YLE Radio 1

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Nuo mittarit lienee sijoitettu suoraan aurinkoon?

Luultavasti näyttivät samalla lailla väärin kuin rajan oikeallakin puolella väärin asennetut, paria astetta liikaa Ilmatieteen Laitoksen oikeaoppisiin mittareihin nähden.

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Kriteeri on hyvä, mutta väitätkö, ettet käytä farkkuja?

En uidessa, saunassa enkä nukkuessa.

VeHy kirjoitti:Kyllä se nykyisin on Heili Mynämäeltä. Karjalan kunta liitettiin Mynämäkeen vuoden 1977 alusta.

Komea vaakuna! Olisin voinut vakuuttaa, että Mynämäki on itä-Helsinskissä: sorry vaan, kaikki mynämäkeläiset!

Karjalaisen heinäkuun tärkein funktio tuli täytetyksi viime Lauantain Toivotuissa noin kymmenen minuutin kohdalla, kun Wiipurin Lauluveikot tulkitsi Emil Genetzin Karjalan, maailman täydellisimmän kuorobiisin, johon on upotettu ihan kaikkea. Murtumatonta ja hilpeää.
Tämän jälkeen teemakuukausi saakin periaatteessa sisältää ihan mitä tahansa. Arkistopätkissä on paljon kiinnostavaa materiaalia. Mukava on ollut huomata myös vanhan suosikkini Taina Westin paluu suomalaisille radioaalloille.

k-meleon kirjoitti:Ja Viipuri tietenkin oli savolaistenkin kaupunki, koska se veti väkeä kautta Itä-Suomen, samoinhan Kotka oli savolaisten Amerikka.

Miksei niinkin. Viipuri oli kuitenkin kansainvälinen kaupunki. Ei mikään metropoli, mutta kansainvälinen pikkukaupunki kuitenkin. Oikeastaan vasta näinä vuosina Helsinki ja joku muukin suurempi (yliopisto) kaupunki on saavuttanut saman tason kansainvälisyydessä. Muistaakseni iso-isoisäni kävi Viipurissa keikkahommissa, vähän samaan tapaan kuin virolaiset nyt täällä. :)

Kas, sinä tiesit tuon savolaisten Amerikan. Vetekillä ne kaverit etupäässä asuivat isossa kimppakämpässä kaksi tai kolme kerrossängyssä päällekkäin. Tuli nääs halvaksi, jäi jotain viemistä kotiinkin kun massapaalin vääntäminen satamassa loppui. Kausihommaa, kausihommaa.

Miksi Karjalan ääni on Lammin Evolla, telkkiä haastattelemassa?

moxu kirjoitti:Mukava on ollut huomata myös vanhan suosikkini Taina Westin paluu suomalaisille radioaalloille.

West on tosiaan tehnyt miellyttävän paluun.

Kurjalan Heinäkuussa retkeilevät Seppo Konttinen & Juha Virtanen "vanhassa Viipurin läänissä" ja lähetyksiä on tänään tullut kaksi ja moinen mokoma vielä luvassa. Niin että ei koko kuukausi ole pelkkää evakkoulinaa ja muuta höpönlöpöä.

Totta on, että Kurjala on talousmielessä menestynyt, kiitos rajakaupan (russkit hakee roinaa Suomen puolelta kun eivät luota omien kauppojen hyllyillä oleviin samoihin kamoihin - ja saavat rojut vielä verovapaasti). Kurjalaiset on nykyajan kamasaksoja! Imatralla tilanne ei näy ihan yhtä skarpisti kuin Lappeella, vaan on sielläkin semmosta pienspezialkauppaa, että muualta Suomesta ei tuon kokosista kylistä moisia löydy. Lappeella kaveri aikoinaan näytti parin puljun parkkipaikoilla, miten vimmasta russkien ostosmatkailu on. Oli vaikeaa pitää naama peruslukemilla, kun herrasväki puolijuoksua työntää kukkurapäisiä ostoskärryjä bussiin. Oli näes kiire, kun piti keretä vielä kahteen muuhun marketiin!

Mainittiin myös liikenneyhteydet. Ihan totta, näin kesäaikaan päivittäiset pikavuorot sylkevät kulkijaa rajan yli ja Lappeelta lähtee lauantaiaamuna vielä Wiipurin ostosspezial, joka siis ei mene Pietariin asti, vaan vie janoisimmat 5-6 tunniksi Wipurin terasseille ja tarvittaessa Karuselliin, ohjelmassa mainittuun markettiin, josta saa viskit, konjamiinit ja kaljat siedettävään hintaan. Lihat on parasta ostaa Kauppahallista, tietenkin, mikä tiedoksi.

Omalla autolla ei jotain Wipurin kiekkaa oikeastaan kannata heittää, koska poistullessa voipi olla vähän maistikkeessa ja viimesillä rupukoilla kandee vielä ottaa Verovapaasta (lisää) suklaata ja viinaa, pitäähän sitä olla jotain syötävää ja juotavaa loppumatkaakin ajatellen. Nyt kun ovat rempanneet yhden suomaalasen arkitehtuurin mestariteoksen ja avanneet siellä Eremitaasin filiaalin, niin melkeinpä uskaltasin suositella pientä syysmatkaa ko. osoitteeseen. Just nyt siellä näytetään lähinnä Kata Suurta ja sitä yhtä Pietaria ja tommosta - aika tylsää kamaa lähinnä russkinuorisolle - mutta onhan se melkein makeeta, että edes jotain saavat kondikseenkin, ortodoksikirkkojen lisäksi. Wanhaa kaupunkia on syytä vältellä, kun talot sortuvat niskaan... taiteenharras-taja menee muutenkin mieluummin alan kauppoihin: on välineitä että töitä, grafiikkaa, litoja, myös öljyvärimaalauksia sangen siedettäviin hintoihin. Pasaalusta! Anteeksi, požálujsta!

PedroViti kirjoitti:Kas, sinä tiesit tuon savolaisten Amerikan.

No miksen, sehän on yleistä tietoa. Kait. ;)

Suhteellista on tuo kondikseen saanti, kyllä taidemuseon fasadi odottaa edelleen rapparia paikalle - ja taitaa odotella vielä pitkään.

Kamasaksoja, toden totta. Sillähän Viipurin porvarit aikoinaan vaurastuivat, kaupankäynnillä. Heillä tosin olivat tukenaan kuninkaalliset privilegiot, kuten tapulikaupungin status. Sikäli oikeamielistä, jos imatralaiset ja lappeenrantalaiset saavat osan leivästään kaupankäynnillä: vanha paikallinen elämänmuoto.

k-meleon kirjoitti:Nyt kun ovat rempanneet yhden suomaalasen arkitehtuurin mestariteoksen ja avanneet siellä Eremitaasin filiaalin, niin melkeinpä uskaltasin suositella pientä syysmatkaa ko. osoitteeseen.

Jaaha, tuossapa idea. Tosin täältä Keski-Suomesta lähdettäessä matkasta saattaisi tulla turhan raskas, jos ei tahdo yöpyä Viipurissa: pitäisi kai lähteä ajelemaan jo yöllä, jotta olisi ensimmäisten joukossa rajalla? Toisaalta, eipä noiden kruunupäiden kuvat jaksa kiinnostaa. Tuo Taidemuseon rakennus sen sijaan on siinä määrin maineikas, että se olisi nähtävä luonnossa. Kiinnostavaa, että Ullberg uskalsikin tehdä noin perinteis-modernin rakennuksen noinkin kriittiselle paikalle.

VeHy kirjoitti:Suhteellista on tuo kondikseen saanti, kyllä taidemuseon fasadi odottaa edelleen rapparia paikalle - ja taitaa odotella vielä pitkään.

Tuo Wikipedian valokuva saattaa olla ikivanha?

Arvo Konservatiivi kirjoitti:"Karjalainen heinäkuu: Terijoki - taiteilijoiden onnela maailmansotien välissä" (v:lta 1992) kuulosti tahattoman huumorin tapaukselta. Kaikki oli niin erinomaista ja erikoista. Terijoki, Terijoki, Terijoki. Outo sekoitus slaavilaista nyyhkymelankoliaa ja suomalaista hienostelua.

Voisin ajatella samoin, ellen olisi itse osallistunut Terijoki-seuran reissuun muistojen maalle viisi vuotta sitten. Teatterineuvos Ritva Heikkilä ja tokka muita terijokisia oli matkaan sävyä tuomassa.
Terijoki on varmasti ollut jotain ihan omansa laatuista ja määritelmä venäläisen melankolian ja suomalaisen hiensotuneisuuden sekoituksesta on varmasti ainakin osa totuutta. Aurinkorannat ovat olleet sellaisia, joita ei muualla Suomessa ollut ja vallankumouksen jälkeen datsoilleen jääneet venäläisemigrantit ovat varmasti tuoneet kokonaisuuteen oman viehättävän lisänsä. Ei sitä varmaan voi täysin jälkipolville kuvaillakaan.
Paluumatkalla venäläisessä Repin-junassa lauluryhmämme sattui istumaan samaan hyttiin erään -30-luvulla Terijoella asuneen ja mieluusti muistojaan meillekin jakaneen tädin kanssa. Oli mahtavaa matkaseuraa tämä ikinuorekas Karjalan kasvatti!

Terijoella olen käynyt kauan kauan sitten, eikä mesta vaikuttanut vähääkään romantillis-eksoottisten tarinoiden lähteeltä, vaan rappeutuneelta kylältä, joka on jäänyt rähjäisen suurkaupungin oksentamien poloisten viimeiseksi retriitiksi (jos noin sopii sanua).

Arvo Konservatiivi kirjoitti:

VeHy kirjoitti:Suhteellista on tuo kondikseen saanti, kyllä taidemuseon fasadi odottaa edelleen rapparia paikalle - ja taitaa odotella vielä pitkään.

Tuo Wikipedian valokuva saattaa olla ikivanha?

Jos se olis ikivanha, niin ei tuo fasadi/riemukaari/mikälie näyttäisi noin rapistuneelta: vanhoissa 1930-luvun kuvissa tuo edusta oli siisti, puistomainen spatseerausalue, jolla herrat puvuissaan ja prouvat leningeissään ja somissa hatuissaan käyskentelivät ja lepuuttivat jalkojaan staileilla penkeillä. Tuostahan on hienohko näköala sataman - ent. Kauppasataman - yli. Joten kuva on jostain 1990-2000 -luvulta.

Muistaakseni myös pintaremontti on tehty, ja valitettavasti edusalue on nyt asfaltoitu autoja varten. Kirottua!

Terjoelta minulle on jäänyt mieleen vain hienosti korjattu ja fixattu ortodoksinen kirkko ja Kuusisen hallituksen päämajana palvellut upseerikerho, joka oli siellä viimeksi käydessäni todellisessa rappiotilassa.

Karjalainen heinäkuu: Mistä puhumme, kun puhumme Karjalan palauttamisesta? Toim. Taina West: paluu jatkuu melko onnistuneesti. Vieraina teknohistorioitsija Kalle Michelsen (studiossa) ja Venäjän tuntija Ilmari Susiluoto (puhelimitse, ikävän vähän äänessä).

"Karjalan kysymys": Onko luovutettu alue meiltä epäoikeudenmukaisesti otettu? Kyllä. Historia on sarja epäoikeudenmukaisuuksia.

Mutta ei ole oikein verrata "Karjalan kysymystä" esim. Saksan jälleenyhdistymiseen: ainoa oikea vertauskohde on Itä-Preussi. Sekin alue tyhjennettiin 2. maailmansodan jälkeen ja tilalle tulivat neuvostoliittolaiset ja puolalaiset. Eikä tämäkään vertaus mene yksi-yhteen: osa preussilaisista lähti puna-armeijan alta pakoon, loput karkotettiin miehitetyltä alueelta.

Kaukoidässä Stalin miehitti sodan lopulla Kuriilien pohjoisimmat saaret: rahansopimusta ei koskaan tehty, koska Japani tahtoo saarensa takaisin. Sen sijaan Saksa ja Suomi ovat rauhansopimuksensa tehneet.

Vanha kysymys: Haluammeko syödä tekemämme sopimukset Hitlerin ja Stalinin kanssa?

Toinen kysymys: Miten kiihkeästi saksalaiset ja (virallinen) Saksa tahtovat Itä-Preussin takaisin?

Eivät uskalla haluta: 1. maailmansodan jälkeen Preussista lohkaistiin ns. Puolan käytävä, 2. maailmansodan jälkeen Itä-Preussi jaettiin voittajien (NL, Puola) kesken ja nyt Puola kuuluu samaan EU:hun Saksan kanssa. Melko vaikeaa käydä vaatimaan liittolaiselta maita takaisin.

Kolmas kysymys: Miksi Suomella pitäisi olla maailmanhistoriallinen erityisasema (sillä tätähän vouhkaajat vaativat)?

Neljäs kysymys: Mikseivät vouhkaajat koskaan yritä vastata tämmöisiin kysymyksiin?

VeHy kirjoitti:Terjoelta minulle on jäänyt mieleen vain hienosti korjattu ja fixattu ortodoksinen kirkko

Tuosta he (kapitalismiin paluun jälkeen) näemmä aina aloittivat. Kirkko kuntoon ja kultaa sipuleihin.

Karjalainen heinäkuu: Syntymäpaikkasankarina valtioneuvos Riitta Uosukainen, toim. Seppo Konttinen.

Valtioneuvos puhui viisaita Kotkan meripäivillä. Puhetta tosiaan riitti. "Karjalan kysymyksestä" hän totesi kylmästi, ettei moista ole ellei Venäjä myönnä sen olemassaoloa. Hän viittasi ent. maaherran, EVA-toimitusjohtajan ja Kekkosen kansliapäällikön Kauko Sipposen asiaa koskeviin huomioihin. Niin se on. Venäjän näkökulmasta olisi absurdia hyväksyä asiassa minkäänlaista revisionismia, kun ajatellaan yksin Kannaksen alueen tärkeyttä Venäjän kaupalle (satamat, kaasuputket ym. infrastruktuurit).

En tiennytkään, että monet evakot tai jälkeläisensä ovat pyrkineet aktiivisesti kieltämään Viipurin läänin Suomen puoleisten rippeiden karjalaisuutta. Tieto auttaa ymmärtämään, että kaakonkulmalaiset Uosukaisen lailla saattavat olla loukkaantuneita, kun "Karjalalla" tarkoitetaan vain kaakon luovutettua aluetta. Ei olekaan pelkkää turhamaisuutta.

Kaiken kaikkiaan omien, tosin satunnaisten, kuulemisteni pohjalta sanoisin, ettei tämä heinäkuu ole ollut aivan yhtä antoisa kuin eräät aiemmat. Anything goes -asenne ei ole paras mahdollinen kuukauden mittaista teemaohjelmistoa rakennettaessa. Evakkojen näkökulmat ja muistelukset nousivat mielestäni hieman liian vahvasti esiin. Joku toinen saattaa pitää tätä vahvuutena. Itse olisin toivonut enemmän analyyttistä erittelyä: mikä tekee maakunnan?

Syntymäpaikkasankari-ohjelma oli tällä kertaa Riitta Uosukaisen paatoksellista yksinpuhelua.
Samalla hän sai Seppo Konttisen ohjelmassa paikan kehua itseään- ja sitä riittikin.

Hän nimesi mm. Kirsi Virtasen, joka hänen mielestään oli puhunut loukkaavasti karjalaisista.
No, en ole kuullut Kirsi Virtasen tuota ohjelmaa, mutta kylläpä meni Uosukaiselta
Virtasen ohjelmaidea täydellisesti ohi.

Virtanenhan nimenomaan kyseenalaistaa yhteiskunnallisia ilmiöitä- ja niihin liittyviä tabuja.
Karjalaiskeskusteluun liittyvä paatoksellisuus on varmaankin ollut herkullinen aihe toimittaja
Virtaselle.
Riitta Uosukainen oli Konttisen ohjelmassa hyvä esimerkki tuosta paatoksellisuudesta.
Uosukainen ei antanut toimittajalle suunvuoroa sellaisessa kohdassa, jossa hän nuoli Venäjää pitkällä kielellä
ja suu kävi kuin konekivääri.

Keskustelussa oli kohta, jossa Konttinen yritti heittää väliin, että Venäjä istuttaa suomalaisia vanhuksia tuntikausia rajalla
kuumassa autossa. Uosukainen keskeytti nopeasti- ja sanoi kahteen kertaan: "Molempiin suuntiin, molempiin suuntiin."
Tuossa Uosukainen antoi väärän todistuksen Suomen- ja Venäjän välisestä rajaliikenteestä, jossa Uosukainen leimasi Suomen puolen
rajamuodollisuudet yhtä tehottomiksi- ja byrokraattisiksi kuin Venäjän puolella on. Uosukainen oli jopa vihainen tuossa kohtaa, kun toimittaja
Konttinen yritti puuttua hänen saarnaamiseensa.
Ohjelma sinänsä oli hyvä, kuten melkein aina. Konttinen vaan ei tupannut saamaan puheenvuoroa.

Muistatteko muuten erään toisen Virtasen, jonka kimppuun Uosukainen kävi- ja yritti nöyryyttää tätä koko kansan edessä.
No, kävi niin, että tämä toinen Virtanen ei nöyrtynyt- ja Uosukainen teki itsensä naurunalaiseksi sellaisissa piireissä, jotka näkevät- sekä ymmärtävät kokoomuksen farisealaisen tapakulttuurin perään...
Tämä toinen Virtanen on kunnianarvoisa "Veltto", jota Puhemies Uosukainen yritti saada riisumaan baskerinsa eduskunnan istuntosalissa.
Se oli törkeä nöyryytysyritys. Kokoomuslainen puhemies yrittää aina saada riviedustajat pokkuroimaan itseään. Se näkyy nykyisenkin puhemiehen toimissa.
Mikä noita kokkareita oikein vaivaa?

Yritin katsoa, ette astu kenenkään varpaille. Pyydän anteeksi jos niin käy, sillä en ole lukenut kaikkea tekstiä täällä muutamaan aikaan. Asiana on Terijoen hallituksen johtajasta, Otto Wille Kuusisesta, tehtävä näyttely tuolla rajan takana. Asiasta olen kuullut lehtien ja telkan kautta, joten radiopuolesta en tiedä. Otti kuitenkin pahasti päähän jälleen kerran sellainen asia, että Kuusisen tavarat sanottiin otettavan esiin piilosta. Tietenkin voi olla niin, että näitä tavaroita on piiloteltu. Samoin itsekin koin Leningradissa käydessäni, kun tarkoituksena oli nähdä Matissen ym. vastaavien taiteilijoiden töitä, joita aikanaan oli maahan hankittu runsaasti. Niitä ei nähty, huone oli remontissa. Silloin ajattelin, että työt olivat piilossa, koska näiden taiteilijoiden työt eivät kuuluneet virallisen taidemaun piiriin.

Piilopaikat museissa ovat yleensä kuitenkin varastoja, sillä talon tilat eivät monestikaan ole niin laajat, että koko kokoelmaa voitaisiin pitää esillä. Se ei olisi mielekästäkään. Näyttelyiden avulla joku asia tai taiteilija tutkimuksen perustalta nostetaan erityisvaloon ja mukana on tällöin monesti muistakin museoista ja kenties yksityiskodeista lainattuja töitä.

Piilo, home ja pöly ovat aikansa eläneitä ilmauksia museoista puhuttaessa.

Marja, tuskit tallot kenenkään varpaita ja asiakin tulee karjalaisen heinäkuun kylkeen kiinni. Terijoen hallitus... museot... Pahoin pelkään, että sanat 'home', 'piilo' ja 'pöly' ovat monille ne osuvimmat sanat museotoimintaa ajateltaessa. Valittavasti, koska se on meidänkin ongelmamme.

Minun pitää tehdä korjaus 27. päivän viestiin, jossa kirjoitin:

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Kaukoidässä Stalin miehitti sodan lopulla Kuriilien pohjoisimmat saaret: rahansopimusta ei koskaan tehty, koska Japani tahtoo saarensa takaisin. Sen sijaan Saksa ja Suomi ovat rauhansopimuksensa tehneet.

Vanha kysymys: Haluammeko syödä tekemämme sopimukset Hitlerin ja Stalinin kanssa?

1. kappaleessa kyse tietenkin rauhansopimuksesta.

2. kappaleessa ei syödä diktaattoreiden kanssa, vaan kysyn syömmekö tekemämme sopimukset diktattorien lailla heti kun se on mahdollista, vai olemmeko luotettavia sopimuskumppaneita.