YLE Radio 1

Pitkien ja uuvuttavien hallitusneuvottelujen jälkeen päätin kruunata lounaan päiväkävelyllä kaupunkimme bulevardeja katsastaen.Pasteerasin ajatuksissani pitkin pääkatuamme, tervehtien silloin tällöin vastaan tulevia tuttavia tai ystäviäni. En kuitenkaan jäänyt pidemmäksi aikaa keskustelemaan ystävieni kanssa, vaikka puhuttavaahan meillä olisi tietenkin ollut. Jatkoin matkaani ajatellen jo tulevaa illallista ja uutta seuralaistani jonka kanssa toivoin viettäväni viikonlopun.
Irkutskin 3.nahka-ja metallurgisen kombinaatin tuotteiston ylpeys, naisten nahkasaapikkaat korkealla korolla (eri malli oikeaan ja vasempaan jalkaan) lähestyi minua erehtymättömällä kopinalla ja lotkeella.
Maailma hymyili minulle ja minä hymyilin takaisin, mitä nyt parista neukkusaapikkaita. Eiväthän kaikki naiset voi käyttää Bruno Maglin piikkareita. Olin väärässä. Se oli varoitus ja minun olisi pitänyt kokeneena miehenä tajuta missä vaarassa olin.
Noin kaksikymmentä metriä ennen kuin olisin sivuuttanut tämän neitosen, hmm, no nuoren naisen, tai naisen kuitenkin, kimppuni iski paksu ja ärhäkkä pilvi Novosibirskin kemian kombinaatin päätuotetta, Moskovan yö nimistä, tuota, parfyymiä.
Maailmaa nähneenä- ja paljon kokeneen miehenä aioin kuitenkin kävellä eteenpäin kuin kaikki olisi hyvin. Kaikki ei ollut hyvin, oikeastaan, enää ei mikään ollut hyvin. Silmäni vuotivat vettä, vettä toivoin sen olevan, sieraimeni olivat lähes tukossa enkä tahtonut saada henkeä. Hengitin vinkuen ja jokainen hengenveto aihetutti sietämätöntä tuskaa, en uskaltanut edes kuvitella miltä keuhkoni tämän jälkeen näyttäisivät.
Nainen puhui jotain, tai oletin sen olevan puhetta koska huulet liikkuivat, mutta en ole varma koska en enää kuullutkaan juuri mitään.
Haroin epätoivoisesti käsilläni ympäriinsä toivoen löytäväni edes pienen nökäreen tuoretta pilaantumatonta ilmaa. Ymmärsin miltä entisaikojen sukellusvenemiehistä tuntui kun pinnan alla joutui olemaan vähänkään pidempään.
Hetken kuluttua huomasin istuvani bulevardin penkillä ja paikalle ilmestyneen konstaapelin leyhyttäessä, virkapukuunsa kuuluvalla viitalla, minulle lisää ilmaa.
Tajusin olevani hengissä ja lähes täysjärkinen. Juppii! Tästä onnellisesta pelastumisesta huolimatta haluan kiinnittää asianomaisten ministeriöiden huomion siihen, että mitä meille idästä tuodaan. Konsulit valvokaa!