YLE Radio 1

punoja kirjoitti:

k-meleon kirjoitti:Suhteessa moderniin puhtaan taiteen ideaaliin ei kumpikaan "klassisen" osa kelpaa taidekäsitteen piiriin.

Mikä sitten kelpaa?

Modernin taidekäsityksen myötä kehittynyt moderni (kuva-/sana-/sävel-/ym.) taide. ;)

Muistelen minulle opetetun "taiteen" merkinneen vielä 1700-luvulla perinteen mukaisesti taitoa, taitamista: "Kunst ist können" tai vastaavaa. Hyvä pensselin, soittimen tai siveltimen käyttäjä oli taiteilija kädentaitonsa ansiosta. Joskus romantiikan aikoihin kehittyi ajatus, että taidetta on se, kun luova yksilön, syvien totuuksien syynääjä, pakottaa jonkin "materiaalin" oman visionsa mukaiseksi: taide-sana alkoi saamaan uusia konnotaatioita ja lopulta sen (pää-) merkitys oli muuttunut korkeakulttuurisen porukan haluamaksi, mutta vanha taitamis-aspekti jäi silti henkiin (siihen törmää aina silloin tällöin). Vasta tämän uuden merkityksen, taidekäsitteen, jälkeen taiteen ja viihteen ero pääsi kehittymään, etenkin massamedioiden ja teosten sarjatuotannon ansiosta (kun kirjapainot, äänilevyprässäämöt pääsivät tuottamaan viihdettä meille massoille). Jotenkin noin - päästelen tässä vapaasti, joten vannomatta paras.

Bach teki paljon (uskonnollista) rituaalimusiikkia , Händelin Tafelmusik on ilmeistä viihdemusiikkia. Ja viihdettä lienee ollut iso osa ruhtinashovien tilausmusiikista. Sitähän tuotti vielä Beethovenkin, eikö? Suuremmille ihmisjoukoille tutuinta musiikkia, ennen muinoin, oli varmaankin marssimusiikki. Rituaalimusiikkia sekin.

Rakastan Beatles-musiikkia siinä missä Brahmsia ja Händeliä, etenkin Beethovenin ja Mendelssohnin kvartettoja, Bartokia, John Coltranea, Miles Davisiä, Debussytä, Gil Evansia, Antonio Carlos Jobimia, King Crimsonia, Mahleria ja Raveliakin. Tykkään Ligetistä ja Stravinskista, osin jopa Šostakovitšista. Mozart menettelee. Jne. Osa niistä lienee kiistatta taidetta, osa viihdettä. Ei se paljoa paina. Minulle tärkeintä on lopultakin (mahdollinen) korvan mielihyvä. Siis paljon mahdollista, että haen musiikista pääsääntöisesti viihdykettä? Kitschiksiksi en noista mitään nimittäisi - tosin en tunne tämänvuotista Kitschin määritelmää (kerennyt vielä lukemaan tuota Wiki-juttua).

saako vakava musiikki viihdyttää ja millä tavalla - ja onko kaikki "viihdemusiikki" oikeasti viihdettä

Siinäpä se... Ja: milloin ja miten taide muuttuu viihteeksi, jos on muuttuakseen?

VeHy kirjoitti:

humalainen kirjoitti:...sibehän ei koskaan tlittnyt tpbaaisuden arjoja johdonmukaiseenatonaaisuten uten buor omeetta sulho ranta ultrmodereilla jkionstruktivista vaopaata aonaalisutta viljelevillä vathaisilla kamaimusiikki ja orkesterieokillaan, oka hämästyttivät konservativista musiikkielämäämme...

Anteeksi kuinka?

s

melartin ja tuukkanen olivat saikkolan ja monien muiden ohella ohella suvereeneja orkesterisäveltiä sibeen verrattuna on faktaa.

mutta kuten nuori lahjakas säveltäjäkomeetta sulho ranta jolta jolta odotettiin paljon uuno klamin ohella, sibe ei koskaan edennyt laajennettuun tonaalisuuteen, vapaatonaalisuuteen tai pandiatonisuuteen uusklassismin merkeiossä kovin konservatiivisissa ja aikaansa jätättäneissä melodiikaltaan usein naiiveissa tai triviaaleissa sinfonioissa , ylittänyt tonaalisuuden rajoja van säilytti musiikissaan aina selkeän sävellajitunnun, mutta mitä useimmat saksalaiset kapellimestarit kritisoivat hänen aikanaan oli mm. tuo sibeliaaninen juosihumina, evige tremolo jonka ylle piirtyy orvon tuntuyisia puhallinsooloja tai oudolta kuulostava soitinnus ja pohjoismaisen kansanmusiikin vaikutus soinnutuksessa ja melodiikassa,

Nämä tällaiset aloitukset ovat kuin suoraan lasten hiekkalaatikolta, vain "...lällälläläää!" puuttuu otsikon lopusta.

lgrohn kirjoitti:Minusta viihdemusiikki tarjoa sitä samaa, taidemusiikki asettaa kuulijalle haasteita.

Aika sumeita käsitteitä ovat nämä viihde- ja taidemusiikki samoin kuin museomusiikkikin, mistään en ole niille yleispäteviä määritelmiä löytänyt.

Nyt katkesi ajatukseni lanka ja täytyy rientää eteenpäin, jatketaan toiste. Mutta se, että minä viihdyn jotain musiikkia kuunnellessani ei tee siitä suoraan viihdemusiikkia.

Jonkin "määritelmän" vaatiminen on abursdia ja myös lapsellista. Taiteen ja musiikin puolella riittää kun puhutaan luonnehdinnoista, kategorisoinnista, genreistä...

lgrohn kirjoitti:Jonkin "määritelmän" vaatiminen on abursdia ja myös lapsellista.

Jonkin säveltäjän tuotannon yksioikoinen luokittelu viihdemusiikiksi on absurdia ja myös lapsellista.

"Yleispätevä määritelmä" on aivan eri luokan asia. Edes musiikista sinänsä, ei tuollaista määritelmää ole. Sibeliuksen luokittelu viihdesäveltäjäksi on Sibeliukselle pelkästään kunniaksi.

lgrohn kirjoitti:Sibeliuksen luokittelu viihdesäveltäjäksi on Sibeliukselle pelkästään kunniaksi.

Millä ihmeen tekosyyllä...? Janne tuskin itse olisi samaa mieltä.

lgrohn kirjoitti:Sibeliuksen luokittelu viihdesäveltäjäksi on Sibeliukselle pelkästään kunniaksi.

Ihmeellistä vänkäämistä ilman minkäänlaisia perusteluita.

punoja kirjoitti:

lgrohn kirjoitti:Sibeliuksen luokittelu viihdesäveltäjäksi on Sibeliukselle pelkästään kunniaksi.

Millä ihmeen tekosyyllä...? Janne tuskin itse olisi samaa mieltä.

omasta puolestani kannatan täysin rinnoin ajatusta mutta sillä pienellä varauksella että myös niillä säveltäjillä jotka, nyt jo laimenneen modernismin kiihkeinä vuosina poistuivat ohjelmistosta olisi oma vahva panoksensa tässä suomalaisen musiikkiperinnön rehabilitoinnissa jota ylen sinfoniaorkesterikaan edes studionauhoituksillaan ei aina tue sillä painavuudella kuin joku on sen toimintafilosofiaksi julkilasusunut ja manifestoinut.

nimenomaan sillä perusteella että jannen musiikki tuntuu karttavan kaikkea sielullista syväluotausta suomen luontoa ulkoapäin kuvittavalla sävelkielellä puiden ja oksiston huminana kuultavana tremolon riepottelemana tuulenhenkäyksenä latvuksissa. ohjelmamusiikillinen tendenssi sopii heikosti absoluuttiseen musiikkiin ota sinfonia sen korkeimpana muotoilmentymänä edustaa. sitä paitsi koen sen jotenkin kornina ja kömpelöllä tavalla toteutetussa sointiasussa ja karkeahkossa soitinnuksessa josta vain d-doorinen on hillityssä ja pehmeässä hohteessaan poikkeus josta kuitenkin suuria eleitä kaihtamaton romanttisen intohimoinen paatos ja tunnelataus frigidissä lähdevedessään tyystin puuttuu.maata, matoja ja misääriä ilman uskonnollista semantiikkaa es-guuri sinfonian luonnehdinta. riitää että soittimet vai nuivat orkesterin sointisooshissa.ei vakavasti otettavan taiteilijan lausumia.

jos postromanttisten säveltäjien hylkimisreaktio on jotenkin tyyliaikakausien väliin sijoittuvana irrallisina ilmiönä selitettävissä ihmetyttää että niinkin moderneja säveltäjiä kuten sulho ranta saatetaan niputtaa kertakäyttötaiteen kategoriaan.itse kuitenkin koen rintakehäni laajentuvan paitsi meriläisen 1. pianosonaatista ninikään juuri tuukkasen sinfonioiden kaltaisesta jäkiromantiikasta joka edustaa klamitraditiota tai omaa myös oopperamaisia piirteitä imprssionististen vaikutteiden ja klasstisten jopa mozartia alitajuisesti tai tietoisesti muistuttavien piirteiden ohella. sibeliuksen keinovarat säveltäjänä vain eivät olleet puutteellisen suurten mittojen objektivoimiskyvyn lisäksi sellaiset että hän olisi kyennyt luomaan vakavasti otettaaa suurta säveltaidetta ilman kansallista sivumakua. miään suuri vokaalisäveltäjä hän ei suinkaan ollut eikä ooperaa syntynyt. strausssioa elektraa hän kutsui nerokkaaksi teokseksi ja schöänbergiä kubismiksi ja vierasti kamarisinfonian konstruktiivisia pyrkimyksiä kutsuen niitä korvienpiinaksi.
vaikka iheili kvarteton scönbergiä. bruckner myös teki vaiktuksen sibeliukseen vaikka mitään linnalan 1. sinfonian veroista ei jannen kynästä koskaan syntynytkään,. myös melartin ja mm. pesola 3. sinfoniassa ovat soveltaneet bruckner vaikutteita uudelleen.

humalainen kirjoitti:vaikka iheili kvarteton scönbergiä. bruckner myös teki vaiktuksen sibeliukseen vaikka mitään linnalan 1. sinfonian veroista ei jannen kynästä koskaan syntynytkään,. myös melartin ja mm. pesola 3. sinfoniassa ovat soveltaneet bruckner vaikutteita uudelleen.

Enpä ole Linnalan sinfonioita koskaan kuullut (milloin ja missä sinä olet?) enkä oikeastaan välitäkään. Oletko sinä koskaan kuullut Sibeliuksen sinfonioita Karajanin tai Bernsteinin johtamana? Linnalaa ja Pesolaa he tuskin ovat johtaneet. Bernsteinin tulkinnat esim vitosesta ja seiskasta ovat aivan käsittämättömän mestarillisia - se musiikki ei oikeastaan ole enää tästä maailmasta...

punoja kirjoitti:

humalainen kirjoitti:vaikka iheili kvarteton scönbergiä. bruckner myös teki vaiktuksen sibeliukseen vaikka mitään linnalan 1. sinfonian veroista ei jannen kynästä koskaan syntynytkään,. myös melartin ja mm. pesola 3. sinfoniassa ovat soveltaneet bruckner vaikutteita uudelleen.

Enpä ole Linnalan sinfonioita koskaan kuullut (milloin ja missä sinä olet?) enkä oikeastaan välitäkään. Oletko sinä koskaan kuullut Sibeliuksen sinfonioita Karajanin tai Bernsteinin johtamana? Linnalaa ja Pesolaa he tuskin ovat johtaneet. Bernsteinin tulkinnat esim vitosesta ja seiskasta ovat aivan käsittämättömän mestarillisia - se musiikki ei oikeastaan ole enää tästä maailmasta...

kuulin klassisessa illassa linnalan 2. sinfonian joka murskasi sydämeni hengenpalollaan fryyginen pääteema ja bruckneriaaninen nousu e-duurissa ja finaali8n daktyyliostinatojen pohjustama tee,a laukkaa intohimoisen hurjana joka jättää sibeliuksenb täysin toiseksi.mahtava teos polyfonisessa suuruudessa maria lergenda kuorolle ja orkeasteriulle. partempi kuinn toivo kuulan orjan poika. olen kuullut kun minulla on se levy siben nynnykamasta karajanin johtamana. typerää tremoloa ja lällyä suossa tarpovaa konswrvatiivista sentimentoa. ei jaksa kuunnella näin innotonta ja inspiroimatonta letkua jolkottamista ja matelua staattisessa ja flegmaattisessa konseptissaan. merikanto aarre, suuri suomalai8nen modernisti evästi sulho rantaa tämän sinfonisessa sarjassa kehoittaen käyttämään tätä tremolon sijasta synkooppeja jotka tekevät paremman vaikutuksehn eritoten kamartimusiikissa mutta myös orkersterin jousisatsissa. kuin jousihumina evige rtremolo jota vitonmen on täynnä, klisheisen tematiikan ohella. urkuhymniä ei konstrasteja ja rytmistä energiaa juuri lainkaan kuin scherzoissa. lapsekasta melodiikkaa kuin haluaisi jäljitellä poswtuumisti beethovenin tyyliä 9. sinfoniasta. 8. on vielä perseempi.melartinin 8. on luonnoksina ja 9. kadonneita hän näytti einari marviallöe. mutta 7. sinfonian 1. osan artturi rope orkestroi kunnes voimat loppuivat ennen 1. osan kodaa.melartin oli pyytänyt tätä tekemään työn kun hänellä oli kiire saada valmiiksi 9 sinfoniaa.melartin on taivaasta kuin mozart ja sibe kuin salieri tai korkeintaan haydn. rope oli sotilaskapellimestri joka opetti sibiksessä ja sovitti sinfonisia teoksia sotilassoittokunnille.

Älä toki kuuntele Sibeliusta, kuuntele vaikka niitä Linnalan daktyyliostinatoja sitten, mutta älä jatkuvasti mesoa. Toistan sen mitä olen jo aiemmin sanonut: Sibeliuksen ei tarvinnut matkia mitään eikä ketään, hän kirjoitti ihan omaa musiikkiaan, myönnä vain sinäkin.

punoja kirjoitti:Älä toki kuuntele Sibeliusta, kuuntele vaikka niitä Linnalan daktyyliostinatoja sitten, mutta älä jatkuvasti mesoa. Toistan sen mitä olen jo aiemmin sanonut: Sibeliuksen ei tarvinnut matkia mitään eikä ketään, hän kirjoitti ihan omaa musiikkiaan, myönnä vain sinäkin.

mulla ei ole sitä itsellä eikä helmetissä joten en voi kuunnella. mutta haluaisin kuunnella paljon muutakin sibeä parempaa musiikkia joka saa minut huohottamaan intohimoisista tunteista puhtaan mielteen alueelle heijastuneina. minun hittiparaatissani ei sibellä ole sijaa. pintailmiötä ja viihdykettä ja tylsää sellaista.MELARTININ sininen helmi olisi huippujuttu. se puolustaisi musiikinsa puolesta hyvin paikkaansa klassisena satubalettinamme jos librettoa ei pidettäisi antiikkisena. MELARTININ TRAUmGESiCHTIÄ PIDETTIIN ENNENKUULUMATTOMAn modernina teoksena sibe aikaan marjatta legendan ohella edellisessöä koko jousisto on jaettu kahtia ja jäkimmäinen ebnnakoi sarjallista kenttätekniikkaa. ikosen kansallisromantiikassa painottuu yleinen jälkiromamnttisuus eikä hän juuri sovittanut edes kansanlaulujakaAN.patriassaan melartin itse otaksui säveltävänsä suurenluokan sinfonista teosta jossa kuvastuu luonnon ja ja kansakunnan sielu joka olisi hesalaisten makua ajatellen liian hienomutta jäi isänmaalliseksi käyttömusiikiksi vaan eipä sitä ole missään juuri kuultu maamme laulun sitaatteineen. siben musiikki liian kansanmusiikkivaikutteista ilman germaanista kontrapunktista taitoa ja sävellystekniikkaa ja vaivalloisesti etenevää puuduttavissa sinfonioissa ettei voisi kiinostaa vähempää.

humalainen kirjoitti:

punoja kirjoitti:Älä toki kuuntele Sibeliusta, kuuntele vaikka niitä Linnalan daktyyliostinatoja sitten, mutta älä jatkuvasti mesoa. Toistan sen mitä olen jo aiemmin sanonut: Sibeliuksen ei tarvinnut matkia mitään eikä ketään, hän kirjoitti ihan omaa musiikkiaan, myönnä vain sinäkin.

siben musiikki liian kansanmusiikkivaikutteista ilman germaanista kontrapunktista taitoa ja sävellystekniikkaa ja vaivalloisesti etenevää puuduttavissa sinfonioissa ettei voisi kiinostaa vähempää.

Mitä ihmettä tarkoittaa Sibeliuksen musiikin "kansanmusiikkivaikutteisuus"... Ja eikö se saisi sitten olla sellaista, aika moni säveltäjä on käyttänyt kansanmusiikkia tai saanut ainakin vaikutteita kansanmusiikista.