Muutaman kuukauden ajan on YLE1 ohjelmissa päivittäin lähetetty lyhyt, ehkä viiden minuutin mittainen katkelm nimellä: Päivän sana. Siinä eri henkilot vuoroin esittelevät ilmeisesti itse valitsemansa sanan, jota nimitetään päivän sanaksi. Tänään oli vuorossa sana: Kauna. Mukiavasti sanaa pyöritellen hän päätyi lopulta kysymään, josko sanalla olisi jokin merkitys menneisyydessä, siis vanhassa, unohtuneessa kielessä. Koska hän ilmeisesti ei tiennyt sanan vanhaa merkitystä, ajattelin kirjoittaa tänne oman tioetoni siitä.
Kauna tunnetaan nykyisin lähinnä pidemmän aikaisen katkeruuden ja koston haluna, sanan muut merkitykset ovat unohtuneet tai niitä ei ole tunnettu muualla, kuin lähipiirissäni. Kauna isäni ja äitini käsitteistössä merkitsi akanaa, eli kuoritun jyvän kuorta, tavallaan jätettä, jolla ei ollut paljoa merkitystä, mutta jota kuitenkin paremman puutteessa syötettiin eläimille kuumalla vedellä haudutetuina. Kun viljelijä kävi myllyssä, hän sai siellä jyvät kuorituiksi, jonka jälkeen kuoritut jyvät jauhettiin. Kotiin palatessa oli mukana jauhosäkkien lisäksi kaunasäkkejä. Jauhot olivat mieleisiä kannettavia, vaikka painoivatkin, koska niistä saatiin kunnon ruokaa ihmisille. Kaunasäkit olivat keveinäkin ikäviä kannettavia, tavallaan turhaa tavaraa. Niiden syöttäminen eläimillekin oli melkein eläinten pettämistä, sillä kauna nravintoarvo oli ja on suunnilleen olkien luokkaa.
En osaa sanoa, onko tällä kertomallani kaunalla mitään yhtymäkohtaa toisia kohtaan kannetun koston mielen kanssa. Keveitä ja turhia kannettavia kuitenkin molemmat.