YLE Radio 1

New Orleansin lempinimiä ovat mm. The Crescent City ja The Big Easy.

Edellisen taustalla on ensimmäinen kuumailmapallolento Lousianassa v. 1837. Lentäjä mainitsi paluunsa jälkeen Mississippi-joen kaartuvan kauniisti puolikuun muotoisesti kaupungin kohdilla. Journalisti nappasi huomion ja lehteen pränttäyksen jälkeen sanonta "Puolikuun kaupunki" jäi elämään, kertoo mm. Buddy Stall < http://clarionherald.org/20001026/stall.htm >.

Lempinimen 'Big Easy' taustasta ei ole samaa varmuutta. Väitetään mm., että 100 vuotta sitten jollakin soittolalla oli ko. nimi tai että soittoloita olisi kutsutta ko. nimellä New Orleansissa. Mm. Barry Popik < http://www.barrypopik.com/article/582/big-easy > viittaa tähän legendaan. Ainakin Popik ja kaupungin tapahtumista kertova Crescent City -saitti < http://www.crescentcity.com/dictionary.htm > viittaavat neworleansilaiseen kolumnistiin Betty Guillaudiin, joka alkoi käyttää ilmausta The Big Easy joskus 1960-70 -luvulla. V. 1970 James Conaway julkaisi samannimisen, New Orleansiin tapahtuvaksi sijoitetun rikosromskun, joka filmattiin 1987 (1989 väittävät jotkut). Tämä ilmeisestikin yleisti kaupungin ulkopuolella Big Easy -ilmauksen käytön.

Wepin kautta saadut tiedot kannattaa yleensä tarkastaa, tarkastaa uudelleen eli double-check ja vielä triple-check.

Sen sijaan kunnon gumbo-perusteet < http://www.gumbopages.com/food/basics/ > kannattaa bongata kotikeittiössä. Dr. Johnin voi antaa avustaa rytmiikassa: aloitetaan Gumbolla ja edetään Anutha Zoneen. Reseptit käyttöön - Jambalaya ensi kertaan!

Jambalaya, bro', jambalaya!

En oikein tajunnut kaikkia noita mausteita - mitoista puhumattakaan... Saisiko reseptit suomennettuina?

En tajua kaikkea mistä tässä puhutaan, mutta Jesperille tiedoksi että uskoisin nyt ymmärtäväni mitä hän kirjoitti tuolla eräässä toisessa ketjussa.

New Orleansin nimestä minulle tulee mieleen Orleansin neitsyt vaan eipä ainakaan meikäläisen haulla löydy mitään vahvistusta tähän netistä eikä Fokuskaan (kirja) auta asiassa. Mutta eivätkö ranskalaiset levittäytyneet pitkin Pohjois-Amerikan itärannikkoa. Jopa aika etelässä heitä kulki ja vaikutti. Ehkä tämä on itsestäänselvyys mutta laitanpa esille kuitenkin.

Ranskalaiset kolonisoivat aluetta Atlantilta Suurille järville (="Uusi Ranska"). He myös pitivät jonkin aikaa New Orleansin seutua siirtomaanaan. Tulivat 1600-luvulla pohjoisesta Missisippiä alas Meksikon lahdelle ja nimesivät kaikki maat itselleen Louisianaksi. Siitä osavaltion nimi "Louisiana". Suora viite Louis-kuninkaaseen "Ludwig XIV". Ranskan Louisiana tosin oli monin verroin laajempi kuin Louisianan osavaltio. Englanti ja Espanja jakoivat 1700-luvun puolivälissä Ranskan koloniat siten, että engelsmannit ottivat pohjoisen osan ja katoliset pirut veivät eteläisen osan. USA otti sitten tämän alueen.

Wikipedia sanoo, että fransmannit perustivat mm. seuraavat kaupungit: Quebec; Montreal; Detroit, Michigan; Saint Louis, Missouri; Mobile, Alabama; Biloxi, Mississippi; Baton Rouge, Louisiana; New Orleans, Louisiana.

Mitä tulee mausteiden ja mittojen suomentamiseen, niin jätän sen soomen keelen taitoiselle.

Jambalaya ensi kertaan!

Svengaava iltapäivä 23.9. - Musiikkia ja muusikoita New Orleansista.

Mainiota - kiitos ennakkotiedosta!

No niinpä se on tietenkin kovin laajaa tuo ranskalaisten siirtomaahalukkuus ollut (ja tuntuu vieläkin olevan, ainakin aika ajoin). Turkismetsästäjistä on minulla päässä jonkinlainen kuva. Mutta nuo nimet selvensivät asiaa. Ajattelin nimien ääntämistä (mm. Baton Rouge, jonka ääntämyksen voi kuulla katsoessaan John Fordin elokuvaa Ratsuväen urhot - The Horse Soldiers, 1959). Ja hetkinen, siinä on "lähi"saarilla ollut ranskalaisten itä. Itäisyys tulee tietenkin kiertotien eli Hollywoodin kautta. Asian voi tsekata niinkin oikeutetusta lähteestä kuin Hawksin elokuvasta Kirjava satama (To Have and Have not, 1944) perustuen filmi vapaasti Hemingwayn romaaniin. Bogart tyrkyttää kansallisuudekseen eskimoa, mutta ei kaikki sentään käy päinsä.

Hitchcock tuo vanhan perimän hyvin esiin elokuvassaan Minä tunnustan (I Confess, 1953). Tapahtumapaikkana on muistaakseni Quebec ja vaikka peruskielenä onkin englanti niin ranskaa kuulee aina silloin tällöin ja taitaa joku italialaisperäinenkin poika olla alttaripalveluksessa mukana.

Panen tämän radiolinkin myös tänne, kun ei sitä kukaan hiffaan Ruusuista ja risuista hakea. Eli neworleansilaista rytmillistä:

http://wwoz.org/

"Maanpaossa" olevan neworleansilaisradio soi werkossa (linkit pääsivulla) ja sivun kautta pääsee myös avustussivuille. Ruokaohjeet löytyvät muualta.

Ollaan hieman leikitelty erinäisillä jambalaya-gumbo-ohjeilla. Ensimmäistä alkusyksyn yritystä ei olisi syönyt edes naapurin räksyttävä rakki, jolle phö@!#:n piskille en anna kuin rotanmyrkkyä ja lipeää. Se hölmö on tunkenut kuononsa molempiin! Aivan kuten suomalainen kansallismössö pitsa on jotain muuta kuin italiaanopizza, on myös lousianalaisherkku jotain muuta Suomeen tultuaan. Eihän täältä edes löydy kaikkia ainesosia kunnon gumboon!

Olen tullut tulokseen, että vain idiootti ja parisilaiskokki pitävät mikromillin tarkasti resepteistä kiinni. Paikallisruoat perustuvat siihen, mitä kasviksia ja kuollutta lihaa on saatavilla. Minun ei tarvitse tehdä "aitoa" gumboa, kun en kerran asu eteläisessä Lousianassa. Kun talvella sunnuntaisen lumityön jälkeen haluaa jotain hot-hot-hot, niin mikäpä mukavampaa vaihtelua kuin häyryävä lautasellinen tai kaksi kvasigumboa, jossa on etiäinen potenssiin korotettua New Orleansin synkooppia!

Jambalaya ensi kertaan täältä funkin kitchenistä!

Petri Sarvamaan tämänaamuiset raportit New Orleansista muistuttivat tuhon syvyydestä. - Sarvamaa on käynyt New Orleansissa muutamaan otteeseen syksyn uutishässäkän jälkeenkin.

Nyt alkaa näyttää siltä, että kaupunki ei tule entiselleen. Vakuutusyhtiöt ovat vetäneet välistä, eivätkä ole maksaneet korvauksia täysimääräisesti, byrokratian sanotaan töpeksineen pahasti, ja kaiken menettäneillä köyhillä ei ole oikeastaan mitään syytä palata kaupunkiin, josta he eivät omista mitään.

Jo syksyllä neworleansilaiset syyttivät hallintoa tehottomuudesta. Käsitin tuolloin, että suru osin purkautui syytöksinä, jotka kohdistettiin Bushiin ja hänen hallintoonsa. Nyt näyttää siltä, että Bushin hallinto oli sekä piittaamaton että kykenemätön tekemään asialle mitään. Sarvamaa totesi, ettei viranomaistaholta löytynyt instanssia, joka olisi yksiselitteisesti ottanut johdon käsiinsä. Niinpä pelastustoimet olivat ns. ahterista.

Oma lukunsa on, eikö myrskyyn oltu edes varauduttu kunnolla.

En kuullut tuota Sarvamaan raporttia. Sanoiko hän mitään rikollisuudesta? Joko se on palautunut "normaaliksi"? Kun köyhä väestönosa oli siirretty pois niin myös rikollisuus laski pikkukaupungin tasolle, lähes olemattomiin.

Muistaakseni luin jostain että New Orleansin väkiluku oli ennen Katrinaa n. 480 000 tai sinne päin. Mikä se mahtaa olla tänään?

Ei ollut rikollisuudesta puhe, ei myöskään illan TV-raportissa.

petri kirjoitti:Sanoiko hän mitään rikollisuudesta? Joko se on palautunut "normaaliksi"? Kun köyhä väestönosa oli siirretty pois niin myös rikollisuus laski pikkukaupungin tasolle, lähes olemattomiin.

Eikä kyse ollut yksin köyhien siirroista. Kun kaupungin väkimäärä on pikkukaupungin, niin yleensä absoluuttiset luvut rikostilastoissakin ovat pikkukaupungin lukuja. - USA on siitä kiinnostava yhteiskunta, että isot prosentuaaliset heitot eri kaupunkien kesken auttavat hahmottamaan, missä on ongelmia, missä ei. Tyypillinen heikon hyvinvointivaltion ilmiö. Esim. satamakaupunkien ongelmat konttikuljetuksen yleistyttyä (ja ahtaajien määrän vähennyttyä) näkyivät rikostilastoissa. Samoin teollisuuden automatisaatio, leikkaukset ja tuotannon siirrot muualle heijastuivat tilastoihin. Puhun 1960-80 -lukujen murroksista.

petri kirjoitti:Muistaakseni luin jostain että New Orleansin väkiluku oli ennen Katrinaa n. 480 000 tai sinne päin. Mikä se mahtaa olla tänään?

Yksinkertaisella laskutoimituksella se taitaa olla n. 160.000 tätä nykyä. Telkussa sanottiin, että n. 400.000 lähti evakkoon ja vain n. 20% on palannut.

Kun Fats Domino kajauttu eilisillan TV-raportissa Ain't that Shamen alkutahdit (You made me crying), niin minulle tuli tippa silmään. USA:sa ei ole montaa sen kokoluokan kaupunkia, joka on ollut niin merkittävä kuin New Orleans; on Boston, San Francisco - ja siinä ne ovatkin. Ilman jotain niistä historia olisi hieman erilainen.

Jostain jutusta näin tässä muutamana päivänä loppua (ilmeisesti juuri ennen uutisia telkassa). Siinä kerrottiin New Orleansia ympäröivästä suoalueesta. Nämä padot, jos nyt vain osan ohjelmaa katsoneena voin mitään varmaksi väittää ts. sillä varauksella, olivat aiheuttaneet muutosta ympäristössä melkoisesti. Kaupunkia ympäröi ennen suuri suoalue, joka imi valtavat määrät tulvavesiä. Nyt suosta on vain räyneet jäljillä, joten saattoi tapahtua se mikä tapahtui. Oli sitten soita yritetty kuivata tai pato saanut kuivumisen aikaan, niin kuivumista ts. suoalueen pienenemistä joka tapauksessa oli tapahtunut erittäin voimallisesti.

Gumbosta en ennen tätä juttuketjua ollut kuullutkaan. No, enkö tässä muutamana päivänä törmännyt jossain ohjelmassa tilanteeseen, jossa päähenkilölle (ehkä jokin leffa) oltiin tarjoamassa gumboa pariin otteeseen. Hän ei ehtinyt kuitenkaan aterioimaan, joten harmikseni en saanut mitään käsitystä siitä miltä gumbo näyttää.

Koska olen kirjoittanut pelkän mutun perusteella, niin tuli mieleeni lapsuudessani kuulema juttu, joka ainakin entisellä kotipaikkakunnallani oli varsin tunnettu. Kyse oli lohesta. Se oli tosi harvinaista pöydässä silloin.
Juttu: Mies kysyi toiselta: Oletko syönyt lohta? Toinen vastasi: En, mutta mun isäni kertoi että se näki kun yks merimies söi.
Tämä juttu saa minut välillä, kun tulee mieleen, melkein kyyneliin. Nämä mutupuolen asiat ovat melkoisia.

Musta tuntuu, niin aina.

Lause on, ei ainoastaa kaksimielinen, vaan monimielinen.
Ehkä juuri siitä syystä äkilliset vaihtelut käsitteiden ryhmittymisessä asiakokonaisuuksiksi pistää ihmisen pään pyörälle.
Tämäkin lause on monimielinen.

asialista on kuin henkselit; venyy ja paukkuu

Koska pääotsake on kaupungin laajuinen, tähän sopii kehua myös sen omaperäistä musiikkisulaumaa. Dr John on tehnyt Gumbo-nimisen levynkin kauan kauan sitten. Erittäin jalkaan tarttuvaa menoa. Ei groovea, mutta "hookya" (en muista tältä istumalta parempaakaan nimeä musalle, jossa on koukkuja). Kaikki vaikutteet ovat päässeet keitoksiin mukaan. Tohtorijuhanin levyt ovat muutenkin rytmimusiikkia parhaasta päästä. Eikä saa unohtaa Metersejäkään, joka on vienyt asiaa eteenpäin monen tekijän levyn taustalla. Ja onhan niitä; iso kylä, paljon poikia... Miten mahtavat jaksaa nykyään?