YLE Radio 1

Kaarina Hazard on tuomittu elinkautiseen. (Ek, meidän alan miesten kesken.)

Tyhjän toimittaja

Kaarina Hazard on tuomittu elinkautiseen häpeään huumeidenkäyttäjä, pellepainija, kansanedustaja, radiotoimittaja, katutappelija,itsemurhaaja, ihminen Tony Halmeen kunnian loukkaamisesta.
Tuomio tuli äänin 10-1

Me maalaisjärkiset tuomitsimme Hazardin heti rikoksen tapahduttua, mutta yllättävän paljon oli ihmisiä, jotka pititvät tuota hazardin blogia oikeutettuna.

Mikä mahtaa olla Hazardin puoluekannatus- se kiinnostaisi.

Tätä tuomiota ei muuteta,- eikä siitä vapauteta. Se on oikeasti elinikäinen.
Se on häpeätuomio. Tyydyttää oikeudenkäsitystäni.

Käytännössähän tuo tarkoittaa, ettei Hartikaiselle- vai mikä sen nimi olikaan (nimi muutettu) tule kunnollisia työtarjouksia, koska kyseessä oli todellinen ulostus. YLE:n pitää heittää nainen pellolle välittömästi. Hartikain,,,, anteeksi Hazardihan on aamutelevisiossa jonkunlainen vierailija- ja taisi olla radiossakin.... Kenkää ja äkkiä.

Mitäs tuohon edellämainnituun voisi muuta lisätä, kuin; amatöörimäistä sähellystä/kohellusta/kokemattomuutta/sensaationhakua
Ja mitä saat itsellesi; sen mitä tilaat

Aloha! Uusi Laulu- ja Aloha! -lehtien valitut palat 1978-1986
toim. Kari Lempinen, Jukka Lindfors ja Markku Salo, WSOY 2009

Oikeudenmukaisuus on. Maailma on tosi, oikeamielinen ja hyvä. Syvämoraalisen Uusi laulu/Aloha!n valitut palat on julkaistu tietämättömien, tiedottomien ja muiden tumputtajien opiskella.

Kyllä. Se pieni ääni sielussasi on ollut oikeassa koko ajan. Jätä taidenäyttelyt. Hylkää teatteri. Unohda musiikkiliikunta. Mietiskely. Omaehtoisuus. Luovuus. Rehellisyys. Vessasta alas. Vapaus! ALOHA! (nämä kursivoidut kappaleet suoria Uusi Laulu/Aloha! -lainoja)

Vuonna 1978 Uusi Laulu julkaisi mm. Pelle Miljoonan ja Dave Lindholmin haastattelut. Käkisalmen Sanomat vuodelta 1940 (14.3.1940) kertoivat myöhäiskapitalismin oloista. Vuosi 1979 alkaa Hottentonttu Virtasen haistattelulla, joka osoitti, ettei Hottentontulla ollut tuolloinkaan ketään eikä mitään kotona. Ja jos muusikko Dave Lindholmin haastattelu ei todistanut nuorisomuotien tyhjyyttä, niin muusikko Remu Aaltonen viimeistään pani järjestykseen kaikenmaailman punkit, diinit ja muut tahvot. Tuolloin Remulla vielä oli joku ja jotain kotona: puheessa oli tolkkua. Ja Kari Lempisen vaihtoehtokulttuurilehdistökatsaus "Neljäs valtiomahti" on klassista (kuten Esa Pulliaisen Finnish Graffiti -levyarvostelut):

Uuden ajan Aura on Suomen älykkäin lehti. Muut hikoavat materiaansa vangittuina valovuosia sen alapuolella. - Blues News on kulttuurilehti, jossa on runsaasti neekereiden kuvia. - Komposti edustaa kovassa maailmassa ihastuttavaa ns. Pehmeää Journalismia. - Rytmi on jazzlehti, jonka sivuilla läikkyy kaikki se veri ja hiki, jota jazzmuusikot ovat historian sivu vuodattaneet. - Soundi edustaa puhtaimmin suomalaiselle kulttuurilehdistölle niin tyypillistä linnéläistä linjaa.* - Parnasso. Tilaus pääsi valitettavasti katkeamaan kymmenen vuotta sitten. (Jne. etc. usw.)

Niin minultakin. (*Ja tiedoksi heille, jotka tutkiskelivat lähinnä omaa sukuelintään bilsan tunnilla: Carl von Linné oli kuulu kasvitieteilijä, joka luokitteli kaikki maailman kasvit. Ja varmuuden vuoksi toistamiseen. On 1970-luvulla kehittyneelle "rock-kulttuurille" tyypillistä, että se pyrki aateloimaan rockia leimallisen korkeakulttuurisella käytännöllä, tieteellisellä luokittelulla. Soundi ihanat pölvästit olivat tämän masturbaatiokäytännön Suomen Mestareita. Kunnia heidän spermalleen.)

Mikään Mona Caritan koko aukeaman bikinikuvan julkaissut lehti ei voi olla liian älyllinen! Aloha! nuorelle lihalle!

Ja tietenkin Uusi Laulu hengitti ajan sykettä: kasvishörhöily sai arvoisensa käsittelyn heti alusta alkaen. Adressi Valtioneuvostolle vaati (1) metsäteollisuuden lakkauttamista, (2) kasveihin kohdistuvan kannibalismin kieltoa, (3) marjastuksen luvanvaraisuutta, ja (4) kasvien avulla tapahtuvan viestinnän ottamista yhteiskunnan valvontaan. Lipposen-Vanhasen porvarihallitukset ovatkin ansiokkaasti toteuttaneet vaadetta (1). Odotamme Jyrki "Metsämies" Katalan 1. hallituksen toteuttavan ainakin vaateen (2).

Ennen kuin Uusi Laulu - viimeisenä ns. kulttuurilehtenä - löysi Euroopan, teki se toiviomatkan eräälle syrjäiselle saarelle, saastaiseen Lontoon kaupunkiin, josta se toi riesaksemme joukon 1980-luvun alussa päänsärkyä aiheuttaneita aiheita (jotka kelvottomuudessaan toki hävisivät 5-0 löydetystä Euroopasta varastetuille aiheille, mutta se on toinen juttu). Kuten futuristi- ja narsistidiskot/-happeningit, Psykedelian paluut ja Einstein-a-go-got yms. Ja: Tyyli on köyhän perusoikeus! Sensaatio tai ei, mutta Uusi Laulu myös ensimmäisenä (1.) maailmassa julkisti New Yorkista löydettyjen Sibeliuksen muistelmien pääpointsit! Kumarramme.

Mutta etenkään & erityisesti ei tule unohtaa Uuden Laulun ansiokasta työtä (1) keskioluen saamiseksi R-kioskeihin ja (2) Mauno Koiviston saamiseksi Vallan Huipulle (Mauno Koivisto -lounassseteli). Edes asianajaja, varatuomari Juha Rantasilan (puh. 633 884) tiukka ja selkeä uhkauskirje toimeksiantajansa Rautakirja Oy:n puolesta ei pysäyttänyt Jäähyväisiä 70-luvulle: ja meillä kaikilla oli niin mukavaa. Ainakin niin kauan kuin kaljaa riitti. Samoin söimme Mauno Koiviston presidentiksi - vaikka Uudelle Laululle olisi riittänyt hänen syömisensä eduskuntaan.

Kumarramme kuninkaantekijöitä. Ja valittaen toteamme, että Hengelliset Iltamat kesällä 1981 menivät sikäli harakoille, että lehteä vastaan nostettu oikeusjuttu uskonrauhan rikkomisesta kaatui v. 1983. Pyhä, vapise.

Käsityksemme tuonpuoleisesta on jo pitkään perustunut täysin aikansaeläneisiin, peräti keskiaikaisiin tietoihin. Sitten Dantenhan ei mitään kattavaa selvitystä haudantakaisista oloista ole tehty. Ihmiskunnan kannalta ajatellen on kuitenkin epäilemättä kohtuullista edellyttää kunnon infoa niistä eri vaihtoehdoista, joita tulevassa elämässä on tarjolla. UUSI LAULU -lehti onkin - ensimmäisenä mielipidelehtenä yli 600 vuoteen - päättänyt ajanmukaistaa taivas- ja helvettikuvamme järjestämällä suuret
HENGELLISET ILTAMAT
keskiviikkona 1.7.
Bottalla!
Hengelliset iltamat ovat kokonaisvaltainen happening, jonka tarkoituksena on paljastaa tuonpuoleisen olosuhteet 20. vuosisadalla. Tapahtumassa on mahdollisuus tutustua ensimmäisen kerran ihmiskunnan historiassa jo maan päällä siihen, millaista proggista missäkin tuonelan osastossa on - ensimmäinen täydellinen demonstraatio Taivaasta, Kiirastulesta ja Helvetistä! Mukana on ihmeitä, enkeleitä, paimenia, Sodoma ja Gomorra, kielillä puhumista etc. Illan pääesiintyjäksi on sovittu Jumala. Ilta on siis todellinen must kaikille alan kehityksestä kiinnostuneille!

Indeedy! Oi jos oisin saanut olla mukana! Jumala jäänyt näkemäti.

(jatkuu)

Vuonna 1982 pamahti: Uusi Laulu lakkautettiin ja sen tuhkasta nousi Aloha! The Journal of Civilization. Se "introdusoi" Moderniteetin ja Urbanismin ja Tiesmitä 1800-lukua elävälle kansakunnalle. Keke Päätalon raivoisa "Täältä Itäkeskukseen" (koska sieltä ei ole pääsyä takaisin...) toi 1950-luvun ameriikkalaisen urbaaniproosan suomaalaseen maisemaan, Helsinskiin. Waude!

Ja lopulta Aloha! v i h e r t y i, tosin se ei ollut mitään helskutavetin puunhalailua, vaan ehtaa korpilampea, kepua ja mr.-steiner-in-my-head-wileniusta. Vuoden 2040 Käkisalmen Sanomat (14.3.2040) paljasti Vihreän Suomen historian (Supistettu laitos). Ainakin pääpiirteissään. Levyarvostelut muuttuivat alustusten ja vastaavien julkisten puheenvuorojen arvioinneiksi, koska musiikki kävi 1980-luvulla kovin huonoksi: edistystä! Alustajat Mikko Juva (valtiokirkko, Se ev.lut.), Lauri Mehtonen (filosofia, Jyväkylän yliopisto), Hilkka Pietilä (YK-strategiat) sekä Martti Sarmela & Matti Bergström (profs: antropologia & aivofysiologia) ruoditaan vankoin esteettisin kriteerein ja Mehtonen tietenkin todetaan kovimmaksi sooloilijaksi. Kylähullun Bergströmin aivovuoto puolestaan oli koko semman eli seminaarin ainoa Tapani Kansa -luokan suoritus! Aplodimme ovat jatkuneet aina 3. vuosituhannelle asti!

Hip-hei: 18.10.1983 Helsinskin RO hylkäsi Uusi Laulu ry:n puheenjohtajan J.T. Lindforsin ja sihteerin K.T. Lempisen syytteet sekä vaateen mainitun yhdistyksen lakkauttamiseksi. Itse asiassa Helsinskin RO totesi Hengellisten iltamien täyttäneen mainoksissa lupaamansa iltamien annin (mm. Taivaan, Kiirastulen, Helvetin, ihmeiden ja erilaisten laulu- ym. esitysten läsnäolon), eikä nähnyt niiden häpäisevän suomalaisten uskontokuntien Pyhää, joten uskonrauha ei tullut rikotuksi. Joten alohan pojat jatkoivat velan tekoa eli Aloha! jatkoi ilmestymistään vielä pari vuotta. Käsiteltiin mm. miesasiaa (useamman jutun verran), hippi-/huumeasiaa (useamman jutun verran: mm. v. 1985 eduskunnassa koetettiin lakkauttaa Aloha!n ja Suomen mielipidelehtituki väitetyn huumepiilomainonnan vuoksi!), Hans Seloa (kuka muistaa/välittää?), arvioitiin maan poliittista kenttää tyylin kannalta ja päädyttiin Pimeyden Ytimeen: Danny & Armi heittämässä jossain Vantaalla iskelmää parin taustamuusikon ja kasetin tahdissa...

Aivan häikäilemättömän edustavaa mielipidelehtiasiaa edusti vuoden 1984 erikoisnumeron Politiikka ja tyyli arviointi suomipoliitikkojen tyylistä. Joukko osuvia huomioita, jotka aivan ilmeisestikin on luettu tarkkaan monissa puoluetoimistoissa. Vihreiden (Komsi & Ode) pääsääntöisesti säälittävästä tyylittömyydestä ei ole jäljellä jälkeäkään, kun eräs Niinistö astuu saliin. Ja puhdasverisenä luuserina aloittanut Urpo Leppänen todettiin kehityskelpoiseksi jepeksi: "feministien" syyttäminen omista töpeksimisistä on tyylitöntä samoin kuin kanssarikollisten syyttely, mutta ministerinä hän on oppinut valitsemaan hetken, jolloin kaataa oma roskis roskalehdistön päälle! Tyyliniekka luo julkisen kuvansa, eikä jätä tätä tärkeää tehtävää kaikenmaailman skribenteille!

Ehkä selkein sisälukutaidon rappiosta viestivä kyvyttömyyden ilmaus on vasureitten jatkuva kompastelu edeltäjäpuolueidensa/-klikkiensä linjoilla: jo Aloha! totesi, ettei oppositiopoliitikon (kuten pj. K. Kivistön) sovi harrastaa muodikkaan pehmeää linjaa - laskihan SKDL:n kannatus hänen pj-kaudellaan kuin lehmän häntä. Lisäksi, henkevyydestä ei voi tehdä tyylin perusosaa ellei edes jotenkin ole henkevä (-hkö): Ele Alenius, meidän kaikkien Henki ja Elämä joskus muinoin, versus K. Kivistö (& hehtaarin kokoiset värjätyt silmälasit) - K. on kaukana A:n takana muutenkin kuin aakkosissa. Arvo Aallon perinteisen duunarin sunnuntaityyli todettiin siedettäväksi ("huippunäky Kajanojan rinnalla"), etenkin hänen pitäessään tiukan linjan suhteessa sekä "vähemmistöön" että "enemmistöön" & pitäessään tyylistään kiinni mitä oudoimmissa poliittis-vallankäytöllisissä tilanteissa: hänhän jopa ajatteli ääneen SKP:n lakkauttamista tarpeettomana. AA: ei mitään bolshevik-chic -moskaa!

Ainoaksi lupaavasti tyylitajuiseksi todettiin Olavi Tupamäki, dandy, joka kuitenkin nopeasti sekaantui politiikkaan, menetti tyylinsä ja katosi kuvioista. Tietenkin. Never trust a hippie.

Joten muistakaa: tyyli on köyhän perusoikeus!

Antologian dokumentaarinen osuus päättyy surulliseen Uudenmaan lääninveroviraston kirjeeseen UL ry:lle kesältä 1987, jossa muistutetaan yhdistyksen maksamattomista verojäämistä (13.785,00 markkaa) ja kehotetaan ottamaan yhteyttä paikkakunnan ulosottoviranomaiseen...

Uutinen toimittaja ja kirjailija Jorma Savikon (1926-2010) kuolemasta sopinee paremmin tähän, kuin Yleisen keskustelun nekrologilistalle, sillä Savikko edusti omana aikanaan sellaista lehdistön uudistamismoraalia, jollainen olisi tarpeen nykyäänkin jokaiselle mediansa elinvoimaisuudesta kiinnostuneelle.
Savikon työuran pääasiallinen väline oli kotkalainen demarien puoluelehti Eteenpäin, joka vuodesta 1988 on ilmestynyt viikkolehtenä. Ottamatta sen kummemmin kantaa lehden nykyisiin tai aiempiin poliittisiin näkemyksiin tai niiden puuttumiseen, on kuitenkin syytä korostaa Savikon ohjeita toimittajilleen (erityisesti kulttuurijournalisteille): Pitäkää lehti mielenkiintoisena!

Tämä ohje olisi paikallaan edelleen kaikille sellaisille toimittajille ja tuottajille, jotka tietävät, etteivät uutisen kertomisnopeudessa pärjää. Kiinnostavuus voi löytyä uutisten valtavirran tuntumasta tai jopa kaukaa sen ulkopuolelta. Ja lehdistön korkeaa moraalia on nimenomaan se, että julkaisu on tekijöiden jäljiltä myös vastaanottajan mielestä kiinnostava. Enkä tällä tarkoita Seiskan kiinnostavuutta...

kritiikki kirjoitti:No, kun se lautakasa on olemassa. Siitä on olemassa eilen tehty JNS:n päätös. YLE:n lähde on luotettava ja sillä on ohjelman toimittajilla on oikeus pitää lähde salassa. Tätä eilinen päätös tarkoitti.
Lautakasa on siksikin olemassa, että väite, sen olemassaolosta on normaalia uutistoimintaa, mutta samalla törkeä kunnianloukkaus pääministerin henkilöä kohtaan.

Ihan vaan tuli mieleeni, että jokohan se Vanhasen lautakasa on löytynyt? Minä voin omalta osaltani tunnustaa, että minun pihalleni ilmestyi samoihin aikoihin erikoishöylättyä seinäpanelia autokuormallinen eli hiukan vajaa puolitoista kilometriä. Erikoishöylättyä siksi, että pikku sahan omistajan kanssa sovimme minulle ihan oman profiilin ja siihen se kasa sitten myös höylättiin. Ja uskallan tunnustaa siksi, että minulla on sekä kuormakirja että maksettu lasku. Tilausta minulla ei ole kirjallisena, sillä sovimme asian omistajan kanssa suullisesti. Ja meillä päin on totuttu siihen, että mies vastaa puheistaan vaikka tämä nimenomainen yksilö taitaa istua valtuustossa kokoomuksen mandaatilla.

Se pysyvä vaikutus tuolla kalabaliikilla oli, että tulin tilanneeksi TM Rakennusmaailman. Aluksi ihan kokeeksi kuusi numeroa, mutta kun huomasin lehden hyväksi, niin muutin sen kestotilaukseksi.

Muuan puolue epäilee saavansa mediassa osakseen epäreilua kohtelua ja aikoo itse puuttua asiaan:
http://www.iltalehti.fi/vaalit/20110216 ... 5_vl.shtml

Jostain syystä kokoomuksen omilta sivuilta ei löytynyt vielä mainintaa tällaisesta palvelusta.
Sanoisin, että mission impossible. Toivottavasti tajuavat sen itsekin, ennen isompaan häpeään joutumistaan.
Kerrankin Paavo Väyrysen linjaa voi syystä sanoa järkevämmäksi: Puhutaan, mitä puhutaan, pääasia, että puhutaan ja että nimi on kirjoitettu oikein.

Lehdistön moraali lienee sinällään kaksitahoinen juttu. Toisaalta alan alkeitakin opetelleet tietävät, ettei uutista saa pimittää, mutta on myös asioita, joiden kertominen julkisesti ei palvele kenenkään etua. Kaikki luultavasti tietävät senkin, ettei mikään voi olla oman uskottavuuden kannalta pahempi virhe, kuin toimittajan kimppuun käyminen häiritsemällä hänen työmahdollisuuksiaan. Hankalat ihmiset saavat mediassa ikävämmän kohtelun kuin mukavat. Ja useimmiten epämukavuus on omaa tyhmyyttä. Tämä tosin pätee toisinkinpäin, mutta toimittajan ammattitaitokaan ei ole muuta, kuin tasan niin hyvä tai huono, kuin viimeisin juttu...

Vihreän Langan päätoimittaja (pikkutakkimies) Juha Honkonen kertoo, että "Suomessa on nyt kolme työväenpuoluetta" (Vas, SDP, Pers) ja on kovin huolissaan, että maahan saatetaan saada porvarihallituksen sijasta duunarihallitus. Mutta mies lohduttautuu uutisilla maailmalta: vasemmiston trendi on laskeva, demarit sukeltavat ympäri Euroopan, "vasemmistolaisuus ruostuu." (VL nr. 13/1.4.2011) Noin ei tietenkään aivan ole, kuten olen mm. Saksanmaan tapahtumista kertonut.

Mutta totta on, että demareitten on syytä tutkia silmä kovana, mitä tovereille vasemmalla tapahtui: kun ei ollut demokraatillista rotia puolueessa, niin vähemmistö ei kunnioittanut enemmistöpäätöksiä ja "sisällissodallaan" ajoi puolueensa maanrakoon. Hakasen SKP ei tule näissäkään vaaleissa saamaan kuin sääliääniä viimeisiltä jaakkolaaksoilta. Oikea Jaakko Laakso tietenkin loikkasi jo aikapäivää sitten Vas.liittoon, koska tiesi pol.uransa muuten ajavan karille. On siis niin, että jos demaritkaan eivät osaa luopua 20. vuosisadan jargonista, niin prolet tosiaan marssivat siitäkin lafkasta muualle, ehkä Soinin riveihin, kuten Honkonen toivoo.

Honkonen tuumii lopuksi, "hyötyykö heikko-osaisten äänien uusjaosta" mikään puolue. Pääni panen tässä vedossa pantiksi: eivät ainakaan ko. heikko-osaiset. Kiinnostavaa onkin, etteivät Honkosta kiinnosta heikko-osaiset - siis todelliset ihmiset ja heidän olonsa - vaan puolueet. Vihreitten uusi sukupolvi ei ainakaan freesiyttä politiikkaan tuo.

Apuva, tulkaa takaisin villapaitavihreet!

Jaa mutta oli lehessä jotain kivaakin. Tässä viikon sitaatti:

Niemeläinen kirjoitti:Kun Soinilta loppuvat argumentit, hän putoaa katteettomaan populismiinsa: puhukaa mitä puhutte, kyllä kansa tietää.

k-meleon kirjoitti:
Apuva, tulkaa takaisin villapaitavihreet!

Koijärvi on ollutta ja mennyttä, ei sitä kannata enää itkeä. Se, että oliko tuo muutaman helsinkiläisen hienostokakaran maaseuturetki onneksi vai ei, on toinen juttu. Vihreät siitä kuitenkin syntyi, tai no; vihreä puolue kuitenkin. En ole aikoihin nähnyt mitään falskimpaa kuin Anni Sinnemäki lapio olalla vaalimainoksessa.

USA:ssa maineikas, arvostettu laatulehti The Washington Post on heikoilla: lehti tuottanut neljän (4) vuoden aikana 400 miljoonan taalan tappiot! Nyt mietitään, oliko hyvä juttu viedä (alun alkaen lehden tueksi perustettu) konserni pörssiin...

Post-konserni ja Washington Post -lehti eivät ole sama asia: lehti on vain n. 10% koko konsernista. Konsernin paras - tuottavin - osa on Koulutuspalvelut. Konserni on (muistaakseni: viimeisten neljän vuoden aikana) maksanut osinkoina sijoittajille 1,1 miljardia.

Tutkijat/tarkkailijat ovat alkaneet tehdä päätelmiä kun on alettu tajuta mikä strategia on lehdille hyvä, mikä ei. Vertailukohdat: The Washington Post: ilmainen netissä, paperilehden hinta noussut. The New York Times: "ilmaisia uutisia" rajatusti, sitten maksu.

Entäpä mainoskysymys? Ainakaan WP:n tapauksessa eivät nettimainostulot riitä (pitämään lehden finansseja positiivisella). NYT sen sijaan pärjää tällä hetkellä taloudellisesti paremmin. Se näyttää uusiutuneen joustavammin netin kasvu huomioiden ja se on säilyttänyt taloudellisen selkänojansa, kun ei ole mennyt pörssiin. Mediatutkijat ym. jengi tuumaakin, että edustuksellisen demokratian yksi keskeinen toimija - vapaat viestimet - ei kestä sitä, että se pörssiyhtiöksi tekemällä "alistetaan markkinoille".

"Ilmaisiin uutisiin" liittyen asia on kuitenkin päivänselvä: joko maksat nettilehdestäsi tai tietokoneesi hyytyy nettilehden mainosten takia tai "ilmaisuutiset" ovat arvottomia one-linereita. Ergo: there's no free lunch.

--
Muuten, The Independent -lehden kevytversio on menestyksekäs. Venäläisen mogulin Lebedevin omistava The Independent (paino+lehti) pukkasi pari vuotta sitten markkinoille pienen tabloidin nimeltänsä i. Se ei ole iltapäivälehden moraalilla varustettu skandaalijulkaisu, vaan tosiaankin kevytversio laatulehdestä, joka halpana pystyy kisaamaan iltapäivälehden kanssa ja pienenä on helppo käsiteltävä bussissa & junassa. i:n levikki on jo yli 250000 eli jo suurempi kuin emolehden levikki. -- Siinä eräs tapa koettaa sopeutua muuttuviin mediamarkkinoihin!

k-meleon kirjoitti:....joko maksat nettilehdestäsi tai tietokoneesi hyytyy nettilehden mainosten takia ...

Mitä tarkoitat tällä? Miten niin hyytyy? Meillä on tällä hetkellä sellainen järjestely, että vaimo on kaupungissa töissä ja minä korjailen mäkkiä maalla. Meille on tilattu Hesarin paperiversio ja se menee kaupunkiosoitteeseen sekä sen lisäksi digiltaalinen näköislehti, jonka minä luen aamuisin netin kautta maalla. Digilehti toimi aikaisemmin ilman ongelmia mutta sitä uudistettiin ja luotiin uusi etusivu, näköislehteen pääsee aikaisempaa monimutkaisemmin. Mutta nyt tämä näköislehti on selvästi hitaampi ja tahmaisemman tuntuinen kuin aikaisemmin. Onko ohjelmistoa (pdf) muutettu vai onko lukijoille tehty keinotekoisia hidasteita?

VeHy kirjoitti:

k-meleon kirjoitti:....joko maksat nettilehdestäsi tai tietokoneesi hyytyy nettilehden mainosten takia ...

Mitä tarkoitat tällä? Miten niin hyytyy?

Sitä, että kun palikat ovat negatiivisesti kohdallaan, niin tärkein eli uutisartikkeleiden löytäminen ja lukeminen ei suju kuten paperilehden kanssa: (a) hitaahko tai muuten takkuileva yhteys, (b) tietsikassa suht vanha & heikkotehoinen prossu ja rajatusti muistia, ja (c) lähettävällä puolella wanhan ajan pääasiassa tekstipohjaisen html-sivuston sijasta moderni ties-mikä-hänkyrä-vänkyrä, jonka tuomasta datasta vain murto-osa on textimerkkejä pääosan ollessa kuvaa ja etenkin liikkuvaa av-striimiä (paljon paljon mainoksia, siis useita samanaikaisia striimejä!). Kun asia on noin, niin kone jotakuinkin hyytyy - odotusajat ovat pitkiä.

Hesarin digiversiota en ole lukenut sitten viime kesän, jolloin se kyllä toimi jotensakuten, mutta sulavampikin olisi voinut olla. Jos HS on tehnyt systeemiinsä raskauttavia muutoksia, niin voin kuvitella tahmeuden. Keinotekoisiin hidasteisiin on vaikea uskoa.

Yleisesti ottaen minusta nettilehteä ei pidä koettaa tehdä paperilehden näköisversioksi, vaan rakentaa alusta alkaen netti- & tietsikkatekniikat huomioiden (huononäköiset muistavaa funktionaalista zuumausta ja näyttöjen eri kuvasuhteiden muistamista myöten). Ja tietenkään saitteja ei pitäisi tehdä kaikkein viimottisten (tehokkaimpien) koneiden+yhteyksien vaan käytössä olevan kone- & yhteyskannan keskiarvon mukaan. Pelikoneet ovat asia erikseen.