YLE Radio 1

Toiset palvovat rahaa ja mammonaa, toiset julkisuuden kipeät henkilöt julkisuutta ja julkkikseksi pääsemistä jumalanaan ja korkeimpana onnelanaan saaden henkisen orgasmin oman kuvansa ja nimensä saamisesta lehtien palstoille asettaen samalla itsensä alttiiksi monenlaisille julkisuuden mukanaan tuomille kiroille, kiusoille ja haitoille, riippuen tietenkin itse kunkin julkkikseksi pyrkivän henkilön narsistisen luonteenlaadun voimakkuudesta. No, elämäntapa kait sekin; "hei minä taas tässä; katsokaa kuinka etevä olen, niin voitte moikata kadulla ja pyytää nimmaria, kun tavataan!" Kiitos ei, sanon minä. Not for me.

En niin mitään! Mikään tai kukaan ei ole paljomisen arvoita. Joidenkin ihmisten jotkin teot tai saavutukset kuin myös monet luonnonilmiöt ovat kyllä ihailun arvoisia - mutta ei palvonnan.

Siis, vain julkisuuden valokeilassa, julkisuuden sädekehä yllään, paistatteleville egoisteille ja linssiluteille räätälöidyistä kulttimenoista on kyse.

Olisin laittanut otsikoksi jotain julkisuuteen viittaavaa, koska siitä näyttää olevan kyse.
Viime kerran Vanhoissa parroissa Reijo Vihko sanoi että on olemassa J/jumalan mentävä aukko (missä, jossain vain, sanamuotoa en tarkkaan muista). Linkola joka esitti pitävänsä luontoa korkeimpana asiana, yhtyi tässä suhteessa Vihkon käsitykseen. Aiheena oli usko ja uskonto. Kirkkokin. Haavikko ja Paloheimo esittivät enemmänkin esteitä tällä tiellä. Mutumuisti Haavikon aiemmista sanomisista voi olla väärä. Hän sanoi jollekulle että ihminen on unohtanut Jumalansa (näin päin sen muistan). Asia oli (mutumuisti jälleen) yhteydessä sotaan Balkanilla.
Julkisuudesta ei tainnut olla kyse lainkaan (?). Mediasta kylläkin.