YLE Radio 1

Syyskauden teatteriteemaisista uutuusopuksista puheenollen yksi varmasti mielenkiintoisimmista on Teatteri-lehden entisen päätoimittajan Annukka Ruuskasen toimittama Kätketty näkyväksi -mielikuvituksen ja toden tilat Kristian Smedsin teatterissa (Tammi). Teos analysoi tämän aikamme erikoislaatuisimpiin suomalaisohjaajiin kuuluvan tekijän työt ja toimet selkeästi jäsennellen ja mukaansatempaavalla tavalla. Lisäksi kirja kertoo lyhyen kaavan mukaan sekä Teatteri Takomon alkuvuosien että Kajaanin KT:n 2000-luvun alun historiikin, joista varsinkin jälkimmäisessä draaman käänteitä riittää.

Kristianin matkassa ei totisesti ole tylsää, vaikka yleisö hänen esityksissään onkin monesti istunut huuli pyöreänä pähkäillen: Mitä tämä oikeastaan on??
Perustamansa Takomon ohjaimissa Smeds taiteili marginaaleissa vähillä rahoilla, Kajaanin kaupunginteatterin johtajana hän sai vetää rankkaa linjaa ja samalla toimia syrjäisen kaupungin soihdunkantajana julkisuudessa.
Kajaanin Kaupunginteatterin linja ehti Smedsin johtajakaudella olla se, mitä monet haluaisivat hakea, mutta eivät uskalla. Ymmärrän hyvin. Ei olisi ihan helppoa vaihtaa keskisuuren suomalaisen syrjäseutukaupungin teatterin markkinaviihdeohjelmistoa originelleihin shamanistis-tajunnanvirtalähtöisiin yhteiskunnallisiin pamfletteihin ja haukkua sen jälkeen vanhan komedialinjan perään itkevää yleisöä tyhmäksi (näin nimittäin kävisi monella paikkakunnalla).
En tiedä, oliko "vaikeamman kautta tekeminen" ollut kajaanilaiselle teatterille ominainen piirre jo kauankin, mutta kun Kristian Smeds taloon johtajaksi tuli, hän sai käsiinsä työryhmän, joka ainakin odotti sellaista. Toisaalta Smedsin tehtävään valinneet kaupunginisät olivat niinikään tietoisia siitä, ettei tämä mies uhraa voimavarojaan mihinkään sellaiseen, mistä ei itse ole poikkeuksellisen innostunut. Kun vielä talon muille ohjaajille Samuli Reunaselle ja Ilkka Laasoselle annettiin jotakuinkin vapaat kädet oman ohjelmistonsa suunnittelemisen ja toteuttamisen suhteen, ei ollut vaikea ennustaa, että Kajaanin Kaupunginteatteri olisi pian yksi Suomen harvoista koko ohjelmistoltaan todella kiinnostavista laitosteattereista.

Smedsin tähänastinen ura ei oikeastaan ole käsittänyt kovinkaan monta esitystä. Jääkuvia, Brandt, Rautavaara Oulunkylän tähti, Vanja-eno, Jumala on kauneus, Huutavan ääni korvessa, Woyzeck ja Kolme sisarta muodostavat selvän jatkumon, vaikka ohjaajan ilmaisutyylissä tapahtuu rajujakin muutoksia moneenkin suuntaan. Mielenkiintoista nähdä, millaista on Smedsin naivismi, miehen seuraava ohjaus kun on tallinnalaiseen vonKrahliin lähitulevaisuudessa valmistuva Jänekse aast, versio Arto Paasilinnan Jäniksen vuodesta...

Olen itse ajatellut -eikä Ruuskasen kirja sen paremmin kuin eri yhteyksissä tapaamani ohjaaja itsekään tätä näkemystä ole tyrmännyt-, että Smedsin jutuissa saattaa olla taka-ajatuksena, ettei yleisö heti pystykään sulattamaan kaikkea vastaanottamaansa, eli sanomaan, onko tämä esitys sanojen perinteisessä merkityksessä hyvä tai huono. Tällainen yleisönkin haastava teatteri on kaikille osapuolille palkitseva kokemus.

Kristian Smeds on tämänvuotisten Helsingin Juhlaviikkojen merkittävin teatterintekijävieras. Jänese aastan vierailuesitysten lisäksi hänen tuotannostaan nähdään liettualainen Rikos ja rangaistus-pohjainen monologiversio Sad songs from the heart of Europe (work in progress), joka valmistuu myöhemmin syksyllä Vilnaan sekä työryhmä Houkka Brosin Lapsia, lintuja ja kukkasia.

Jänese aasta jatkaa tallinnalaisen Von Krahlin ohjelmistossa syksylläkin. Lisätietoja sivulta http://www.vonkrahl.ee
Saman talon ohjelmassa on myös yhteistyössä Åbo Svenskanin kanssa toteutettu Idiothello, jonka kantava voima on Von Krahlin rajoja murtava koreografi Sasha Pepelyaev ja näyttämöllä kolme suomenruotsalaista tekijää.

Eurooppaan on syntynyt uusi suomalaisvetoinen teatteriyhteisö Smeds Ensemble. Nimestä kukin arvannee, kuka on uuden teatterin taiteellinen johtaja...
Kristian Smeds ei päästä ketään, itseäänkään, helpoimmalla. Hänen teatterilleen löytyy faneja. Niistäkin, jotka eivät yksiselitteisesti pidä hänen yksittäisistä esityksistään.
Uskallan väittää Smeds Ensemblen olevan ensimmäinen vakavasti otettava suomalainen kansainvälinen teatteritoimija. Kristianin kansainväliset suhteet huomioiden odotettavissa voi olla jotakin täysin aiemmin suomalaiseen teatteriin liittymättömäksi miellettyä. Voi olla, että erehdyn, mutta toivoa sopii.

Ja ainakin saa toivottaa Kristianille ja kumppaneille onnea matkaan.

Monipolvinen postmoderni taideteos Tuntematon sotilas saa ensi viikolla ensi-iltansa Kansiksen isolla näyttämöllä. Keskustelua se on jo etukäteen myllynnyt enemmän, kuin useimmat muut suomalaiset teatteriesitykset koko 2000-luvun aikana yhteensä. Mikä lienee ollut tarkoituskin.
Kristian Smedsin tapa tehdä asioita jonkin muun, kuin helpoimman tai oletettavissa olevimman kautta pääsee varmasti tässä jutussa arvoonsa. Ja ehkäpä ennakkokeskusteluista on se hyöty, että tällä kertaa se osa yleisöstä, jonka asenne jo valmiiksi olisi "tää on ihan kamalaa, ei tää mitään hyvää voi olla" jääkin kotiin (en väitä, että tuollaista yleisöä todellisten teatterinystävien joukossa olisi, mutta ainakin Jouko Turkan taannoisissa ohjauksissa mukana olleiden näyttelijöiden kertoman mukaan sellaisia kyllä löytyy, jostain).

http://www.kansallisteatteri.fi/www/fi/ ... show=blogi

Kajaanin, Baltian vaihtoehtoteatterien ja Kansiksen Tuntemattoman nostaman metelin jälkeen Smeds Ensemble on nyt lähtenyt kansainvälisille markkinoille. Brysselissä ensi-iltansa saanut Mental Finland tulee vielä Helsinkiinkin, joten ei mitään syytä huoleen, varmasti joku fakki-idiootti pääsee sitäkin vielä repostelemaan yllin kyllin esitystä näkemättä.

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Be ... 5243479091

Smeds Ensemblen Mental Finland ei ole esityksenä rikkonut raja-aitoja samaan tapaan, kuin monet ohjaajan aiemmat päänavaukset poikkitaiteellisen teatterin suuntaan. Esitystä näkemättä on paha sanoa, miksi näin on käynyt, mutta sinällään on hyvä, ettei Kristianista ole tullut sellaista "pyhää lehmää", jonka kaikkea tekemistä on pakko luonnehtia hyväksi.

Niin tai näin, tänään Yle Teemalla ja ilmeisimmin viikon ajan Areenalla nähtävä dokumentti valottanee tätä projektia.

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Kr ... 5260771268
Jutussa on sikäli epätarkkuutta, että palkinnon saadessaan KS on jo ehtinyt täyttää 40. Mutta se ei muuta kokonaiskuvaa -suomalaisohjaaja on noussut maailman teatterikartalle sarjaan, johon kuuluvia yhdistää oikeastaan vain yksi asia: heidän teoksensa on vastaanotettu yli kielirajojen. Tämä edellyttää varsinkin niiltä, joiden työkieli on jokin niinkin omituinen kuin suomi tai liettua, poikkeuksellisen vahvaa plastiikan oivallusta myös puheteatteriksi mieltyvässä esityksessä. Smedsin ilmaisua onkin sellaisenaan mahdotonta pitää joko hyvänä tai huonona, mutta ajattelemaan se panee, mikä lienee tarkoituskin. Ja minusta se on hyvän, tehtävänsä täyttävän teatterin merkki.
Joka tapauksessa on hyvä, että Kristian Smeds on pitänyt päämajansa Suomessa. Täällä hän pystyy vaikuttamaan aivan toisella tavoin, kuin jonkun vieraan maan kulttuurimarginaalissa, vaikka kansainvälinen mediahuomionsa voisikin esim.Berliinissä olla vahvempi.

Ja jokaiselle, joka Smedsin (tai kenenkään muunkaan) esityksiä arvostelee niitä näkemättä, voi vain toivoa mahdollisimman suppeaa lukijakuntaa ja heikkoa tunnistettavuutta (koska häpeän välttäminen on näin edes jotakuinkin mahdollista ja tämä ratkaisu kaikin puolin humaanimpaa kuin typeryksenkään nolaaminen)...

Smeds nouti palkintonsa.
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Kr ... 5265433876
Vain sellainen teatterintekijä, joka saa ummikkoyleisön ymmärtämään taidettaan, on suuri taiteilija. Teatterissa on ilmaisulla vahva taso myös muualla kuin repliikeissä. Varmaan yhteistyö liettualaisten ja muiden marginaalisilta kielialueilta ponnistaneiden ohjaajien kanssa on kehittänyt Smedsin alkuvoimaisuutta, joka nyt saa ansaitsemaansa kansainvälistäkin arvostusta.