YLE Radio 1

Otsikosta huolimatta en ole menettänyt järkeäni mutta kuulo on kyllä välillä ollut kovilla kun olen kuunnellut mielenkiintoisia ylen ykkösen keskusteluohjelmia. Oma mieltymykseni on kuunnella ohjelmia silloin kun haluan ja sehän käy parhaiten tietysti kuulokkeilla mp-kolmosesta. Onko kyseessä sukupolvien välinen ero kun nykyisin huomaan jatkuvasti törmääväni ohjelmiin jotka tehdään jossain meluisassa kahvilassa siinä henkilökunnan keskustelun, astian kalkkeen ja espressokeittimen sihinän välittömässä läheisyydessä. Näin saadaan elävää taustaa sanoo varmaankin nuorempi äänittäjäkaarti. Ennen vanhaan etsittiin äänitykselle rauhallinen paikka jossa tärkeintä oli häiriötön keskustelu. Viimeksi törmäsin tähän urheilujournalismia käsitelleeseen ohjelmaan jossa taustalla kilisi kalisi mölisi ja suhisi kaikki mahdollinen. Vähän tätä ennen muistaakseni syntymäpäiväsankaria haastateltiin jossain Runebergin kahvilassa, jossa kahvilan henkilökunnalle oli varmaankin annettu ihan oma mikrofoninsa elävöittämään ohjelmaa. En ymmärrä, mutta ei kai minun kuulukaan ymmärtää, olenhan kampakeraamiselta viisikymmentäluvulta.

Samaa olen minäkin ihmetellyt. Tietenkin ennen vanhaan kalusto oli niin kömpelöä ja raskasta, että ei sitä saanut kovinkaan helposti radiotalosta ulos. Nyt on paljon helpompi tehdä haastattelut melkein missä vain, esimerkiksi lumista tietä kävellessä peltopyitä kasomaan, pakkaslumen naristessa jalkojen alla.

Mutta miksi studiopuheenkin alle pitää miksta jotain musikkia tai muuta häiriöääntä? Tuo ärsyttävä tapa alkoi kaupallisilla radiokanavilla ja levinnyt sieltä Ylenkin puolelle, tosin aika harvoin vielä.

Saman olen minäkin huomannut. Ikävää kun hetken kuuntelun jälkeen on pakko paiskata radio kiinni. Aihe saattaa olla hyvinkin mielenkiintoinen, mutta se äänitys. Samaa luokkaa kuin Helsingin Sanomat läpyskän sääsivu jossain A4 välikössä. Helsingin Sanomat sääsivua en suostu edes vilkaisemalla lukemaan, ja se oli sentään ennen tätä ns. uudistusta Suomen paras sääsivu. Sitten nämä onnettomat radion äänittäjät. Tikulla pihalle koko joukko.

No hyvä että en ole ainoa vaivasta kärsivä. Odotin että saan vastaani ryöpyn 'nykyaikaisen, elävän ja elämässä mukana olevan radioäänen kannajilta', joiden mielestä radio-ohjelmat ovat vain taustakamaa, koska elämä ilman taustaääniä tarkoittaa että elämä on edesmennyt elämä. Totta on että tapa on tullut kaupallisten kanavien meneviltä ohjelmilta, joissa hetkeäkään ei voida tuottaa vain yhdenlaista ääntä vaan taustalle tai paremminkin päälle pitää liittää elämän merkiksi koko ajan musaa, häsää tai tunnaria. Yle ykkösen puolella ymmärrän hyvin että luonto-ohjelmissa kävellään hangella tai liikenneohjelmissa käydään valtatien varrella kyselemässä poliisilta miten juhlapyhän paluuliikenne sujuu, mutta miksi ottaa keskusteluohjelmaan vieras jos hänen puheensa on niin vähäarvoista, että sitä on pakko elävöittää ja rikastuttaa meluisan ympäristön taustahälyllä.

Taustalla on alkukantainen laumasta erottumisen eli profiloitumisen tarve. Kun erottuu, tulee huomatuksi ja saa tarjouksia. Siksi radiotoimittajakin lankeaa kiusaukseen, kun äänisuunnittelija houkuttelee: Älä tyydy siihen, että vain välität kuulijoille sen mitä he haluavat, ja oma nimesi ja ohjelmasarjasi nimi jäävät unhoon. Annas kun minä suunnittelen tehosteita, sitten olet julkkis.

Maksamme sellaisesta, mitä emme ole tilanneet.

Muistanpa takavuosilta, taisi olla kuitenkin kampakeraamisen ajan jälkeen, erään ”radioammattilaisen” (nimeä en muista) harmitelleen pilalle mennyttä haastattelua. Koira onneton kuorsasi taustalla. Onneksi hän kuitenkin antoi periksi itsekriittisyydestään ja laittoi kuultavaksemme tuon musiikkimiehen haastattelun. Toden totta… taustalta kuului… juuri ja juuri, koiran kuorsaus.

Niin on ajat muuttuneet, nyt laitetaan mitä kummallisempaa mölinää. Esimerkiksi Kirsi Virtasen puheenvuorossa oli yhtä äkkiä jotakin meteliä, ilmeisesti jostakin myymälästä. Miksi??? Monissa muissakin ohjelmissa ovat korvani saaneet vastaanottaa mokomaa saastetta. Viime vuonna tulleissa Anne Moilasen ohjelmissa vieraita haastateltiin ihmeellisen, musiikin kaltaisen hälyn keskellä. Miksi??? Minun piti jättää kesken useamman ohjelman kuuntelu. Tosin ”hälyääni” lopetettiin myöhemmissä ohjelmissa, josta tuottaja tuntui olevan pahoillaan, kun hän kertasi ohjelmasarjan vaiheita.
Onko sitten niin, että Ylessä on niitä ”äänisuunnittelijoita” mokomaa humpuukia toteuttamassa. Toivottavasti ykkösellä pidettäisiin yllä laatua eikä sorruttaisi tällaisiin ”muotivillityksiin”.

Tai; Suomalainen "elokuva". Puheen solina on kuultavaa, mutta auta armias se iän-ikuinen PAKKO musiikki. En vieläkään ole ymmärtänyt, että miksi se aina pitää olla niin perkeleen kovalla, SE MUSIIKKI

Minullakin on muistikuva tuosta Vepesaharin mainitsemasta kuorsaavasta koirasta; jospa ne sivuäänet olisivatkin tuota vaatimatonta luokkaa. Erikoiselta tuntuu se että käsittääkseni äänisuunnittelijat ja äänittäjät tekevät työtään kuulokkeet korvilla ja kuitenkin he tekevät näitä taustoja, jotka erityisesti kuulokkeilla kuunnellen ovat niin häiritseviä. Myös monien puheohjelmien tyyli pistää väliin fanfaareita, pamahduksia ja huomionherätyshuutoja kohtiin joissa halutaan tehostaa ohjelman jotain kohtaa, ovat kuulokkeilla kuunnellen aivan karmaisevia. Joissakin ohjelmissa olen oppinut ottamaan kiinni kuulokkeista silloin kun nämä osiot lähestyvät, ettei kalloon tulisi säröjä tai rumpukalvo tulehtuisi. Onko niin, että ohjelman tekijäkaarti ei usko oman ammattipätevyytensä riittävän kuulijan mielenkiinnon säilyttämiseen vaan kuulija on sopivin väliajoin herätettävä nukahtamasta näillä ääniaaltojen tsunameilla.

Sainpas kuin sainkin laivamatkan jälkeen kirjastosta pitkään oleeni haaveeni. Sinuhe Egyptiläisen ääniraidan; siis kuuntelen vaan, aloitan sormet kuumina kun joku puhuu minun puolesta ja itse on sohvalla. (huomenna)

Enpä malta olla palaamatta aiheeseen. Onko Taina West pystynyt vaikuttamaan ohjelmansa äänimailmaan, ainakaan ei hänen ohjelmissaan korviini ole kuulunut "helistimen" ravistelua. Suomen kielessä on niin paljon "k- t- s-äänteitä" joten puheen kuuntelu moisesta helskytyksestä häiriintyy. Kiitos vielä kerran, Taina West on nostanut keskusteluohjelmien tasoa reilusti.

Tuiskun terveysohjelmasta kun on puhetta tuolla toisessa langassa niin semmoseen yhteyteen voisia taustaäänet sopiakin. Erilaisia sairalaääniä kai löytysi yleisration nauhoilta. Kyllä elävöittäsi mahatauvista kertovata ohjelmata kun taustalla kuulusi valtava pörinä ja pöntön vetämistä taikka yrjöämisen ääntä. Mielitauteihin voisi soittaa heikkopäisen ölinätä ja niin päin pois.

Ja eikö Tuiskun ohjelma voisia tehä yhteistyötä Avaruusromun kanssa, ihmisen mahalaukun ja suoliston äänistä saisi varmana hyvää musiikkia. Vai lopettiko ne jo sen ohjelman.