YLE Radio 1

Voiko tässä ketjussa keskustella myös TV-sarjoista? Ajattelin yrittää sitäkin.¨

Mielestäni Frasier on paras TV-sarja, mitä tällä hetkellä tulee. Se sisältää mielestäni älykästä huumoria ja henkilöhahmot ovat kiinnostavat ja erilaiset kuin muissa sarjoissa. Frasier ja Niles ovat mainio parivaljakko hienosteluineen. Sääli että tämäkin sarja joskus loppuu, viimeinen jakso on jo tehty jenkeissä.

Minä en oikein tahdo sietää enää noita amerikkalaisia, yhdessä olohuoneessa näyteltyjä (saippua)sarjoja. Kun yhden on nähnyt niin on nähnyt (melkein) kaiken. Nokkeluuskin niissä on suhteellista.

Itse en juuri muita ole viime aikoina katsellut kuin paria poliisisarjaa, Kovaa lakia ja NYPD Blueta, enkä niidenkään takia ole kiirehtinyt telkkaria avaamaan. Katselen jos satun olemaan paikalla.

Saksalaiset Ketut ja muut ovat omalla tavallaan huvittavia, viihdyttäviäkin, ovathan ne oman formaattinsa kaavamaisuuden vankeja.

Salattuja elämiä, yllätys yllätys!, olen viime aikoina seurannut jos olen sattunut kotona olemaan. Sarjan viimeaikaiset käänteet ovat olleet niin hurjia, että jatko alkaa olla sen vuoksi kiinnostava. Pitää kysyä, että miten kaikki jatkuu kun ei ole mieltä kysyä, että miten kaikki päättyy.

Toinen seuraamani sarja päättyi äskettäin, "Kumman kaa". Täm oli taas sen vuoksi, että tunnen noiden tyttöjen kaksoisolennot ihan täällä maanpäällisessä todellisuudessa.

W-tyyliä yritin kerran katsella mutta mutta kune en mitään ymmärtänyt ja kun ei naurattanut, niin annoin periksi.

Mistään näistä jakso jaksolta osanottajia pois pudottavista sarjoista en ole kiinnostunut. vasta sitten kun formaatti kääntyy niin päin, että viimeiseksi jäljelle jääneelle annetaan tappava ruiske, minulla saattaisi olla mielenkiintoa asiaan.

Kyllä ykköseksi nousee minun silmissäni Tapio Piiraisen Raid. Niin hyvää, tehokasta näyttelemistä, loistavasti toteutettu ajankuva ja oikeaa draamallista sisältöä. televisiottomuuteni takia en seurannut Raidia, vaan näin sen 8-tuntisessa Raid-maratonissa, jolloin myös sarjan sisäänrakennetut viittaukset toisiin jaksoihin selittyivät selkeämmin, kuin viikkoseurantatavalla.

Toinen loistava sarja oli Anna-Leena Härkösen ja KOM-teatterin Vuoroin vieraissa. Sekin kuuluu sarjaan loistavaa draamaa ja hyvää näyttelijätyötä.

Kolmas mieleentuleva on jo kymmenen vuoden takainen minisarja Ilman kavaluutta. Tove Idströmin käsikirjoittama sarja yksittäisen ihmisen taistelusta pankkia vastaan ei ehkä ole enää niin ajankohtainen, mutta samat vahvuudet siinäkin on, kuin edellämainituissa.

Ja kun listoille nyt lienee pakko yksi ulkomaalainenkin ottaa, olkoon se paikoin umpiseko Twin Peaks. Fire, walk with me...

-Kyllähän sitä katsoisi tuota, näköradiota enemmänkin. MUTTA. Kun ei
niin ei. Kun tulee iänikuisia uusintoja elokuvista -- sarjoihin asti!
Otetaan nyt vaikka jokin elokuva, sitä kierrätetään tv1 aina ruutu4 asti.
Ja säännöllisen tappavaa tahtia, vuodesta toiseen.
Nauti sitten siinä!!!!!

Brittisarjat ovat oikeastaan ainoita katsomisen arvoisia. Niissä ei katsojaa aliarvioida, hyviä luonnenäyttelijöitä, erilaista kerrontaa.

Kirjoitin tämän aiemmin vähän viärälle voorumille, mutta nyt löytyi sopiva paikka.

Viime perjantaina samaan aikaan, kun kolmonen näytti imelää nettiromantiikkaa Hanksin ja Ryanin meilaillessa samaan tahtiin, kakkonen uusi kolmatta kertaa upeaa, loistavaa Komisario Montalbano -sarjaa. Italowesternit eivät kuulu suosikkeihini, mutta tämä karunlumoavissa Sisilian maisemissa kuvattu poliisisarja näykkäsi kintuista heti ekalla katsomiskerralla. Jännitystä ei liikaa, sijalla humoristisia hahmoja, sopivasti sotkuisia ihmissuhteita, kuvaruudun tällekin puolelle tuoksuvaa ruokaa ja huomatkaa miten punaviinipullo on aina käsillä. Kun tämä kaikki vielä puhutaan tulisella temperamentilla käsillä huitoen, maaperä täällä järkkyy. Nautittavaa. Suosittelen.

http://www.vigata.org (kirjailija Andrea Camillerista)
http://www.montalbano.rai.it

Taidan olla hieman pipi, pidän ruotsalaisista sarjoista.
Cleo oli hykerryttävän hauska. Kadehtia täytyy, suomalaiset eivät pysty kuunaan samaan.
http://expressen.se/expressen/jsp/polopoly.jsp?a=73916
Saaristolaislääkäri kuulemma uusitaan, kestäneekö toisen katsomiskerran.
Tässä väliaikoina Skeppsholmen tuo jonkinlaista lohdutusta.

Mordkomissionen oli laadukasta tekoa, liekö tuon ihanan kielen ansiota Jeg saunee det.

Olen juuri ja juuri päässyt ylitse Komisario Morsen loppumisesta.

Sunnuntain pelastaa(olipas paksusti sanottu, no menköön) Gilmore Girls.

"Montalbano sono" kaikuu vieläkin korvissa, fanitus nyt hieman jo laantunut

http://www.educational.rai.it/railibro/ ... asp?id=539
Montalbano sono Camilleri: Per amore della lingua

Toden totta, Mordkomission oli vahva sarja. Onneksi eivät pilanneet sitä jatkamalla yleisön pyynnöstä ikuisuuteen.

Frasier on ollut jotakuinkin ainoa, jota olen viime vuosina viitsinyt oikeasti seurata. Se on leppeää naureskelua meidän turhamaisuudellemme, mutta osoittaa samalla jokaisen olevan rakkauden arvoinen. Harvinaisen onnistunut Hollywood-sarja.

Sunnuntai-iltaisin on nähty hyviä englantilaisia sarjoja. Nyt menevä pikkusarja Blake ei ole täydellinen, mutta tuntuu sangen hyvin tehdyltä. Samoin on lauantai-illan saksalaisista Siska sangen toimiva. Huonot suomennokset tosin häiritsevät. Jos korrektit ihmiset teitittelevät toisiaan, niin sen on tultava myös käännöksissä poikkeuksitta esiin. Jos henkilö on esim. tohtori X, niin näin on oltava myös käännöksessä (eikä herra tai rouva X). Kääntäjän on kyettävä ylittämään omat epämieltymyksen yms. tuntonsa ja välitettävä käännöksellään sarjan esittämä kulttuuri suomalaiseen kontekstiin. Löperö suomennos on heikentänyt monia ranskalaisia ja saksalaisia sarjoja ja elokuvia.

Vaan sanokaapa, kuinka moni enää muistaa Troy Kennedy Martinin kuusiosaista Edge of Darknessia? Se veti jalat alta. Jännitystä ehkäpä parhaimmillaan.

Sokerina pohjalla on Kieslowskin Dekalog. En usko TV-sarjan siitä enää paranevan.

Absolutely Fabulous

All Creatures Great and Small (Kaikenkarvaiset ystäväni) - aivan mainiot näyttelijät.

Kaapelikanavilta katselen Tomia ja Jerryä. Miten monella eri tavalla kissaa voikaan rääkätä!

Muistan näitä rainoja syytetyn väkivallan viihteellistämisestä. Ehkä näin onkin mutta kun katselee näitä uudempia tietokoneella tehtyjä avaruus- ja transformers-animaatioita niin aika viatonta tämä kissahiiri-leikki on.

Ja tietenkin muumit kelpaavat minulle, kelpaavathan ne Tove Janssonin perikunnallekin. Mutta paleltaa, kun ajattelee mitä kaikkea jenkkilässä niille hahmoilla olisi voitu tehdä jos olisi vapaat kädet annettu.

Kyllä muumien filosofinen sisältö on kärsinyt japsiraiskareiden käsissä aika pahasti. Tove Janssonhan loi muumin alunperin polittisten satiiripiirrostensa signeeraukseksi. Sittemmin peikko sai ympärilleen muita hahmoja ja pyöristyi meidän tuntemaksemme muumiksi. Hahmot seikkailivat aikansa sarjakuvissa ja kirjoissa, jotka henkivät lievästi anarkistista filosofiaa ja elämänmyönteisyyttä, mutta joka ei läheskään aina ollut auvoista auringonpaistetta.

Sitten tulivat japsit ja löivät tiskiin sellaiset tinat, ettei Jansson kyennyt kieltäytymään. Muumit valjastettiin mainostarkoituksiin ja niitä alettiin kierrättää sinänsä laadukkaissa, mutta melko kauas alkuperäisideoista eksyneissä tv-animaatioissa. Hahmojen pirteä anarkisitisuus jäi pois ja tilalle tuli vain kiltti perhesarja, jonka ääreen lapset voidaan turvallisesti parkkeerata. Muumilaakso tuhottiin juuri sillä tavalla, jota esimerkiksi Nuuskamuikkunen useammassakin kirjassa vastustaa aivan käytännöllisillä toimenpiteillä.

Päättyi uusintakierros sarjasta Lovejoy. Olemme katselleet sitä sporadisesti, eli lähinnä silloin kun ei ole ollut mitään tekemistä ja on haluttanut rentoutua hömpän parissa. Sarja taisi tulla aiemmin joskus 1990-luvun alussa. Mienua siinä ovat miellyttäneet klassisen veijaritarinan elementit.

Jäi vain vähän outo maku, kun viimeisessä osasta pisti korvaan ja silmään käännös- ja tulkintaongelma. Huutokaupassa oli myynnissä kirjeitä, jotka oli kirjoittanut John Ruskin, "art dealer and social theorist." Suomennos: "taidefilosofi." Aika heikkoa suorana käännöksenä, eikö?

Asia mutkistuu, kun funtsitaan, kuka ja mikä Ruskin oli. Runoilija, arkkitehtuurista ja runoudesta paljon kirjoittanut tutkija, Oxfordin yliopiston professori, poliittinen aktivisti. Hänen mukaansa on nimettu Oxfordin yliopiston Ruskin Collage. Saattaa olla, että hän on joskus myynyt taidetta.

Huutokaupanpitäjän luonnehdinta Ruskinista osoittautuu virheelliseksi, ainakin virheellisemmäksi kuin käännös. "Taidefilosofi" on yhteydessään aika hyvä yhden sanan luonnehdinta Ruskinista, vaikkakin onneton käännös. Onneksi en ole kääntäjä.

Hyviä on

Tankki täyteen
Reinikainen
Rintamäkeläiset
Heikki ja Kaija
Velipuolikuu (ketsejä)