silloin kun vasket pauhaavat oikein kunnolla. Yksinlauluista en niinkään välitä, en hänen enkä muidenkaan.

Entisessä elämässäni eli vinyylien aikakaudella minulla oli melkein kaksikymmentä eri levytystä Sibeliuksen viulukonsertosta ja siinä oli kyllä joukossa jos jonkinlaista viulunkihnutusta. Tai kei ne levyr ovat edelleen jossain vintin laatikon kätköissä. Saa perikunta aikoinaan päättää mitä tekee mokomalla kulttuuriperinnöllä.

no enkä ole. se haisee vaarilta. niin kivettynyttä, jähmettynyttä, masentavan ankeata, ja mosaikkimaisaisuudessaan teennäisen konstruktiivista tekotaidetta kuin siben sinfoniat noiden melodiikaltaan vuolaiden alkuperäisten musikillisten myöhäisromanttisten nerojen rinnalla on kuin patsas jolla ei ole sielua, tyhjyyteen katsovat silmät.inhoan sioben musiikkia, niin maireata kitchiä joissakin runoelmissa jossa subliimi tunne on hyvin heikkoa ja sentimentaalisuuden värittämää, pikkuporvarillisen hilpeuyden sävyttämänä, vaiklla syviä sielun kärsimyksiä ja tuskaa jota sydämenm intohimon liekkien palo korventaisi koska klassistinen tyylilaji korostaa muotoa sisällön kustannuksella ekspressiivisyyden tappioksi,

humalainen kirjoitti:niin kivettynyttä, jähmettynyttä, masentavan ankeata, ja mosaikkimaisaisuudessaan teennäisen konstruktiivista tekotaidetta kuin siben sinfoniat noiden melodiikaltaan vuolaiden alkuperäisten musikillisten myöhäisromanttisten nerojen rinnalla on kuin patsas jolla ei ole sielua, tyhjyyteen katsovat silmät.inhoan sioben musiikkia, niin maireata kitchiä joissakin runoelmissa jossa subliimi tunne on hyvin heikkoa ja sentimentaalisuuden värittämää, pikkuporvarillisen hilpeuyden sävyttämänä, vaiklla syviä sielun kärsimyksiä ja tuskaa jota sydämenm intohimon liekkien palo korventaisi koska klassistinen tyylilaji korostaa muotoa sisällön kustannuksella ekspressiivisyyden tappioksi,

Tämän päivän Hesarista luin mitä Lorin Maazel, Wienin Filharmonikkojen kapellimestari sanoi Sibeliuksesta: "Ymmärsin Sibeliuksen olevan kaikkien aikojen suurimpia säveltäjämestareita. Häpesin typeriä ennakkoluulojani ja ryhdyin heti opiskelemaan Sibeliuksen sinfonioita".

Minä puolestani olen nyt täysin ymmälläni. Kumpaa minun pitäisi uskoa, Sinua vai Maazelia? Mielipiteenne menevät niin pahasti ristiin, että jompi kumpi on nyt valittava.

VeHy kirjoitti:

humalainen kirjoitti:niin kivettynyttä, jähmettynyttä, masentavan ankeata, ja mosaikkimaisaisuudessaan teennäisen konstruktiivista tekotaidetta kuin siben sinfoniat noiden melodiikaltaan vuolaiden alkuperäisten musikillisten myöhäisromanttisten nerojen rinnalla on kuin patsas jolla ei ole sielua, tyhjyyteen katsovat silmät.inhoan sioben musiikkia, niin maireata kitchiä joissakin runoelmissa jossa subliimi tunne on hyvin heikkoa ja sentimentaalisuuden värittämää, pikkuporvarillisen hilpeuyden sävyttämänä, vaiklla syviä sielun kärsimyksiä ja tuskaa jota sydämenm intohimon liekkien palo korventaisi koska klassistinen tyylilaji korostaa muotoa sisällön kustannuksella ekspressiivisyyden tappioksi,

Tämän päivän Hesarista luin mitä Lorin Maazel, Wienin Filharmonikkojen kapellimestari sanoi Sibeliuksesta: "Ymmärsin Sibeliuksen olevan kaikkien aikojen suurimpia säveltäjämestareita. Häpesin typeriä ennakkoluulojani ja ryhdyin heti opiskelemaan Sibeliuksen sinfonioita".

Minä puolestani olen nyt täysin ymmälläni. Kumpaa minun pitäisi uskoa, Sinua vai Maazelia? Mielipiteenne menevät niin pahasti ristiin, että jompi kumpi on nyt valittava.

minä tiedän vain sen minkä sydämeni intohimot laulavat kun kuuntelen melartinia tuukkasta, ym. postromantiikan mestsreita kun siben affektien asteikko liikkuu sentimentosiirpin tasolla joka on kuin tahmeasti valuvaa ainesta joka ei ota muotoutuakseen kuten EI OIKeIN mahlerinkaan. haydnit ja muut winiläiset obvat lse msiikkia suomi postrmsntikoikinin verrattuna jossa vasa alkaa tunea susimmässään intohimon polttta kuiohuvuien ärskeiden mainigeissa. meillä on kymenittäin suria eoksia luionita prsoonallisia säveltäiä jotka ovat täysin ma löuiokkaana kaien popin renkutken ja rämpytrysken rinnalla. siben ei kiinnosta pätkääkään.

eipätuo ole edes mahdollista kun niin vähän tai ei lainkaan muiden tuoan ajan suomalaisten sinfonikkojen teoksia on levytetty että ihan potuttaa.

ärsyttävää kans kun rahan perässä juoksevat muusikot ei ymmärrä välittää muusta korkeasta ja imponoivasta säveltaiteesta suomessa kun siitä sibelius kornista jonka musiikki on suoraan sanoen kukkua naivissa mosaaiikkinypläyksessään ja emotionaalisessa intohimoja värisyttämättömässä provinsiaalisessa kalevalaisessa sävelkielessään josta puuttuu kultivoitunut eurooppalainen sointikulttuurinen kauneus ja intensiteetti.

kypsyin siihen jo n. 10 v. sitten kun aloin vasta tajuta myöhäisromanttisen sävelkielen hienouksia. mutta kun siinä' ei ole edes kunnon kontrapunktiakaan ja äijä toistaa ikävystyttävyyteen asti lyhyiden aiheiden katkelmia joilla se vaan yrittää kompemsoida romanttisen lauluteeman luomisen kykenemättömyyttään ja päästä jotenkin teoksessaan eteenpäin.

sibiksessä porukka opiskelee kontrapunktia mutta sitten kelpaa rahvaalle esittää siben höttöä tremolosatsia.surkeimpia säveltäjiä suomesta tämä herra sibelius ja hänen kansanomaiset renkutuksensa joissa ollaan näkevinään jotakin aiheiden välistä syvää logiikkaa ja sinfonisen muodon probleematiinan ideaalia toteutusta. pötyä.

sinfonia on jatkuva kehitysprosessi ja niin itse ainolaan erakoitunut maestrokin sen mielsi ja oli koko ajan kiinnostunut monien suomalaisten säveltäjien musiikista ja teoksista ettei hän voinut mainita niistä vain yhtä ja sinfonia kiehtoi häntä sävellysmuotona vielä pitkään senkin jäklkeen ku oii lakannut itse luomasta kuten hän 1958 tehdyssä radionauhoituksessa totesi ja kertoi saaneensa intiasta lahjaksi riisinjyvän jossa oli mikroskooppiset siben nimiiorjaimet ja japaniksi käännetyn kalevalan.

valitse vaikka klami. sekin on hienosti orkestroitua vaikka vähemmän tunteita kiihdyttävää musiikkia kuin perinteellisemmät sinfoniat melartinista alkaen. on tunnustettava että me emme tiedä koska meille ei ole kerrottu että suomessa ilman tätä herra sibeliustakin on helkkaristi syvällistä sanomaa ja merkitystä sisältäviä sinfonisia merkkiteoksia joita ei taideta juuri esittää missään koska aikanaan epämuodikkaaksi modernin kiihkeinä vuosina todettu musiikki kastosi repertoaarista uusien teosten tulvan alta.