
Olin itse Ylen äänitarkkailijakurssilla (TK-52) 90-luvun alussa ja kävin henkilökohtaisesti "kurssilaisena" puhuttelemassa Radion silloista käyttöpäällikköä aiheesta "Kompressiointi Ylen 1 kanavalla". Sitä alettiin silloin kokeilla ja kekeilusta tuli pysyvä käytäntö. Olin tosi pettynyt että siihen silloin mentiin. Parhaillakin lähetysprosessorilaitteilla (komressoreilla) suorista lähetyksistä katosi syvyys, vaikuttavuus, paras tilan tuntu ... ja forte paikat ovat kuulostaneet erittäin litistyneiltä. Mutta eipä minun sanani paljon painanut siinä keskustelussa jossa Radion käyttöpäälikkö oli itse autoradiossaan kuullut kuinka paljon paremmalta lähetys kuullosti lähetysprosessorin läpi. Sairasta.
Itse Suomen radion äänenlaadun historia on ollut synkkää kertomaa siitä saakka kun paikallisradiot aloittivat toimintansa Suomessa. Siinä missä paikallisradioille ei annettu lupamenettelyissä riittäviä lähetystehoja he joutuivat kilpailemaan alunperin nostamalla kompressiosuhteella voimakkuuden tunnetta lähetyksessään. Että kohina ja häiriöt olisivat peittyneet. Ylessä tämä tietysti johti suurimman ja mahtavimman aseman menettämisen pelossa samanlaisiin äänipuoskarointeihin. Surullista. Sama kopiontikulttuuri sai tietysti vielä surullisempia ohjelmasisällöllisiä seuraamuksia...ja hyvin pitkälti Yleisradio en edelleen Yle Radio 1:stä lukuunottamatta samalla tiellä. Podcastit ovat elvyttänyt uudestaan minunlaistani yleisöryhmää, jotka käyvät hakemassa kiireiltään pienellä viiveellä kiinnostavia ohjelmia täältä netistä. Mm. konsertit ovat sellaista ohjelmaa.
Olen tosi iloinen että konsertteja voi nyt kuunnella netistä ja että dynamiikan annetaan palata. Ehkäpä koko Yle Radio 1 lähetyksen voisi ajaa laatuasetuksilla netissä ulos.
Maailma ei mene pelkästään huonoon suuntaan ?
Täytyy varmaan panna kolvi kuumksi ja tinata johto tietokoneelta kunnon stereoihin.