YLE Radio 1

Ennenvanhaa kouluissa opiskelimme Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoita ulkoa. Itse muistan jopa esittäneeni niitä koulun juhlissa. Hiukset kauniisti kammattuina, parhaassa pyhäpuvussani, posket punaisina innostuksesta lausuin: "Saarijärven salomailla asui maamies Paavo hallanarkaa tilaa..".

Nykyään kun kysyn nuoremmalta ikäpolvelta, kuka on Runeberg, saan hyvin omintakeisia vastauksia. Yleisin vastaus kuuluu: "No se on se torttu..". Harvapa osaa edes nimieltä mainita jotakin Runebrgin tuotantoa. Maamme -laulun sanoittaja, Saarijärven Paavon luoja, koko Suomen kirjallisuuden isä näyttää vaipuneen unholaan.

Onko Runebergin tuotanolla enää mitään annettavaa nykyaikana? Onko se täynnä pölyn tuoksua ja aikansa eläneiden arvojen esille nostamista, vai koskettaako se vieläkin ihmisiä omalla tavallaan? Mikä Johan Ludvig Runebergin merkitys vai onko sitä?

Runeberg oli romantiikan ajan runoilija ja vaipui tyylisuuntansa mukana. Runot sinänsä ovat taitavasti tehtyjä ja tulivat kansallisen heräämisen aikaan epäilemättä tarpeeseen. Kyllä kai Runeberg luetaan suuriin romanttisiin eurooppalaisrunoilijoihin, eikä syyttä.

Mutta aina sitä vain jaksaa ihmetellä: miten "Suomen kansallisrunoilija" voi olla ruotsinkielinen? Vähän myöhemmin olisi ollut tarjolla muutamien sivistyneiden halveksima Aleksis Kivi, äännemaalari ja näkijä parhaasta päästä. Jos vielä pitempään olisi malttanut odottaa, olisi Eino Leino noussut täyteen loistoonsa - kalevalaiselta pohjalta eurooppalaisuuteen.

Aamulla hieman nauratti kansallisrunoilijan tekstiin sävelletty Sotilaspoika. Poika tahtoo kasvaa pian aikuiseksi päästäkseen sotaan ja muistelee rakasta isää: iloisin mielin kärsi vaan hän kylmää, nälkää, haavojaan.
Kovin romanttinen kuva sodasta, sopii kai hyvin romanttiseen runoilijaan.

Tuosta tulee mieleen heti Hannu Taanilan Vauhtia metsätöihin, joka tuli suorana Runebergin patsaan luota ja levyltä samassa syssyssä Sauli Tiilikaisen laulamana Sotilaspoika.
Ihmeesti vaan huomasin, että Hanna oli kovin kirkas, kun sen luin noin vuosi sitten uutena (muistaakseni Teivas Oksalan) käännöksenä.

En voi ainakaan henkilökohtaisesti pitää Suomen kansallisrunoilijana henkilöä, joka ei kirjoittanut riviäkään suomeksi. Leinon runot ovat vanginneet syvimmän suomalaisuuden.

Lähinnä naurattaa lukea Runebergin runoa "Saarijärven Paavosta." Mitä ruotsinkielinen Suomessa tuohon aikaan muka kurjuudesta tiesi?

Luultavasti runon kirjoitti Saarijärven Paavo itse ja Runeberg omi sen itselleen.

Katsoinpa eilen taas Halosen Aleksis Kiven viimeisen kerran kun videonauhat kävivät vähiin ja piti nauhoittaa Pohjois-Koreaa ym. Ja sieltähän putkahti esiin myös päivänsankari Runeberg (ja muita herkullisia hahmoja). Minäkään en ole lukenut Vänrikki Stoolia enkä aina muistakaan runoista tiedä, kenen kirjoittamia ne ovat. Joka tapauksessa Kivi-elokuvan parasta antia on kun Aleksis lausuu omia runojaan, ne ovat todella kauniita. Eikös Kivi ole meidän kansalliskirjailija? Runeberg on suomenruotsalaisten runoilija, jonka kansallista asemaa ei kai kukaan uskalla horjuttaa kun muutenkin yhä kumarrellaan siihen suuntaan: bättre folk. Kannatan myös itsenäisyyttä Ålannille.

Tuohon tahattomaan komiikkaan voisi vielä lisätä "viel´ on Suomi voimissaan, voi vainolaisen hurmehella peittää maan" (hurme = vihollisen haavasta vuotava veri). Minusta Runebergiin pitäisi kuitenkin suhtautua pragmaattisesti, ei ole kovin oleellista kirjoittiko hän ruotsiksi vai suomeksi ja koen, että hän ruotsinkielisyydestään huolimatta on kaikkien suomalaisten runoilija, sillä hän oli ensimmäinen, joka runoili suomalaisista kansakuntana (suomenruotsalaisia ei Runebergin elinaikana ollut vielä keksitty). Maamme-laulun sanat olivat taitava poliittinen veto Euroopan hulluna vuotena 1848, kun Venäjällä pelättiin vallankumouksia ja Suomessakin vallitsi tiukka sensuuri. Eihän maan luonnonkauneuden ja köyhyyden kuvaus (ketään tästä köyhyydestä syyttämättä) voinut nostattaa pietarilaisten vallanpitäjien kulmakarvoja. Niinpä häntä Pietarissa jossain vaiheessa pidettiinkin Suomen Pushkinina.

Oka kirjoitti:En voi ainakaan henkilökohtaisesti pitää Suomen kansallisrunoilijana henkilöä, joka ei kirjoittanut riviäkään suomeksi.

Tähän viitaten.. Miettikääpäs millainen oli rahvaan suomalaisen yhteiskunnallinen asema ennen Vänrikki Stoolin tarinoita?

Suomalainen, suomenkielinen, edusti sitä huonoa ja köyhää luokkaa, jolla ei ollut yhteiskunnassaan sanan valtaa. Mitä olisi tapahtunut, jos Vänrikki Stoolin tarinat olisi julkaistu suomeksi? Rahvas suomalainen olisi viimeisillä varoillaan ostanut Runebergin tuotannon, lukenut, ajatellut, olemmepa me hyviä, mutta miksi kukaan ei sitä huomaa..

Entäpä kun Vänrikki Stoolin tarinat imestyivät ruotsiksi? Porvari "ruotsalainen", ruotsinkieltä puhuva, lukee omalla äidinkielellään ihannoivia tarinoita niistä aidoista suomalaisista, joita hän ennen oli pitänyt ainoastaan "turhanpäiväisinä luteen syöminä rupusakkina". Köyhien suomalaisten arvo nouee silmissä. Eikös siinä ole vissi ero.

Jorma Lindqvist kirjoitti:Liputettakoon Ruuneperille, ja torttukin on hyvää.

"Liputettakoon Ruuneperille." Aivan. Liputettakoon hänelle.
Liputettakoon myös tortulle, jonka kanssa Runegergilla itsellään ei ole muuta tekemistä kuin niiden syöminen.

Myöskään Fredrika ei ole tortun äiti.

Liputettakoon siis Lars Henrik Asteniukselle joka kuulemma sen ensimmäisenä leipoi.

Minua Runebergin torttu ei kiinnosta nauttimismielessä. Kuten, ei muutkään leivokset.

Runebergin tortun kruunaava ainesosa, eli rommi kylläkin kiinnostaa.

En ole sitä pitkään aikaan nauttinutkaan, joten nyt kun talviloma alkoi niin pullo ostetaan ja silläsiisti.
Sanoi "Fredrikat" mitä hyvänsä.

"Mun isäin oli sotamies." Siis mun isäni.

Jos ihan rehellinen olen, niin ei nyt niin hirveän "kaunis."

Kuinkahan rehellinen Johan Ludwik mahtoi olla?

Kaivoin viimeinkin esiin kirjahyllystä Vänrikki Stoolin. Suomennos on vuodelta 1887 ja näyttää aika kummalta. Mm. Sotilaspojan sanat ovat jotakin muuta mitä olen kuullut eli suomennoksia lienee tehty tämän jälkeenkin. Minun painoksestani suomentaja ei selviä, se on painettu Kansanvalistusseuran toimesta.
Selasin sen verran että aloin taas ihmetellä kuinka niin moni kansalainen kertoo lapsena kuulleensa/lukeneensa näitä tarinoita ja hurmaantuneensa niistä. Täytyy varmaan yrittää syventyä tuohon ajatusmaailmaan. Ihan helpolla ei tunnu avautuvan minulle.
Runeberginpäivänä kuuntelin huvittuneena työpaikan ruokalassa kuinka sihteeri selitti meidän ranskalaiselle, mitä nää tortut on ja kuka oli Runeberg. Voi siinä olla ranskalaisella ihmettelemistä, miksi joka vuosi juhlitaan ruotsinkielistä runoilijaa. Minä ainakin ihmettelisin.

Aikana, jolloin Runeberg eli oli aivan luonnollista puhua ruotsia, jos kuului yhtään ns. sivistyneistöön. Eihän 1800-luku ollut mikään suomalaisen kulttuurin vuosisata, vaan kaikki tapahtui vielä pitkään 1900-luvulle kouluissa ja yliopistomaailmassa ruotsiksi. Aleksis Kivi kirjoitti suomeksi, mutta vasta kun häntä siihen kehotettiin.

Mutta vaikka R. kirjoitti äidinkielellään eli ruotsiksi, hän arvosti suomalaista kansanmiestä ja -naista, näki sydämen sivistyksen mikä heissä oli ja kirjoitti heidän kohtalonsa näkyville Vänrikeissä ja vaikkapa Saarijärven Paavossa. Runoissa on jotain hyvin suomalaista, kun niitä lukee alkukielellä. Käännökset ovat tehneet Runebergin kielestä kummaa koukerointia, onneksi uudemmat ovat paremmin kiinni siinä mitä Runeberg todella sanoi. Ja ilman Lauantaiseuraa suomen kieli tuskin koskaan olisi saanut sitä asemaa mikä sillä nyt on: Snellman, Runeberg ja Topelius kumppaneineen pitivät tärkeänä kansallisvaltiota, ja siihen kuului myös kieli.

Ja lukekaapa Saarijärven Paavo tai ainakin runon loppu. Kun Paavon omat koettelemukset ovat loppuneet ja vaimo aikoo laittaa leivän kokonaan rukiista, Paavo toppuuttelee. Leipään piti laittaa vieläkin puolet petäjäistä, sillä nyt oli aika auttaa lähimmäistä. Naapurin viljasato seisoi kylmän polttamana.

Kaunis kuva kansasta (toivottavasti ei kadonneesta?) joka piti huolen toisestaan. Tänään paleltunut vilja on varmaankin menetetty työpaikka.

Kaunis kuva kansasta varmaankin näissä Runebergin runoissa mutta kuinka totuudenmukainen?
Eikös Aleksis Kivi aiheuttanut hämmennystä sivistyneistössä, kun kirjoitti niistä kauheista veljeksistä, jotka tappelivat ja ryyppäsivät eivätkä halunneet käydä koulua? Kiven suomalainen kansa ei ollut aivan yhtä runollisromanttinen kuin Runebergin kansa vaan lihaa ja verta.
Ja muistaakseni Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan tyrmäsi eräs arvostelija, joka ei yhtään tykännyt siitä, että suomalaiset sotilaat kiroilivat ja kävivät naisissa.

Samaa mieltä kuin Eeva siinä mielessä että eihän Runeberg mikään realisti ollut ns. kansaa kuvatessaan. Mutta vaikka hän kirjoitti ruotsiksi ja puhui ruotsia, hän oli suomalainen.

Maaru lienee osapuilleen oikeassa. Viitseliäisyyteni ei ole riittänyt selvittämään, missä päin Eurooppaa ja tarkalleen milloin kansallisvaltioidea syntyi ja mitä kautta kulkeutui meille.
Runebergin panosta arvioidessaan Klinge vertasi osuvasti v.1848 Suomea tämän päivän tuttuun valtioryhmään Virosta Romaniaan. Ne joutuvat nyt määrittämään itseään sen kautta mitä/ketä eivät ole. R:n vierastaminen hänen äidinkielensä takia tuo mieleen typerän pakkoruotsijäkätyksen, joka ei kuulu sivistykseen.
Saarijärven Paavon lopputoteamus kertoo mielestäni siitä, että hän on paitsi nöyrä, myös harras kristitty. Luultavasti korkealle arvostettu hyve tuohon aikaan.