YLE Radio 1

Taide; musiikki, teatteri, performanssit, kuvataide etc. pystyy äärimmäisen harvoin tuottamaan takaisin siihen uhrattuja rahoja. Mesenaatit vat maailman sivu olleet suuria hyväntekijöitä ja ruokkineet suita, joiden omistajat sitten vuorostaan ovat palkinneet palkitsijansa milloin milläkin tavalla.
Näinhän asianlaita lienee varsin monessa tapauksessa edelleen. Kulttuurimäärärahoja tulee ja menee ja aika pieni osa niistä koskaan palaa takaisin sellaisenaan.

Taiteen oikeus olla huonoa bisnestä perustuu henkisille arvoille. Sellaisten itsensäkin, saati niiden tuottavuuden mittaaminen rahassa on erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta.

Asiahan on niin, että jokaisella eurolla ja sentillä, jotka kulkevat valtion budjetin kautta, on oma momenttinsa. Se on toki vielä aika yleispiirteinen, mutta menee varsin usein suhteettoman aikaisessa vaiheessa yksityiskohtaisuuksiin. Eri momentteja voidaan rahoittaa tietyissä rajoissa, jotka sanelee valtiovarainministeriö. Jos jokin raha on budjetoitu sosiaali-ja terveydenhoitosektorin momentille, sitä ei siirretä muualle, kuten ei myöskään kulttuurimomentilla olevia rahoja. Rahat siihen nimenomaiseen projektiin, jot akulloinkin ollaan luomassa, on saatava jostain, siinä mielessä valtion budjetti toimii samalla tavoin, kuin yritystenkin, mutta se pystyy myös itse luomaan uutta pääomaa niin halutessaan, mikäli riittävän monet intressit kohtaavat.

Kotkaan sijoitettavaa merimuseota tukee se, että Kymenlaakso on vankkaa työttömyysaluetta, joten sinne on suhteellisesti helpompi saada erilaisiin rakennushankkeisiin työllistämismäärärahoja. Näitä kai oli lähinnä ajateltukin, kun museo päätettiin sijoittaa Kotkaan. Lisäksi oletettavasti kulttuurimomentilla on ollut jokin oletettu summa, joka on haluttu käyttää nimenomaan Merimuseohankkeeseen. Kymenlaakson maakuntapuolen hillot ovat taas eri nimisiä, niistä tietävät varmasti paremmin paikalliset ja niitähän edelläolevien kirjoitusten mukaan nyt ilmeisestikään ei ole.

Merimuseon budjettiin osoitettu pääoma toteutuu eli se myönnetään hankkeen käyttöön vasta, kun on selkeä suunnitelma mitä, milloin ja miten on tarkoitus tehdä ja mihin. Muutenhan rahat voisivat päätyä täysin eri tarkoitukseen, vaikka toisaalta jm.Tarmon kunnossapitokin maksaa vuositasolla Kymenlaakson maakuntamuseolle niin reippaan summan, että siihenkin saisi uppoamaan suurimman osan miltä tahansa momentilta myönnetyistä lisärahoistakin.
Opetusministeriö on muuten vuonna 2004 myöntänyt Kotkaan yhden lisärahoituksen, minkä paikallinen kaupunginteatteri on käyttänyt lisänäyttämön hankintaan. Yhdessä kuulemassani teoriassa teatterikin oli mukana merimuseokeskushankkeessa, eikä tuontyyppinen kulttuurilaitosten yhteistyö mitenkään hassummalta kuulostaisi muutenkaan.

Yksi kulttuuripalvelun tuottamisen perusajatuksista on yhden tapahtuman kerrannaisvaikutusten määrä. Jos esim.Rauman Kaupunginteatterissa on jokin loistava esitys, jonka helsinkiläinen katsoja x haluaa nähdä, hänen halunsa toimia kulttuurin käyttäjänä tuo lisäpääomaa ainakin:
-Satakunnan Liikenteelle (m/p 54,20e) (tai mikäli mennään kimppakyydillä tai tilausajobussilla, on edunsaaja tämän organisoija)
-Rauman Kaupunginteatterille (13-22e riippuen esityksestä)
-ravintolalle, jossa syödään retken budjettiin mahtuva ateria
-forssalaiselle nakkikioskille, jossa pysähdytään paluumatkalla huikopalalle
-mahdollisesti jopa jollekin majoitusliikkeelle

Karl Marxin ideaaliyhteiskunta, jossa raha oli tehnyt itsensä tarpeettomaksi, ei ihmisen itsekkyyden johdosta tule ikinä toteutumaan, mutta pääoman kiertoon nähden kulttuuri voi olla mitä mahtavin liikkeellepaneva tekijä. Ja jotta se olisi kaikkien ulottuvilla, on lippujen hinnat pidettävä aisoissa. Lontoossa ja NYCissä tämä ei ole mahdollista, niissä teatterilippujen hinnat ovat tähtitieteellisiä ja teatterikin siten vain rikkaan eliitin ja turistien hupia. Moista painajaista Suomeen älköön tulko ikinä, vaikka Helsingin Kaupunginteatteri onkin uhkaavasti vienyt lippupolitiikkaansa angloamerikkalaiseen suuntaan...

moxu kirjoitti:Taiteen oikeus olla huonoa bisnestä perustuu henkisille arvoille. Sellaisten itsensäkin, saati niiden tuottavuuden mittaaminen rahassa on erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta.

Juu jotakuinkin samaa mieltä oon, mutta sanavalinta "huono bisnes" on väärä. Taidebisnes voi olla tappiollista, tuottamatonta, vähemmän tuottavaa tms., mutta vaikka kaikki rahat menis, se voi silti olla hyvää bisnestä.

Siinähän kaikkea ei mitatakaan rahalla.

Bisnes-sanan käyttäminen henkisistä arvoista puhuttaessa on vähintäänkin kyseenalaista, mutta tämän avauksen tein osittain juuri provokaatiotarkoituksessa.
Euroopan Kulttuuripääkaupunki-brändikään ei ikinä olisi mennyt Margaret Thatcherin terrorisoimassa Britanniassa jakeluun, ellei kulttuurin sinänsä tuottamattomien tapahtumien kerrannaisvaikutuksia olisi ryhdytty listaamaan -ja siten päädytty kerrassaan hienoihin taloudellisiin tuloksiin.

Jatketaanpa tätä keskustelulankaa tällä toisaalla esiintyneellä, samaa aihetta sivuavalla ajatustenlennolla:

mclean kirjoitti:Miksi kulttuuri-ihmiset lähes itkevät, jos vähänkin kulttuurilta vaadittaisiin tulosvastuuta samaan tapaan, kuin nykyään aletaan vaatia jopa sairaanhoidolta ja muiltakin todella tärkeiltä toiminnoilta? Mikä parku syntyykään esim. jos joltakin teatterilta leikataan kunnan avustuksia tvst. Minusta kulttuuri on tärkeä asia. Mutta kulttuurintekijät eivät saa itse olla ne, jotka sen arvon määrittävät tai ne, jotka määrittävät mikä on oikeaa ja tuettavaa. Minusta kulttuurissakin ne, jotka sitä "kuluttavat", ovat oikea taho tuestaan päättämään. Eli kaikki verovaratuet pois kulttuurilta ja kansa äänestäköön lompakollaan. Arvokas kulttuuri saa kassavirrat luokseen ja arvoton kuolee...ihan niinkuin muussakin elämässä. Ja kyllä aito kulttuuri elää omalla voimallaan, jos sen tekijä tekemistään riittävän tärkeänä pitää. Siitä on esimerkki vaikka kivikauden mies. Ei hänkään saanut kalliomaalauksiinsa tukea mistään. Hänellä vain luomisvoima ajoi maalaamaan kallioseiniin tai soittelemaan "bongorumpuja". Hän koki kulttuurinsa tärkeäksi ja kansa löi kaveria nuijalla päähän jos ei miellyttänyt tai kaveri sotki paikkoja.
Miksi noita Helsinkiin pystytettyjä taidelaitosmonumentteja ei perustella koskaan kunnolla...siis näillä maksa itse tai kuole- arvoilla vaan aina perustelut ovat sitä samaa plääpläätä kyldyrellistä eurooppalaisuudesta tai niinkun pikkulapset asioitaan perustelevat...kun kaikilla kavereillakin on niin minäki tarvin samanlaisen lelun?

puuhaaja kirjoitti:Tätähän on puitu niin kauan kuin ihmisen tekemisiä on kulttuuriksi nimitetty. Tässä omia hajamietteitäni.

Meillä on seurattavanamme ainakin kaksi laboratoriota, jossa kapitalistinen panos-tuotos on ensisijainen olemassaolon kriteeri. Siis MTV3 ja Nelonen. Vuosien aikana niissä on laskettu rimaa sentti sentiltä, koska katsojan lompakko haluaa kirmata eikä hypätä. Hyvä taide vaikuttaa. Parhaassa tapauksessa se muuttaa maailmaa muuttaessaan ihmisiä. Hyvä viihde tuo unohdusta, joskus jopa ajateltavaa. Mutta myös huono viihde vaikuttaa.

Hyvän taiteilijan pensseli paljastaa, hyvän maalarin peittää, mutta vain taiteilija joutuu edelleenkin elämään kivikautta.

Karponkin vaikutus perustuu välineen voimaan, eikä siihen, että katsojat yhteisrintamassa taistelisivat osoitettua vääryyttä vastaan. Vääryys jää kahvipöytämutinaksi. Viihdelaitosten voittajia ovat mainostajat ja kanava, ja voitto mitataan rahassa.

Taidelaitosten määrä ja laatu viestivät jotain kansasta, kuten sinä Suomesta ja suomalaisista. Samalla tavoin myös menestynyt urheilija halutaan nähdä urheilevan Suomea maailman kartalle.

Yritykset jotka haluavat tulla profiloiduiksi esimerkiksi edelläkävijänä, tukevat kulttuurilaitoksia osana markkinointiaan. Kiasma on siitä esimerkki. Suomen valtio on yritys, kaikki kunnat ovat yrityksiä. Meillä kaikilla on sidosryhmiä, joihin halutaan vaikuttaa vaikka siten, että saadaan edullista lainaa, näkyvyyttä, markkinaosuutta, tai muuta hyötyä. Pesethän sinäkin naamasi joka päivä ja vaihdat puhdasta ylle tuon tuosta. Olepas vuosi luonnonvaraisena, niin katsotaan oletko suvullesi kunniaksi

Minä hyväksyn elitistiseksi haukutun kulttuurirakentamisen verovaroin, vaikka en niitten palveluja käytäkään kovin paljon. Joku suomalainen kapellimestari kannatti taannoin haastattelussaan elitismiä, koska se tarkoittaa tyytymistä parhaaseen mahdolliseen laatuun. Lyhyen tähtäimen voitontavoittelulla ei saa kuin rahaa. Sekin pitää käyttää johonkin – toiseen vastaavaan projektiinko?

Pikkulasten logiikasta voi sitäpaitsi vetää suoremmat yhtäläisyydet kaupalliseen kulttuuriin.

Kaikesta huolimatta minä itse valitsen mitä taide- tai kulttuuripläjäyksiä minä kulutan. Jos kannattaisin kapitalistista tuotos-panos-mittaria elämys- ja sivistyskokemuksissa, joutuisin tuomitsemaan itseni jyrkästi, kun lähden kolmen minuutin täydellisen auringonpimennyksen vuoksi viikon matkalle useamman sadan euron hinnalla. Valinnassani ei ole kysymys hinnasta vaan arvosta.

Enemmänkin olisi "asiaa" mutta nyt kutsuu kahvipannu.

mclean kirjoitti:Mutta miksi kulttuuri perimmiltään tarvitsee tukea? Eikö elävän kulttuurin merkki ole juuri se, että se lähtee pelkästään luomisvoimasta. Minusta pelko, että kulttuuri sammuisi tuen loppuessa on turha. Päinvastoin silloin karsiutuisivat pois vain alan "leipäpapit".
Tekisi mieli vetää tähän vielä raaka mustavalkoinen priorisointikin tyyliin: terveyspalvelut vastaan konserttitalo, työllistämisrahat vastaan teatteri..
Minusta näihin kulttuurilaitoksiin maksetaan paljon liikaa verotukea. Sopiva taso olisi, että esim. oopperalippujen hinnoista olisi korkeintaan 10% tukea. Lopun maksaisi kuluttaja itse. Väitän, että taiteen taso nousisi.

Pentti Naumanen kirjoitti:Hyvää Joulua oopperataloon!

Olen hyvin arka ehdottamaan mitään ja kirjoitan foorumillekin vain rohkaistuneessa tilassa ollessani.
Nyt ehdotan, että aarioiden väliin laitettaisiin mainoksia ihan niin kuin televisiossakin ohjelman sekaan ympätään. Loppuaploditkin voitaisiin korvata tekonaurulla. Uskoakseni herkkutattien myyjät ja muovikulttuurin suurteollisuus osallistuisi mielellään oopperan kustannuksiin tuolla periaatteella. Saattaisi jopa käydä niin, että laulajien palkkakulut pienenisivät kun laulua tarvittaisiin vähemmän, koska mainokset veisivät enimmän osan ajasta. Lämpiössä tarjoiltaisiin konjakin ohella myös lonkeroa ja kaljaa. Niitä on helpompi myydä. Makkarastakin saisi varmaan paremman katteen kuin bakelsista.

kulttuurin suurkuluttaja

mclean kirjoitti:Miksikäs ei vaikka mainoksia? Sama se sille, kunhan itsensä elättävät. Sinänsä oopperoitten pitäisi minusta elättää itsensä puhtaasti lipputuloillaan. Jos kansa TODELLA haluaa ooppeeraa, se myös tungeksii lippuluukulla ja maksaa ihan mitä pyydetään. Niin se on muussakin elämässä. Mietitäänpä vaikka bensan hintaa. Bensakaan ei oopperan tapaan ole kaikkein elintärkein hyödyke mutta siitä huolimatta hinnankorotukset eivät lopeta bensan ostamista. Kansa on halukas ostamaan huomattavalla osalla ostovoimastaan bensaa...hinnasta huolimatta. Bensaan käytetty osuus on aivan eri luokkaa kuin kulttuuriin käytetty. Erona on vain asioitten koettu tärkeysero. Miksi kansa ei käytä oopperan ostoon samaa prosenttimäärää tuloistaan?

puuhaaja kirjoitti:Kävin samantapaista keskustelua muutama vuosi sitten ravintolavaunussa erään maanviljelijän kanssa, joka oli palaamassa Helsingistä mielenosoituksesta. Kovin oli äreä, enkä välittänyt kaivaa verta nenästäni puhelemalla maatalouden tuista. Otin esiin vain EU:n mukanaantuoman kilpailu-uhkan kysymällä hänen näkemystään siitä. Viattomista aikeistani huolimatta tämä viljelijä kävi riveliini kiinni. Teko kertoo vain huonosta keskustelutaidosta, ei aiheesta.

Asiaan. Hän paheksui kuntansa päätöstä tukea paikallista bussiyrittäjää kannattamattomilla reiteillä. En uskaltanut sanoa, että tukihan kohdistuu niihin syrjäseudun asukkaisiin, eikä bussiyrittäjään. Samalla tavoin korkeakulttuurin tuki on suunnattu meille rahvaalle, eikä niille laitoksille.

Venäjällä riehuu kapitalismin viidakon lait. Vastikään eräskin moniljonääri perusti gallerian uusrikkaille. Suomessa ei niin suurta ja rikasta etujoukkoa ole, että voisi ylläpitää tarpeeksi näyttävää hajurakoa muuhun kansaan. Suomen asukaspohja on pieni ja kulutusmahdollisuus verotuksella tasattu. Täällä keskiluokkakin voi osallistua "parempiin" rientoihin. Valitettavasti potentiaali on ympäri maata, eikä näe tarpeelliseksi lähteä Tositeeveensä äärestä.

Sponsorointi on mainostamista. Rockjuhlilla on totuttu näkemään eri firmojen osastoja. Savonlinnassakin ehkä, en tiedä kun en ole käynyt, kuten en oopperatalostakaan. Pienehköä palkkaa ansaitseva yksinhuoltajatuttavani voisi kyllä valistaa minua tässä asiassa, kun on päässyt siellä käymään, kiitos subventoidun lippuhinnoittelun.

Kannatan kuitenkin hyvintehtyä mainostamista ja sponsorointia kaikissa kulttuurilaitoksissamme. Kaduilta sitä vähentäisin - siellä se on liian halpaa ja kaikki pääsee esiin. Mutta se onkin jo eri juttu. Pentin tulevaisuudenkuvalle pitää nauraa varovasti, kaikki on mahdollista. Hän kuitenkin unohti yleisön televisioinnin. Voisi myös ajatella maksettua Matti Nykästä silloin tällöin riehumaan lonkerojonoon - olisihan se hienoa saada olla todistamassa kulttuuritapahtumaa.

Keitä ovat ne leipäpapit kulttuurissa, joita mclean tarkoittaa?

Taidetta luodaan olkoon laitoksia tai ei. Parhaiten se pääsee esille niissä. Mozartin taikahuilu sai ensiestyksenä rahvaan sirkusteluteatterissa, kun nähtiin parhaaksi sammuttaa hänen uransa niissä paremmissa. Hänen luomisvoimaansa se ei siis estänyt. Käyn itse taidenäyttelyissä kun niihin voi mennä ex tempore. Pöyristyttävintä on, kun (maalaus)taide katoaa tekijänsä kuoleman jälkeen hirveällä hinnalla miljonäärien seinille. Taiteilija itse on saattanut elää kädestä suuhun. Kävisin myös teattereissa ja oopperassakin, kunhan sinne voisi mennä tuosta vaan niin kuin elokuviin.

Bensakeskustelukin sitten aivan erikseen. Autottomana ei minun tarvitse ostaa bensaa, eikä taakkanani ole muitakaan auton omistamisen kustannuksia - arvonalennuksia, vakuutuksia jne. Voin siis surutta ajella pirsillä milloin huvittaa. Lämmin mersu kaikkina vuodenaikoina ja ammattitaitoinen selvä kuski ovat elämänlaatua. Sitäpaitsi juna on sivistyneempi väline liikkua. Auton kyytiin änkeäminen on vuosi vuodelta vastenmielisempää, junassa voi liikkua vapaasti ja ottaa naukun tai kaksi.

Pentti Naumanen kirjoitti:Taidan kutsua puuhaajankin VeHyn ja MaraKatin lisäksi kesällä meille.

Täällä silakka-apajien läheisyydessä mielipiteitä voidaan vaihtaa EU:sta ja Natosta huolimalla. CIA nyt vakoilee kaikkialla muualla, mutta ei uskalla liikkua meidän kivikkoisilla vesillämme.
Maijan baarissa tarjoillaan lämmintä kaljaa ja jäähtynyttä kahvia. Puheet ovat sivistynyttä örinää, jos joku saa niistä selvän. Meitä se ei haittaa, jos tuotamme ääntä omasta puolestamme. Täällä Ahlaisissa on tärkeää olla sivistynyt. Sivistykseksi lasketaan, että tietää miten päin sydvest pidetään päässä. Ne, joilla niskapuoli on edessä poistetaan virkoamaan ulos rappusille. Taas kun päähine on oikein päin pääsee tuopin ääreen.

Tervetuloa veikot!

puuhaaja kirjoitti:Huh, kylläpäs on kynnys korkealla Ahlaisten baariin. Sydvest on täällä lakialla tuttu vain Muumista, joten haaste on ainutlaatuisen merkittävä. Luonnollisestikin tälläisin sen päähineen mahdollisimman ittellisesti napoleonilaisittain ensin toisin- sitten toisinpäin vinksalleen. Onneksi Armo on suuri kuin satakuntalaisen portsarin sydän - pääsen varmaan jo neljännellä yrittämällä sisään. Kompassista tuskin on apua tuohon asuun pukeutumisessa, sitäpaitsi mokoma mittari olisi hukassa jo Tampereelle ehdittyäni.

Huonoa muistamistani kompensoin välttämällä muistettavia asioita. Kompassitta olenkin sitten muutaman kerran lähtenyt ravintolavaunusta junan väärään pituussuuntaan. Informaatioteollisuuden oliskin viipymättä kehitettävä punaisen "olet tässä"-tarran lisäksi "tulit täältä" -signaalin, joita voisi lätkiä määrävälein kulkumatkoillaan.

Niin jo tietävät kotipaikkani asemalle vakiomääränpääni, että lipun ostaminen on onneksi helppoa. Vaan kerran sain luukuntakaisen kaverini pasmat sekaisin, kun ostinkin piletin kaikista paikoista Kannelmäkeen.

Että tätä se tekee ja teettää, jos kulttuuria kohdellaan kaltoin.

Ei kulttuuripalveluiden tarvitse olla taloudellisesti tuottavia toimintoja, koska jos ne sitä olisivat, niistä katoaisi jotain olennaista. Todellinen sisällöllinen oivaltaminen häipyy, kun vain kassakoneen kilinällä on merkitystä. Verrataan vaikka paljolti bisnesajatteluun sortuneen Helsingin Kaupunginteatterin ja bisnesajattelun sijaan enemmän sisältöön panostavan Turun Kaupunginteatterin ohjelmia...
Jos kulttuuripalvelut tuovat suoraan rahaa organisaattorilleen, hyvä niin. Mutta jos eivät, monesti hyvä niinkin. Sillä välillisiä hyötyjiä on aina -ja jos tuote (kamala sana kulttuuripalveluista puhuttaessa, mutta enpä tähän muutakaan keksi) itsessään on tehnyt kuluttajaansa vaikutuksen, se on saavuttanut voiton, jota ei voida taloudellisilla argumenteilla mitata.

Jostain kassasta ne näyttelijöiden ja lavastajien palkat on maksettava. Jos lipputulot jäävät pieniksi niin on käytävä kaupungin kassalla ja se taas aiheuttaa pahaa rutinaa kun kuulemma ei edes sairaiden hoitoon riitä rahaa...

Tuota perustettahan usein käytetään muistamatta, että rahat terveydenhuoltoon ja kulttuuripalveluihin tulevat kaikissa budjeteissa eri momenteilta. Eli jos jossain tehdään totaalisäästö, se tuskin löytää tietään muulle sektorille, ainakaan suoraan.

moxu kirjoitti:Tuota perustettahan usein käytetään muistamatta, että rahat terveydenhuoltoon ja kulttuuripalveluihin tulevat kaikissa budjeteissa eri momenteilta. Eli jos jossain tehdään totaalisäästö, se tuskin löytää tietään muulle sektorille, ainakaan suoraan.

Totta turiset, mutta kyllä ne momentit kuitenkin ovat saman yhteisen kassan osia, yhdessä kerättya rahaa. Jos jostain saadaan säästettyä niin kyllä se helpottaa paineita muiden osalta.

Esitän myös teatteri-, konsertti ja oopperalippujen hinnan progressiota. Enemmän ansaitsevat myös maksaisivat lipustaan enemmän. Näinhän on monen asian kohdalla jo nyt, esimerkiksi vaikka päivähoito. Se on johtanut siihen, että keskituloiset ovat varsinaista köyhälistöä, eivät saa juuri mitään tukia mutta rahaa ei kuitenkaan ole niin paljoa, että hinnat olisivat menettäneet merkityksensä.

VeHy kirjoitti:

moxu kirjoitti:Tuota perustettahan usein käytetään muistamatta, että rahat terveydenhuoltoon ja kulttuuripalveluihin tulevat kaikissa budjeteissa eri momenteilta. Eli jos jossain tehdään totaalisäästö, se tuskin löytää tietään muulle sektorille, ainakaan suoraan.

Totta turiset, mutta kyllä ne momentit kuitenkin ovat saman yhteisen kassan osia, yhdessä kerättya rahaa. Jos jostain saadaan säästettyä niin kyllä se helpottaa paineita muiden osalta.

Esitän myös teatteri-, konsertti ja oopperalippujen hinnan progressiota. Enemmän ansaitsevat myös maksaisivat lipustaan enemmän. Näinhän on monen asian kohdalla jo nyt, esimerkiksi vaikka päivähoito. Se on johtanut siihen, että keskituloiset ovat varsinaista köyhälistöä, eivät saa juuri mitään tukia mutta rahaa ei kuitenkaan ole niin paljoa, että hinnat olisivat menettäneet merkityksensä.

Se on vaan silleen, että ne jokainen euro tulee meidän veronmaksajien kukkarosta. Vuosia olen ns. keskituloisoisena ollut maksamassa saamattoman (suomesi laiskan) porukan menoja. Omassa suvussakin niitä siipeilijöitä valitettavasti riittää.

VeHy kirjoitti: Se on johtanut siihen, että keskituloiset ovat varsinaista köyhälistöä, eivät saa juuri mitään tukia mutta rahaa ei kuitenkaan ole niin paljoa, että hinnat olisivat menettäneet merkityksensä.

Mistä tuohon tuo juuri tuli? Kun perheen tienestit ovat edes suomalaisen keskiansion tienoilla niin mistään ei mitään tukea tipu mutta kaikesta tulojen mukaan jyvitetystä palvelusta saa maksaa rankimman jälkeen. Terveyskeskukseen taitaa päästä jos sattuu olemaan pää kainalossa kun hoitotakuu pakottaa mutta kunnalliseen hammaslääkäriin ei taida olla mitään asiaa. Erityisen ankarasti asuntovelkaista maisteriperhettä koettelee lastenhoito, jos nyt lastaan yleensä hoitoon saakaan.

Mortimer kirjoitti:Musiikkitalossa ei ole mitään elitistisyyttä. Sama olisi, jos väittäisi, että Helsingin rautatieasema on elitistinen - ihan kaikkihan eivät sitä tarvitse ja silti se on rakennettu julkisin varoin. Kunnollinen konserttitalo kuuluu länsimaisen sivistysyhteiskunnan pääkaupungin infrastruktuuriin, vaikkei siitä olisikaan välitöntä taloudellista hyötyä kaikille kansalaisille.

Niinpä kyllä, mutta "kunnollinen konserttitalo" on monessa tapauksessa heikosti tuottava sijoitus, jos puhutaan vain kylmän rahan näkökulmasta. Kun jostain on tingittävä, se usein tapahtuu sellaisesta kulttuuripalvelusta, jonka kuluttajiksi mielletään sellaiset henkilöt, joilla on varaa maksaa kuluttamistaan palveluista. Mikä ei siis missään tapauksessa tarkoita sitä, että näin olisi läheskään kaikissa tapauksissa.

Mortimer kirjoitti:Toisaalta: näyttäkää minulle se ihminen, joka ei haluaisi kuulua eliittiin.

Ilmoittaudun mielelläni!

moxu kirjoitti:

Mortimer kirjoitti:Toisaalta: näyttäkää minulle se ihminen, joka ei haluaisi kuulua eliittiin.

Ilmoittaudun mielelläni!

En usko. Sanot vaan.

Jokaisellahan on vapaassa maassa oikeus uskoa, mitä haluaa...

Mutta takaisin teemaan:
Suomen Kansallisoopperan talouden tervehdyttämiseen etsitään uusia keinoja. Ooppera teki viime vuonna lähes 1,8 miljoonaa euroa tappiota. Vielä toissa vuonna tilinpäätös oli neljännesmiljoonan voitolla.
Kansallisoopperan säätiön hallitus käsitteli tilannetta tänään ja valtuutti oopperan johdon valmistelemaan toimia talouden tasapainottamiseksi. Pääjohtaja Erkki Korhosen mukaan kyse on jo aiemmin alkaneesta prosessista, joka väistämättä jatkuu myös tulevina vuosina.

Viime vuoden tappio johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että yleisöä riitti esityksiin huomattavasti budjetoitua vähemmän, kertoo Korhonen.
Kansallisoopperan koko budjetti ilman vuokria on tänä vuonna 45 miljoonaa euroa. Valtion tuki kattaa tästä noin 30 miljoonaa ja pääkaupunkiseudun kuntien tuki noin 4,3 miljoonaa euroa. (STT)

Eli mitä tehdä? Onko oopperan kaltaisen eliittitaidemuodon ylläpitäminen meille suomalaisille liian kallista??

moxu kirjoitti:Onko oopperan kaltaisen eliittitaidemuodon ylläpitäminen meille suomalaisille liian kallista??

Heittelet tuota eliitti/elitismi-ilmaisua vähän varomattomaan tapaan sinne tänne. Onko kaikki sellainen elitismiä, mikä maksaa paljon? Kuten vaikkapa terveydenhoito? Mitä pahaa muuten on siinä ilmiössä, jota nimität elitismiksi? Onko kuorolaulu elitistinen harrastus ja jos ei ole niin miksi ei?
Vastaukseni kysymykseen siitä, onko Kansallisoopperan ylläpitäminen suomalaisille liian kallista on "ei ole". Taide on tunnetusti ihmislajille välttämätöntä. Tyhmä ei pidä olla, ja varmasti Oopperassa on myös haaskattu rahaa tarpeettomasti, mutta hyvästä laadusta kannattaa (ja täytyy) myös maksaa.

Eliitti on sitä porukkata jota varten suur-teattereita elätetään ja maksatetaan viulut veronmaksajilla. Se on elitismiä että on varaa ja häpyä istua vailla huonoa omaatuntoa tappiota tuottavissa esityksissä kansan rahottamana. Tavan kansalainen ei tarvihe näitä keikistelypytinkejä joitten tappiobisnestä vaalitaan kulttuurin nimissä. Suurimmalle osalle riittää korkea-kulttuuriksi Kiljusen herrasväki ja marjapussin peluu.

Elitismiksi voidaan ainakin periaatteessa luokitella kaikki, mihin kenellä tahansa on varaa. Kärkeistetysti ajatellen esimerkiksi SM-liigan jääkiekkomatseista on tehty elitismiä hinnoittelemalla ne yli "normaalin" hinta-laatu-suhteen.
Kuorolaulu ei ole elitistinen harrastus, koska siitä ei aiheudu harrastajalleen merkittäviä kustannuksia -tai jos niin käy, on syytä vaihtaa edullisempaan porukkaan...

Minulla on varsin vaihteleva tulotaso, joten mietin useampaan kertaan, mihin vähiä rahojani heitän. Kulttuurin kuluttaja haluan kuitenkin olla ja maksan mieluummin konsertin, teatteriesityksen tai taidenäyttelyn pääsymaksun kuin rupean ostamaan telkkaria, saati maksamaan sen käyttömaksuja...