Apunen & Mäkelä Heikkisen vieraina: Apunen on loistava verbalisti, osaa tiivistää lauseet lyhyiksi. Mäkelä takeltelee, änkyttää, vaihtaa argumenttia kesken lauseen. Reetorina Apunen on luokkaa parempi.
Ne muuten sensuroivat jo tätä(kin) ohjelmaa: ei ollunnunnunna ohjelmatietoisa klo 9:n ja 10:n välillä kuin tunnin mittaiset uutiset. Eikä tämä Ihan Matti Toisinajattelia -ohjelma uutisista käynyt. Anteeksi vain.
Onko mielekästä rinnastaa Aleksandr Solženitsin ja Kauko Kare? On ja ei: molemmat olivat oppositiossa maansa hallitsevaa poliittista valtavirtaa vastaan, mutta edell. oli vankilakundi kriittisyytensä takia ja vankilakundiutensa ansiosta nousi julkimoksi; jälkimm. oli hyvin toimeentuleva poliittinen ideologi, jota ei pantu vankilaan eikä hulluinhuoneelle epäortodoksien uskomustensa vuoksi. Se että Ehrnrooth, Junnila, Kare ym. anti-kekkoslaiset joissain piireissä leimattiin äärioikeistolaisiksi ja/tai hulluiksi ei merkinnyt heidän kansalaisvapauksilleen eikä ammatiharjoittamiselleen/toimeentulolleen mitään, ellei suorastaan parantanut heidän asemiaan niillä toimintakentillä, joilla toimivat.
(Olen asian ilmaissut ennenkin, mutta teen taas: Georg C. Ehrnroothin perustuslaillisuus oli suomettuneisuuden aikana kunnioitettava valinta ja diggaan Jori Seetä siitä, mutta se ei tarkoita että nielisin hänen agendansa karvoineen päivineen.)
Apusen päätelmät:
a) markkinavoimat = ihmisten yhteinen viisaus
b) vailla ideologian painolastia ei voi olla
Idealisoitu kuva entisajan pikkukaupungin torista (jonne ei pääse tavaraansa myymään, ellei maksa "torimaksua") ihmisten vapaan vaihdannan paikkana ei toimi universalisoituna, yleistettynä, modernin talouden metaforana. Se on valheellinen ja yksinkertaistava, koska piilottaa olennaiset modernin talousjärjestelmän piirteet (talouden järjestelmäluonteesta lähtien) nostalgisoivalla jargonilla.
Samalla tavalla metafora ateenalaisesta torista (agora) ajattelija-ateenalaisten keskustelu- ja kokoontumispaikkana on onneton poliittisten asiain hoidon ja selvittelyn sijana, vaikka tätä metaforaa rakastankin. Talousmetaforan lailla se yhtäältä idealisoi, toisaalta sensuroi. Sekään ei huomioi modernien suurten poliittisten yksikköjen systemi-luonnetta eikä hyväksy sitä, että tästä ei päästä. Ei edes Jyrki J.J. Kasviksen teknopoliittisen "tieto"-järjestelmän muka mahdollistamalla "suoralla demokratialla".
Minusta ihmiskunnan yhteinen viisaus tiivistyy parhaiten tieteessä.
On totta, että ollakseen toimintakykyinen kansalainen on ihmisyksilön ensin omaksuttava ajatuksellis-uskomuksellista ainesta, joka lyhyesti ideologiaksi nimettynä toimii muotoa antavana, ohjaavana ja strukturoivana konkreettisten asiain ja tilanteiden ajattelulle. Se on välttämätön "kognitiivinen" aines, jotta maailmassa orientoituminen olisi mahdollista. Ideologiasta ei päästä.
Ideologian käsite ei kuitenkaan sisällä sitä, että ajattelua ohjaavan ideologian olisi välttämättä oltava valheellista, vääristävää tai muuten neutraalista asiain tarkastelusta pois vievää: teoreettinen asenne ja sille pohjaava toiminta, (kr.) theorein, ei ole mahdollista ennen ideologian toiminnon & rakenteiden paljastamista ja erittelyä, mutta sen realisoiduttua tapahtuu theorein ja auki on jopa totuus-horisontti (pragmatistinen nykyideologia ei tätä tietenkään hyväksy: kaikki-tänne-heti-nyt!).
Ikävää: Apunen on hypännyt 1960-luvun ns. kriittisten teoreetikkojen (
Frankfurt-marxismi), pragmaatikkojen ja muiden laiskojen ajattelijoiden kelkkaan. Se kelkkaa kiitää vain siellä, missä aitalangat ovat korkeimmillaan. Sopii mainiosti EVA:n (kaikki-tänne-heti-nyt-) ideologeille.
Minua kiinnostaa yhä: puolueettomuus vs. sitoutumattomuus? Missä ero?
The clash of ideas is the sound of freedom. -Lady Bird Johnson