YLE Radio 1

Juuri loppui teemalta hyvä, elämämyönteinen elokuva, jossa guatemalalaiset prostituoidut perustivat oman jalkapallojoukkueen - jotta heidän kurja kohtalonsa tulisi yleisempään tietoon (Ohjaaja Chema Rodriguez, Espanja, 2006).

Tämän illan teema oli taas kerran hyvä:

Doris Lessing, valtavan viehettävä ja viisas nainen! Kiitos dokumentista.

Lyöntivirhe: viehättävä (ylläpidolle taas kerran kiitos).

Lauantai-iltana istuin mökillä nenä telkkarissa kiinni, kun mitään muutakaan näin kaamoksessa ei ole tekemistä ja kun ohjelmatkin vielä näkyvät ilman mitään maksukorttia. Erityisen innokkaasti odotin jostain NRK:n arkistojen uumenista löytynyttä Arpa on heitetty-tietokilpailua. Pettymys oli kuitenkin suuri, kun ohjelma lähetettiin ilman tekstitystä eikä minun kouluruotsini alkuunkaan riittänyt sen seuraamiseen. Käsittääkseni jopa puhtaasti ruotsinkielisetkin tarvitsevat tekstityksen, jotta saisivat selvää norjasta ja tanskasta.

Voihan juma, mikä moka! Boksini kielivalikossa näkyi kyllä tekstitysten valinta Suomi/Ei tekstitystä, joten ilmeisesti suomenkielisten tekstien olisi pitänyt tulla kuvaan, mutta kun ei niin ei, vaikka kaikki konstit yritin. Muilla Ylen kanavilla tekstitys kyllä pelasi normaalisti. Minä olen uskollisesti puolustanut Yleä tämän digihärdellin aikana ja jaksanut tolkuttaa, että ei se ole Ylen vika, jos laitevalmistajien softainsinöörit eivät ymmärrä selviä standardeja, mutta tämmöisten hölmöilyjen vuoksi olen pikku hiljaa kääntämässä kelkkaani digiänkyröiden puoleen, minäkin.

Katselin tietovisaa vartin verran, sitten kyllästyin ja käänsin Maikkarille, josta tuli joku vanha James Bond, ikivanhan Pallosalaman heikko toisinto. Itse asiassa koko sarjan heikoimpia. Jaksoin katsoa sitä vain sen tummasilmäisen typyn vuoksi, sen, joka sai tappaessaan orgasminkaltaisen hekuman. Siinä oli sekä absoluuttista pahuutta että hellyttävää sensuellisuutta yhtä aikaa samassa persoonassa.

Tänään olen lojunut sohvalla kipeää kurkkua potien (piti kyllä lähteä mäkeen resuamaan) ja katselin boksin levylle talletettuja ohjelmia. Sain sitten vihdoin loppuun myös Löytöretken, useampiosaisen kertomuksen matkasta Pohjois-Espanjan halki omaan itseensä ja Santiago de Compostelaan. Kadehtittava seikkailu, josta itsekin olen haaveillut jo useita vuosia - haaveeksi se valitettavasti jääkin, sillä oikea takajalka sitä matkaa ei missään tapauksessa kestäisi.

Matka kesti 30 päivää ja koko ajan on kuvattu materiaalia ja matkassa on täytynyt olla suhteellisen kookas filmiryhmä. Tulipa vaan mileeeni, että kun telkussa on vähän väliä juttuja eri filmien tekemisestä, niin olisipa ollut mukava nähdä myös ohjelma Näin tehtiin Löytöretki.

Sunnuntaina 20.6 Teema tarjoaa meille taas kerran Bergmanin version Mozartin Taikahuilusta. Siis sen oopperan, jossa on se maailman ihanin oopperaduetto Pa-pa-pa-Papagena-Papageno!

Näyttivät kesäkuun kuudentena D Day/jour J juhlintaa (ja pönötystä) useamman tunnin ajan.
Parempiakin vaihtoehtoja muistaa ja muistuttaa mielestäni on, kuten esimerkiksi Teemalta tullut sarja Kuvia kadonneesta ajasta.

Albert Kahnin & kumpp. kuvat ovat vaikuttavaa katsottavaa ja ohjelma muutoinkin sopivan rauhallisella otteella tehty. Viime kerran rintamakuvat vakuuttaisivat varmasti ja toivottavasti pahimmankin euroskeptikon miettimään asioita uudemman kerran. Ranskan ja Saksan sotimista, länsirintaman taisteluita eli järjetöntä teurastusta siis, voi ulkopuolisena katsoa ehkä hieman objektiivisemmin kuin suomalaisia sotakuvia. Ei koskaan enää!
Truffaut mainitsi Elävän arkiston Karpon haastattelussa, että Tuntematon sotilas oli paras näkemänsä sodanvastainen elokuva, eli ollut kenties samanlainen vaikutus siis, patrioottiset/antipatriooottiset etc. tunteet eivät ole olleet katsomisen tiellä. (Liekö jaksanut katsoa kokonaan, hänellähän taisi olla armeijasta melko ahdistavat muistot vaikkakaan ei rintamalta muistaakseni.)

Sotahistorioitsija, kirurgi M. Crumplin kertoi kranaatin sirpaleiden aiheuttamista haavoista, vain pari luun sirpaletta saattoi estää haavojen umpeutumisen ja parantumisen, usein syntyi krooninen luutulehdus. Sirpaleet, fragments. Hieman erilaisista, mutta aivan yhtä vaikeasti paranevista haavoista, kertoo mielestäni hyvin ranskalainen elokuva Les Fragments d'Antonin.
Elokuvan bande-annonce, esittely: http://www.allocine.fr/video/player_gen ... &hd=1.html Ensi-ilta ollut marraskuussa, kuten sopikin.

(Tarkemmin ajatellen myös jälkimmäiseen elokuvaan voi liittää sanan pater, mutta aivan eri merkityksessä, siksikös niin koskettava olikin.)
...

Onneksi Teemalla on tarjota aivan upeita musiikki- ja tanssiohjelmia näin kesälläkin, esim. Aika on musiikkia -konserttisarja alkaa tänään uusintana. Hienoa!

Pari viikkoa sitten tullut Roland Petit'n Carmen oli kerrassaan ihastuttava! http://yle.fi/teema/musiikki/parrasvalot/id13805.html

(Carmen nyt muutenkin esillä on mm. alkuperäisen ensi-iltanäyttämön Opéra-Comique'n ohjelmistossa. Satelliittilähetyskin tänään, mutta ilmeisesti nähtävissä lähinnä vain Ranskassa http://www.opera-comique.com/ http://www.nytimes.com/2009/06/24/arts/ ... mis24.html)

Uusintana esitetty Max Raabe & Palast-Orchester saa vankkumattoman kannatukseni: täysosumaviihdettä.

Par'aikaa näkyvä Viimeinen tanssi ei taatusti ole "ainutlaatuisen hieno dokumentti". Nile Rodgers tiivisti asian hienosti: Heitä (Chic-yhtyeen miehiä) ei päästetty Studio 54:ään, vaikka heidät oli kutsuttu. Oli uudenvuoden aattokin. He kävelivät Rodgersin asunnolle, ottivat soittimensa ja kävivät jammailemaan: Rodgers kehitteli jotain riffiä ja huusi välillä "fuck you", syntyi disco-musiikin klassikko Freak Out ja yksi Chicin suuria hittejä. Keskiluokan hillitystä rasismista saattoi mutkan kautta syntyä jotain positiivistakin. Kiintoisa anekdootti. Muuten tuollainen tyhjänpäiväisyyden ja joutavuuden (Studio 54:n) ylistäminen osoittaa lähinnä ns. huonoa makua. Yhtä iljettävää kuin jokin punk-luola, ihmisillä hakaneuloja poskissaan.

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Nile Rodgers tiivisti asian hienosti

Jumankalavita! Haastateltiinko Nile Rodgersia jossakin Teema-ohjelmassa? Hyvä tyyppi, elämänmyönteinen, ja mahtava groove. Chic oli kova juttu. Pitääpä tsekata, onko jutu Areenalla... Ja tuo kaikki Studio 54:ssä. Se oli legendaarinen paikka, kuten sanot, keskiluokkaisen fasismin näyttöpaikka: mielivaltaisten käytäntöjen ruumiillistuma. Vitsi on tietenkin siinä, että samanlaista hedonistimeininkiä oli Euroopassa jo aiemmin, Lenskissäkin, muttei siitä huudeltu, koska se nyt vaan kuului kuvioon.

Ja sinä tietenkin käänsit kanavan Kovalle laille?

Tietenkin.

Muuten, ei se mikään dokumentti ollut. Tuli iltapäivällä uusintana ja ruoan jälkeen vähän sitä katselin. Osa filmistä oli kuin elokuvaa: kuvakulmia, leikkauksia, dialogia. Lopussa kirjoitettiin:

Buch - Al Gorley, Horst Königstein
Fernsehspiel - David Marshall Grant
Regie - Horst Königstein

Minusta tuo viimeistään kertoo jutun olleen tv-näytelmän.

Teeman Tiededokumentti: Kuuleeko avaruus? esitteli teknologisen sivilisaation uususkonnollisuutta: ufo-hörhöilyä, SETI-hihhulointia ja vastaavaa. Kriittinen ääni teki hyvän kysymyksen (hyvän, koska olemme tuttujen kanssa miettineet samaa): Entä jos mahdollinen avaruudessa ihmiskunnan viestejä vastaanottava taho ei olekaan rauhanomainen ja hyväntahtoinen?

Voyagerin mukana avaruuteen lähetetty informaatio auttaa paikallistamaan maan ja paljastaa ihmisen hyväuskoisuuden.

Lentokyvyttömät linnut ja hidasliikkeiset merenelävät aikoinaan tekivät tuttavuutta ihmisen kanssa. Ihminen käsitti, että päivän ruokalista esittäytyy. Niinpä moni laji on tapettu sukupuuttoon.

Mitä, jos mahdolliset "vieraat" avaruudesta ovat todellisia vieraita (aliens) ja pitävät ihmistä pelkkänä ravintona, mahdollisesti orjatyövoimanakin?

Jahas, taas löytyi yksi Aliens-fani... ;)

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Entä jos mahdollinen avaruudessa ihmiskunnan viestejä vastaanottava taho ei olekaan rauhanomainen ja hyväntahtoinen?
.
.
Mitä, jos mahdolliset "vieraat" avaruudesta ovat todellisia vieraita (aliens) ja pitävät ihmistä pelkkänä ravintona, mahdollisesti orjatyövoimanakin?

Agressiivinen laji ehtii tuhota itsensä ennen kuin kehittää tieteensä ja tekniikkansa tähtien välisen matkailun vaatimalle tasolle.

Ohjalmassa esitetyt pelot olivat hyvin tyypillisiä vainoharhaisille amerikkalaisille, jotka tarvitsevat aina vihollisia.

Agressiivinen laji ehtii tuhota itsensä ennen kuin kehittää tieteensä ja tekniikkansa tähtien välisen matkailun vaatimalle tasolle.

Tätähän emme voi tietää - paitsi projisoimalla ihmiskokemustamme oletettuihin avaruuden olentoihin.

Ohjalmassa esitetyt pelot olivat hyvin tyypillisiä vainoharhaisille amerikkalaisille, jotka tarvitsevat aina vihollisia.

Ja naiveille amerikkalaisille on tyypillistä mennä heiluttamaan lippua lähimmälle kukkulalle. Psykologisointi ei vie mihinkään.

On loogisesti mahdollista, ettei avaruudessa tule vastaan pelkkiä symppiksiä. SETI-puuhastelu on harmitonta, paitsi jos siihen upotetaan veronmaksajien varoja - tai jos "viestin" ottaa vastaan jokin vähemmän hyväntahtoinen laji.

Minulla ei ole luonnontieteellistä koulutusta. Olen silti oppinut, etteivät kaikki maapallonkaan lajit käytä fotosynteesiä, kuten vielä jokunen vuosikymmen sitten yleisesti luultiin. Käsittääkseni on esitetty myös joukko hypoteesejä koskien ei-hiilipohjaisen elämän mahdollisuuksia.

Emme voi tehdä universaaleja elollisuutta koskevia päätelmiä pelkän maapallotietämyksen pohjalta. Olomme ja elämämme voi olla kosminen poikkeus. Meillä ei yksinkertaisesti voi olla kunnon käsitystä siitä, mitä kaikenlaisia elämänmuotoja maailmankaikkeus voi mahdollistaa ja realisoida. Ei ennen kuin niitä on päästy tutkimaan.

En henkilökohtaisesti pidä todennäköisenä, että ihmiskunta tulee lähivuosituhansien aikana tapaamaan sen paremmin avaruusmörköjä kuin -altruistejakaan.