Tuota noin, teit kokonaista kaupunkia koskevan päätelmän junanikkunanäkymän pohjalta?
puuhaaja kirjoitti:k-meleon kirjoitti:Mustavaris kirjoitti:Muuten olisin äänestänyt Rovaniemeä, joka on saksalaisten ansiosta eräs maailman rumimpia kaupunkeja.
Minä luulin, että ansio lankeaa Alvar Aallolle ja muille suomalaisille arkkitehtaille.
Olen kerran käynyt tuossa kaupungissa – tai oikeammin nähnyt sen ratapihan syrjäisimään kolkan, kun härkävaunu vei pohjoiseen. Toisin kuin lainatut, minä viihdyn Aallon arkkitehtuurissa.
Ei ollut kyse epäviihtymisestä, vaan Rovaniemen kaupunkikuvan ansioista. Jos Aalto teki/piirsi kaupungille asemakaavan (ja kokonaisen kaupunginosan?) niin häntä on jonkinverran kiittäminen, piti tuloksesta tai ei. Kun en ole Rovaniemellä tarponut, niin en Rovaniemeä sen kummemin arvioi. Kuvien perusteella se olisi kiinnostava tuttavuus.
Olen pikemminkin Aalto-fani kuin vihollinen, jos tällä on merkitystä. Ongelma: modernistinen kuten funktionalistinen arkkitehtuuri on usein pahasti ristiriidassa ympäristönsä kanssa silloin, kun mod. rakennus istutetaan trad. (pre-mod.) ympäristöön. Näinhän ne sanovat. Aalto on suotta saanut huonoa nimeä.
Vaan käykääpä Seinäjoella, jos Rovaniemelle on liian pitkä matka; 'Aalto-keskus' on aikamoinen kokemus. Yllättyy, kun paikan päällä huomaa Aallon rakennusten ns. inhimillisen mittakaavan ja koko keskuksen sommittelun rytmiikan ja tilantunnun. Juuri pikkukaupungeissa Aallon arkkitehtuuri nousee parhaiten esiin. Suuremmissa kaupungeissa ne hukkuvat, hm, massaan. Kulttuuritalo ei huku, kiitos saliosan, kuten ei huku Enso-palatsikaan, josta on ollut puhe toisessa ketjussa. Ne ovatkin
momumentteja kuten eritoten Finlandia-talo.
Jos Seinäjokikin on liian kaukana, niin käväiskää Jyväskylässä. Siellä on kävelymatkan päässä toisistaan useita rakennuksia (istuvat hyvin historiattomaan kaupunkiin) ja yliopiston Seminaarinmäen "kampus", jossa voi ihmetellä vanhan ja modernin yhteensopimista. Säynätsalon kunnantalo on
ehdoton must ja matkalla sitä katsomaan voi ihastella Muuratsalon taloa. Aaalto-museossa on tietenkin kootusti Aalto-infoa (heinäkuun lopulla on sopivasti 10. Aalto-symposium "Less and More").
Hieman innostuin, sorry sivupolku!
Piti muistuttamani vanhasta vitsistä. Kulttuuri(pää)kaupunki-ideaa oli aikoinaan viety niin pitkälle, että päädyttiin kyselemään joiltakin eurokaupungeilta, josko asia kiinnostaisi. Tuolloisen Länsi-Berliinin vastaus oli hyvä: Me olemme kulttuuripääkaupunki joka vuosi! Siinä se pieni ero oikeiden kulttuuripääkaupunkien ja "kulttuuripääkaupunkien" välillä.
Luulen tykkääväni ajatuksesta, että Turku on suomalainen "kulttuuripääkaupunki". Se on Suomen Turku. Se ei ole Suomen "Manse", "Chicago" eikä "Suomen Ateena" vaan Suomen Turku. Ilman lainausmerkkejä. Tämmöisiä ihmeitä on Suomessa ollut tasan kaksi: Turku ja Viipuri.
Ulkomaiden hapatuksia on Suomessa maisteltu liki jokaisessa satamakaupungissa. Monet "Ameriikan ihmeet" otettiin käyttöön etenkin Helsingissä ja Viipurissa, siis ennen kuin unelias ja konservatiivinen ex-pääkaupunki halusi niihin tutustua. Merimiehiä oli kiittäminen muustakin kuin taudeista.