YLE Radio 1

humalainen kirjoitti:...jokaista merkittävämpää suomalaista sinfonikkoa tuliosi soittaa vuorollaan...

Sopii mulle kunhan vaan ensin aikaan kattava luettelo niistä merkittävimmistä sinfonikoista.

humalainen kirjoitti:minun itseni kehittelemässä mallissa jokaista merkittävämpää suomalaista sinfonikkoa tuliosi soittaa vuorollaan jotta säveltäjät saisuivat mahdollisimman tasa-arvoisen kohtelun.

Oletko jo valinnut tähän mukaan pääsevät säveltäjät?

humalainen kirjoitti:minun itseni kehittelemässä mallissa jokaista merkittävämpää suomalaista sinfonikkoa tuliosi soittaa vuorollaan jotta säveltäjät saisuivat mahdollisimman tasa-arvoisen kohtelun.

Ei taiteessa ole tasa-arvoa eikä pidäkään olla.

VeHy kirjoitti:

humalainen kirjoitti:minun itseni kehittelemässä mallissa jokaista merkittävämpää suomalaista sinfonikkoa tuliosi soittaa vuorollaan jotta säveltäjät saisuivat mahdollisimman tasa-arvoisen kohtelun.

Ei taiteessa ole tasa-arvoa eikä pidäkään olla.

kuulijoita on kohdeltava tasapuolisesti eikä tuputettava vain yhtä"totuutta". kaikkien toiveet tulisi ottaa huomioon varsinkin kun kysymyksssä ei ole mikään voittoa tuottava yritys vaan julkisella rahoituksella toimiva kunnallineh orkestreri.

taide ja yleisö jolle taidetta esitetään eivät ole ihan sama asia eikä säveltäjä ja taideteos sinällään. kyllä minä schopenhauerini tunnen. moraalista ja taitamisesta. eihän voi ollakaan tasa-arvoa kun joku päättävä elin valitsee omien mieltymystensä mukaan muiden puolesta aina ohjelmistot joihin kuulijat on väkipakolla totutettu.

mutta miksi pitää ainba esittää vain kaikkein kehnointa ja kylmintä taidetta? vain paras kelpaa mestarille. historiallistenkin säveltäjien välillä tulee vallita jonkinkainen balanssi esitystilaisuuksissa jonka mukaan heidän musiikkiaan esitetään tai levytetään suhteellisen tasavertaisesti jottei kenenkän tarvitse parkua ja valittaa että hänen suosikkiaan ei koskaan kuulla.

on surullista että ohjelmisto rajoittuu niin pieneen määrään säveltäjiä että pidemmälle musiikkia harrastanut tympääntyy ensimmäisessä sisääntulossa tai teemassa. vasrsinkaan kun tällaiset brahmsit ja muut pehmoromantikot eivät tuota syvää emotionaalista tryydytystä epäspontaamneina ja viktoriaanisen ajan sentimentaalisen pedanttisina plagijoijina joiden sinfonioissa ei ole todellista voimaa ja imua joka saisi haukkomaan henkeään kuten karjalaisissa. ja muissa suomimestareissa. pullamössöä ja nalle puh romantiikkaa paksussa ja pöhöttyneessä diatonisessa satsissa ja orkesterikuorrutuksessa. kun olen tällainen huippuasiantuntija alallani tiedän mikä musiikki vaikuittaa tunteisiin ja mkä jättää kyölkämksi ja frigidiksi.

kyse on 1800-luvun romantiikan ylivertaisuuden ja populariteetin kliisheestä vaikka arvostelun yläpuolella olevia mestareita silloin hyvin vähän jos ollenkaan, schubert ja beethoven. kaikki muut jäljittelivät heitä enemmän tai vähemmän onnistuneesti. surullisa mnutta totta.

taiteessa taitaminen on kaikki kaikessa. sellaista pettuleipäsinfoniaa jossa melodiikka on triviaalia kuten adorno ja peterson-berger huomauttivat sibeliuksen 4. ja 5 sinfionioista askeettisen 3. ohella ei voitane puhua suuresta taiteesta.

PedroViti kirjoitti:

humalainen kirjoitti:minun itseni kehittelemässä mallissa jokaista merkittävämpää suomalaista sinfonikkoa tuliosi soittaa vuorollaan jotta säveltäjät saisuivat mahdollisimman tasa-arvoisen kohtelun.

Oletko jo valinnut tähän mukaan pääsevät säveltäjät?

Nimiä on vilahdellut koko ajan kirjoituksissani. tuotteliaita orkesterisäveltäjiä ei suomessa ole liikaa sadan vuoden ajalta että tehtävä olisi hankala niideh osoittamiseksi saati soittamiseksi fordellin yli 40 sinfonian esittäminen ei ole yhtä helppo tehtävä kuin sibeliuksen mutta palkitseva. tarbitse vaivautua vain etsmään oikeasta paikaasta niin nimien pitäisi löytyä. säveltäjät ry tai joku semmoinen. suomen säveltäjät.ja tyylillinenkin asteikko ulottuu vain täysromantiikasta kansallisen myöhäis-ja postromantiikan kautta modernismiin kahdessa vaiheessa ja uusklassismiin, klassistisiin ja jälkisarjallisiin vaikutteisiin.joseph kraussin tapaisia klassillisen ajan mestareita kuten ruotsissa meillä ei ollut. olemme nuori kansakunta. mutta musiikkioppilaitosten nousun myötä musiiki-ihme on toteutunut 1900-luvun alkupuolelta lähtien. opiskele se kannattaa.

humalainen kirjoitti:tuotteliaita orkesterisäveltäjiä ei suomessa ole liikaa sadan vuoden ajalta ....

Menee jo otsikosta ohi, mutta jatketaan kuitenkin pikkuisen. Jos joku orkesteri tekisi Segerstamin sinfonioiden kokonaislevytyksen, niin ostaisitko?

Musiikkitalo oli vuosisadan hanke, joka sörssittiin sillä, että HKO pääsi osille. RSO:lla ei vieläkään ole omaa kotiluolaa, jossa harjoitella & esiintyä ilman että aina on joku häätämässä pois. Pervoa.

T.T.Anttila. kirjoitti:Oli unohdettu suorien sinfoniakonserttien satakertainen kuulijajoukko. Radiokuuntelijat.
ÄÄnet kuuluivat selkeästi, mutta tasapaksusti. Oli kuin Mono-lähetystä olisi kuunnellut. Ei tässä mitään stereo vaikutelmaa ollut. Jouset olivat yllättävän vaimeita, kuin jatkuvassa sordiinossa. Sitten se ppp. Hyvin hiljaista pianissimo soittoa. Ei se radiossa kuulunut.
Finlandiatalossa oli täydellinen akustiikka Radiokuuntelijoilla. Paljon joutuu tekemään hommia, jotta Musiikkitalossa olisi Radiokuuntelijoilla jonkinlainen äänentoisto.

Liszt ei ole minulle koskaan mitään Elämyksiä tarjoillut. Uhrasin siis konserti-illan äänen kuunteluun. TTA:n kaa en täysin samaa mielipuolta, koska koin asiat hieman erilailla ja Ylen tekniikkakin on varmasti kiivaasti opiskellut saliin istuvia mikityksiä, joten RSO saattoi kuulostaa tänään toiselta kuin viikko sitten:

§1 Ilmava & avara sointi ilahdutti, selkeää! Tasapainoisen oloinen, mutta kaikkinensa tämmöisiä ei oikein voi yhden kuulon perusteella tuomita. Kuunneltava sekä kuulokkeilla että stereoitten kautta (kaiutinkuuntelu).

§2 Ei mono-fiilistä - kuulokkeilla pikemminkin äänen yletön leviäminen reunoille.

§3 Kun orkka on alimpana ja melko keskellä, niin yleisön köhiminen on todella häiritsevää. Mikit kun eivät ole katossa. Köhön-köhän vaan teille kaikille syyslenssukoille, jotka taudista huolimatta paikalle tungitte!

§4 Olen varma, että syksyn mittaan Yle-Teknik saa mikityspuolen kuntoon, joten näiltä osin asiat korjaantuvat.

§5 Akustiikasta se, että aikoinaan (kun Mus.taloa alettiin rakentaa) napsin jostain arvioita maailman saleista, jolloin mullekin selvisi, että Aallon salit (Kulttis, Finlandija) ovat konserttikäytössä muotoina huonoimmat.

Pääsääntöisesti saleja on neljää muotoa/tyyppiä:

(1) Trad. suorakulmio, shoebox l. "kenkälaatikko" on hyväksi havaittu muoto 1800-luvulta. Yleensä tasalattia - mahdollisin parvin. Suht kapea ja korkea. Esim. Amsterdamin Concertgebouw ja Wienin Filharmonia. Monien mielestä yhä paras salimuoto.

(2) Monitasokatsomo, vineyard l. "viinitarha": lava alhaalla muttei aina keskellä, katsomo jakautunut pienehköiksi tasoiksi, jotka sitä ylempänä, mitä kauempana lavasta. Ylhäällä on heijastimia, joilla ääntä ohjataan salin eri puolille, samoin katsomotasojen pystyseinät toimivat heijastimina. Berliinin filharmonia on esimerkki, josta on otettu mallia ympäri maailman. Viinitarha on paras moderni salimuoto.

(3) Areena-malli ('arena' auf Enklitsh) lienee napattu ameriikkalaisesta kori- tahi muupallopyhätöstä, mutta siitäkin saa akustisesti siedettävän huolellisella heijastinten sijoittelulla. Areenassa on lava jotakuinkin keskellä, penkit sen ympärillä, jos olen oikein käsittänyt. Areenassa - etenkin isommissa - voivat parvet kiertää seiniä. Muoto ei ole pyöreä, pikemminkin soikea (kai tässä haetaan Colosseum-fiilistä?), mikä on mainittu akustiseksi perin kehnoksi muodoksi. Uusi-Seelannissa on jokin suht onnistunut areena-mallinen sali kaupungintalon yhteydessä. Menettelee, kun tehty huolella.

(4) Viuhkamalli ('fan') keksittiin joskus 1. ms:n jälkeen ja mm. eräs hra A. Arkkitehti Aalto on tätä rakastanut musiikki-ihmisten vastustuksesta huolimatta: lavalta katsottuna sali nouse viuhkamaisesti, samoin katto on 'vapaamuotoinen' (aaltoileva, kiero, tiesmitä) eikä siten tue kunnolla heijastuneen äänen liikkumista. Huono muoto.

Sanottuun on lisättävä, että TTA osuu täysin napakymppiin todetessaan "viuhkan" voivan toimia hyvänä studiona. Onhan jopa Deutsche Grammophon levyttänyt Kulttiksella (eräs Salos-levy) ja levy soi upeasti: runsas lähimikitys tallentaa hyvin kaikki soitinryhmät ja kaikuahan voi aina lisätä... Ja jotkut vielä ihmettelevät, että levystä saa kovemmat kiksit kuin livestä...

k-meleon kirjoitti:Musiikkitalo oli vuosisadan hanke, joka sörssittiin sillä, että HKO pääsi osille. RSO:lla ei vieläkään ole omaa kotiluolaa, jossa harjoitella & esiintyä ilman että aina on joku häätämässä pois. Pervoa.

Aivan, todella pervoa. Mutta heetkinen; kuka tuon musiikkitalon kustansi, oliko se RSO ja sen taustavoimat? Samaa mieltä siitä, että kysessä on vuosisadan hanke, ainakin hinnaltaan. Se sörsittiin sillä, että salin akustiikka ja sen suunnitelu uskottiin jollekin suunnittelijalle joka näemmä yritti jotain mkä ei pelaa, eikä sitä korjaamalla hyväksi saati loistavaksi tulla saamaan.
Kumma juttu kun suomalaiset ovat pilanneet enemmän konserttitaloja kuin tehneet hyviä. Austraaliasta löytyy ainakin yksi, sitä sopii käydä vilkaisemassa ja samalla tutkiskella, että mikä oli tilaajan ja maksajan alkuperäinen tarkoitus. Paluumatkalla voi piipahtaa esim. Barcelonassa katsomassa hyvin tehtyä musiikkitaloa.

Syyskiireet aiheuttivat sen, että olen tyystin ohittanut alkusyksyn RSO-konsertit, jopa Musiikkitalon avajaisshow'n. Harmi.

Käsittääkseni Musiikkitalon uutta konsertti-/pääsalia on yleisesti ottaen kiitelty. Saatetaan olla nyreissään kokonaisuuden kustannuksista vaan onpa tuolla myös käyttäjiä ja maksajiakin - Yleisradio, Sibelius-Akatemia, valtio, Helsingin kaupunki.

Muistelen lukeneeni joskus, että Aalto on suunnitellut vain yhden akustisesti hyvän salin. Esseniin. Se mahdollistui vain sillä, että sopimustekstissä todetaan akustikon määräävän salin akustiikkaa koskevissa kysymyksissä. Aalto lienee hieman kiroillut mutta allekirjoittanut paperin, koska sopimus toi lisää mainetta, ja rahaa toimiston ylläpitoon (palkat yms.). Historiallisesti sikälikin fiksu veto, ettei häntä päästä syyttämään kaikkien suunnittelemiensa salien akustisesta pilaamisesta.

Vaan mitäpä minä hyvästä akustiikasta tiedän, kun Jyväskylän yliopiston juhlasali on Aallon sali ja akustisesti niin huono, että konsertit pidetään mieluummin ent. maalaiskunnan kirkossa Taulumäellä. Se on sikälikin loogista, että klassinen tai taidemusiikki on alkuaan kirkkomusiikkia, ruhtinashovien omissa pikku kappeleissa soitettua rituaalimusiikkia. Alan terminologia kantaa taustaa: kapelli, kapellimestari.

Tuosta tullaan päätelmään, ettei klassinen musiikki ole viihdemusiikkia, koska ei pyri kiihottamaan seksuaalisesti, vaan avittamaan pyhä(ä)n kokemiseen: (minkä tahansa uskon-) yhteisö hiljenee oman pyhänsä äärelle ja musiikki avustaa rituaalin toteuttamisessa.

PedroViti kirjoitti:Se sörsittiin sillä, että salin akustiikka ja sen suunnitelu uskottiin jollekin suunnittelijalle joka näemmä yritti jotain mkä ei pelaa, eikä sitä korjaamalla hyväksi saati loistavaksi tulla saamaan.

Puhutaanko me samasta uuden musiikkitalon salista, jota on varauksetta kehuttu?

Arvo K. -setä tuossa yllä jo mainittikin mus.talon rahoittajat.

k-meleon kirjoitti:

PedroViti kirjoitti:Se sörsittiin sillä, että salin akustiikka ja sen suunnitelu uskottiin jollekin suunnittelijalle joka näemmä yritti jotain mkä ei pelaa, eikä sitä korjaamalla hyväksi saati loistavaksi tulla saamaan.

Puhutaanko me samasta uuden musiikkitalon salista, jota on varauksetta kehuttu?

Samasta samasta. Ei kait nyt sentään varauksetta. Mutta ei jankata siitä, talo on siinä missä on ja sillä saletti. Vaan sitä minä yritän kysyä, että miksi pyörää täytyy väkisin yrittää keksiä uudestaan kun se kerran on jo keksitty. Toki, suunnittelijat sekä arkkitehdit että akustiikot luovat omaa uraansa, mutta tekisi hyvää nähdä kerralla valmis rakennus...edes kerrran.

k-meleon kirjoitti:Arvo K. -setä tuossa yllä jo mainittikin mus.talon rahoittajat.

"Yleisradio, Sibelius-Akatemia, valtio, Helsingin kaupunki.". Hieno lista. Kaksi ensimmäistä kuluttaa rahaa ja kaksi jälkimmäistä "tuottavat" sitä.

Mielenkiintoinen tieto tuo Essenin sali. Asiasta toiseen. Kävin kerran Palman musiikkitalossa joulukonsertissa. Musikki oli melko mitäänsanomatonta, ainakin minulle, mutta se sali. Sali nousi voimakkaasti, saattoi olla hivenen viuhkamuotoakin. Katosta ei ole muistikuvaa, mutta luulen sen olleen suoran koska kyllä joku erikoinen muoto olisi jäänyt mieleen. No, kyllä se mitäänsanomatonkin musiikki soi mielestäni aivan aivan hyvin. Harmi, ettei ole ohjelmaa tallella, mikäli ei sitten pompahda esiin valokuvien joukosta. Tutkitaan.

VeHy kirjoitti:

humalainen kirjoitti:tuotteliaita orkesterisäveltäjiä ei suomessa ole liikaa sadan vuoden ajalta ....

Menee jo otsikosta ohi, mutta jatketaan kuitenkin pikkuisen. Jos joku orkesteri tekisi Segerstamin sinfonioiden kokonaislevytyksen, niin ostaisitko?

en taatusti ostaisi mitään niin melodisesti ja harmonisesti imponoimatonta vapaapulsatiivista pseudosinfoniaa, määrä kun ei korvaa koskaan laatua.eikä kuuluisuus tee säveltäjästä tippaakaan tai hiukkaakaan parempaa ja musiikillisesti merkittävämpäää kuin mitä hän todellisuudessa on. olen jo lai9nannut kirjastosta sitä päämäärättömästi vellovaa jousisatsia ja laavavirtaa enkä ollut lainkaan ihastunut. mutta niin on lkistzinh naivia ohjuaolmasdinfoniuaa episodiomnaisessa käsityksessään sinfonisuudesta vailla sinfonisen atrkkitehtuurin tajua keskittynyttä motiivitekniikkaa ja temaattista prosessia toistoa ja toistoa vain ja hilipatia. esim. erkki aaltosen hiroshima sinfonia numero n2 on 20 vuoden työn tuloksena syntyneen konntrapunktisen osaamisen summa operoidessaan itsenäisten äänten polyfonialla fuugajaksoissaan jotka viittavat dodekafoniaan saakka, siinä vankkaa käsaityötaitoa joka sibelukseltakin tyystin tremoloissaan puuttuu. siba on heikoimpia säveltäjiämme tässä suhteessa ja emotionaalisen sisällön puutteessaan.

Asiasta kolmanteen eli off-topiikkiin [horror...]:

Kannattaa lukea Malcolm Bradburyn romsku Ajan mies (The History Man, 1975, suom. 1978): suomalainen arkkitehti Jopi Kaakinen se siinä ajelee Etelä-Englannin rannikolla, katselee lehmiä ja näkee unia muodottoman funktionaalisista rakennuksista keskellä niittyjä & laidunmaita. Ja tuotapa pikaa niittu kukkiikin korkeita tornitaloja ja matalamman-muodottomia rakennuksia ruokaloille, kirjastoille ja luentosaleille... jolloin kirjan päähenkilö, Historian Mies historian armosta, ajaa muodikkaanvanhalla farmariautollaan ennen muodikkaasta Leedsin yliopistosta 1960-luvun muodikkaalle eteläenglantilaiselle kampukselle, jonnekin Portsmouthin, Southamptonin ja Portshamptonin tienoille ryhtyäkseen muotivasemmistolaisen sosiologian proffaksi, keskusteluohjelmien sesonki-intelliretkuksi...

humalainen kirjoitti:

VeHy kirjoitti:

humalainen kirjoitti:tuotteliaita orkesterisäveltäjiä ei suomessa ole liikaa sadan vuoden ajalta ....

Menee jo otsikosta ohi, mutta jatketaan kuitenkin pikkuisen. Jos joku orkesteri tekisi Segerstamin sinfonioiden kokonaislevytyksen, niin ostaisitko?

siba on heikoimpia säveltäjiämme tässä suhteessa ja emotionaalisen sisällön puutteessaan.

Et sinä voi oikeasti tätä tietää - et voi tuntea kaikkia etkä käytännössä (siis soivina) kovinkaan monia suomalaisia, "Sibeliusta parempia" säveltäjiä, vaikka niin kovasti väität ja olet tuntevinasi. Kyllähän säveltämisen taitoa on lukemattomilla, mutta se ei merkitse läheskään kaikkea...

punoja kirjoitti:

humalainen kirjoitti:

VeHy kirjoitti:

humalainen kirjoitti:tuotteliaita orkesterisäveltäjiä ei suomessa ole liikaa sadan vuoden ajalta ....

Menee jo otsikosta ohi, mutta jatketaan kuitenkin pikkuisen. Jos joku orkesteri tekisi Segerstamin sinfonioiden kokonaislevytyksen, niin ostaisitko?

siba on heikoimpia säveltäjiämme tässä suhteessa ja emotionaalisen sisällön puutteessaan.

Et sinä voi oikeasti tätä tietää - et voi tuntea kaikkia etkä käytännössä (siis soivina) kovinkaan monia suomalaisia, "Sibeliusta parempia" säveltäjiä, vaikka niin kovasti väität ja olet tuntevinasi. Kyllähän säveltämisen taitoa on lukemattomilla, mutta se ei merkitse läheskään kaikkea...

sen voi päätellä tietyn todennäköisyyden mukaan kuulemansa perusteella, vaikka eri asia sitten on toteutuuko klassinen temaattisen motiivityön periaatte kaikissa sinfonioissa muotoiluperiaatteena jota pidetään sinfonisen muotorakenteen ideaalina beethovenista alkaen vaikka temaattista muuntelua, toistoa ja kehittelyä jo haydn harrasti kypsissä teoksissaan silloin kun romanttinen sinfoniakäsitys schubertin melodiaa itsessään ja sen kehittelyä tärkeämpänä lähtökohtana pitänyt suuntaus oli vielä vallalla. brucknerin harrastamien kehysteemojen ohella jotka vaikuttivat mm. melartinin tapaanmuodontaa sibeliusta hienostuneemmat sinfoniansa kuten n. 2 osoittaa ja tsaikovskiin palautuvan johtomotiivin käyttö 3. syklisessä muodossa joka kohoaa uljaasti korkeuksiin esittelyjaksossa pääteemassa.

mutta kuten me musiikinhistorian tutkijat tiedämme monet suoimalaissäveltäjien sinfoniat säilyttivät aikanaan ennen täydellistä ja järjestelmällistä puhdistusta ja ulosmittausta repertoaarista elinvoimaisuutensa rapsodisesta muodonkäsittelystä huolimatta pitkälinjaisen ja kaarisen laulavan melodiikkansa ansiosta johon yhdistynyt myöhäisromanttinen tai impressionistinen soinnunkäyttö soinnauttaa intohimon kieliä tiedostamattomassa paljon sibeliusta väkevämmin ja lyyrisesti lumoavammalla taikaappiirin tenholla.sibelius häviääö musikin välittämässä älyn mukaisten tahdonlikkeiden vastineiden objektivoidussa kiihoituksessa aivan amatööreille ja opiskelijoille kuten krohnille ja kaskelle huippuluokan sinfonikoistamme saikkolasta, melartinista, tuukkasesta, kokkosesta, furuhjelmista, leiviskästä, pesosesta, klamista, rannasta, linnalasta, karjalaisesta, törnestä, ikosesta rmarttisesta, ringbomista jne.puhumattakaan.