Kirjoittaja moxu päivämäärä 19.10.06 - 13:07
Jokaisen, joka tekee jotain julkisesti, on ensimmäiseksi ajateltava sitä, joka joutuu tämän tuotteen kanssa tekemisiin. Telakan hitsari ei voi väistää aluksen pohjasaumaa, koska paatti ei muuten pysy pinnalla. Fillarihuoltajan on vaihdettava rataspakka, jos se vaikuttaa niin loppuunkuluneelta, että asiakas saattaisi sen takia jäädä tienposkeen. Ja niin edelleen...
Nyt törmätään kuitenkin kysymykseen lehdistön etiikasta ja -moraalista. Valistusfilosofi Diderot heitti aikanaan esyklopediassaan nämä kaksi sivistyssanaa toistensa hakusanoiksi, kun ei ilmeisestikään osannut tarpeeksi kattavasti selittää niitä. Jos julkisessa sanassa ajatellaan eettisiä lähtökohtia, se tarkoittanee sitä, että jokaisen on pystyttävä esittämään kerrotulle faktalle myös jonkinlaiset, eettisesti kestävät "perustelut". Moraali lienee asiakkaan huomioonottamista, eli ei tämän aliarvioimista.
Törmäsin ongelmaan hiljattain työskennellessäni yhtiössä, joka suoltaa markkinoille varsin kapea-alaisia erikoislehtiä, ilman käsiteltyjen alojen erikoisasiantuntemusta. Kun sopimukseni päättyi, eikä sitä jatkettu (enpä tosin olisi moista hirveästi halunnutkaan, mutta se on tässä tapauksessa sivuseikka), sain kuulla syyllistyneeni lukijoiden aliarvioimiseen tehtyäni "tilaukseen nähden" liian lyhyitä juttuja. Oma näkökulmani oli, että olin nimenomaan tehnyt asioista ytimekkäästi kertoneita juttuja, joissa en jaaritellut joutavuuksia. Pomon ruvettua luennoimaan lehdistömoraalikysymyksistä onnistuin olemaan sekä hiljaa että nauramatta, sillä moraalikäsityksissämme olimme yhtä mieltä vain siitä, että asiakas on aina oikeassa. Minä en aliarvioi asiakasta kirjoittamalla puutaheinää vain saadakseni tietyn merkkimäärän täyttymään eikä hän, julkaisemalla mielestään alamittaisia juttuja...
Lehdistömoraalikysymyksistä tämä pomo olisi mielestäni kompetentti luennoimaan korkeintaan Seiskan tai OHO!:n päätoimittajalle. Ehkä Alibikin mahtuisi samaan pakettiin, ellei se olisi niin selkeästi "ammattilaislehti"...
Minulle tämä keikka opetti sen, että moraaliakin voi katsella monelta eri kantilta. Toisaalta tapausta ei voi pitää yllätyksenä sikäli, että olin jo työhönottohaastattelussa joutunut vastaamaan pariinkin mielestäni epäkorrektiin kysymykseen ja samoilla linjoilla mentiin sitten loppuun asti. Firmassa aiemmin palvellut kollegani varoitti, että talon maine on huono, eikä minun siellä tarvinnut pitkäänkään olla, kun jo tajusin, miksi.
Jos joku tämän vuodatuksen perusteella luulee saavansa minut vielä mustamaalaamaan entistä työnantajaani kertomalla, mikä konserni on kyseessä, pidättäydyn tästä. En halua niskaani kunnianloukkaussyytettä.
Sensijaan haluaisin, että lehdistön moraali- ja etiikkakysymyksistä syntyisi laajempi keskustelu. Jos niin ei käy, ei sitten...
Ne ovat kaikki
sitä puhetta
joka päivänkin jo
täytyy ymmärtää
(Hannu Mäkelä: Yö soittaa, säv.Säde Rissanen 2007)
___________________________________
Mikko-Oskari Koski