Valvojat: Nettitoimitus, Tiedotus
Sotauutisia kyllä seurattiin, mutta niiden mukana elettiin vaimeasti. Työtäkin oli paljon. Heinänteko myöhästyi, ja vaivoin se saatiin latoihin, ennen kuin alkoi syysviljojen leikkuu.
Mutta radiosta kaikui vähän väliä laulu:
Uraaliin, Uraaliin, sinne kalppii nyt Molotov ja Stalin.
Sinne ryssä yrittää nyt raahata samovaarejaan,
mutta täysi työ on pidellä toppahousujaan.
Uraaliin, Uraaliin, sinne barbaarimaan uumeniin ...
Kylä eli hiljaista elämää. Ihmiset tekivät töitään ja pelkäsivät rintamalla olevien omaistensa puolesta. ...
(Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla. III osa. (1962), 5. p., 1963, s. 481)
Mutta ennen materialististen toiveiden täyttymistä merkitään muistiin eräs iltakeskustelu esimerkkinä henkisistä harrastuksista. …
Niin, eräänä iltana Tellu, Rurik ja Hamsteri istuvat radion ääressä ja kuuntelevat Lontoosta tulevaa sinfoniakonserttia. Kun esitys päättyy, istutaan mykistyneinä, nojataan leukaa kämmeneen ja tähyillään kaihoisina ohi olevaisen.
Viimein syvä, hurjistunut huokaus puistattaa Rurikia, ja hän sanoo:
- Ajatelkaapa, että minä olisin mahdottoman kuuluisa kapellimestari! Minä johtaisin hurjan taitavasti suuria orkestereja. Konserttiyleisö kuuntelisi hiirenhiljaa ja sitten taputtaisi neljännestunnin käsiään. Kaikista hienoimmat naiset itkisivät pitsinenäliinoihinsa, eivätkä ministeritkään olisi mitään minun rinnallani! Tuhansittain ruusuja tulisi huoneeseeni.
(Veikko Huovinen: Hamsterit, (1957), 1979, s. 138-139, seitsemäs luku)
Kunnan lääkäri, insinööri, opettajatar sekä kullankaivuulla äkkirikastunut Aprami Kaira visioivat Suur-Suomea äskettäisen alkoholin vapautumisen siivin. Ja radio veivaa sen aikaista "soittolistaa":”Voi”, sanoi tohtorinna, ”jättäkää toki politiikka! Eikö ole enää muita asioita kuin pula ja politiikka? Eikö ihminen ottanut viinaa esiin tunteakseen itsensä kevyeksi ja iloiseksi?”
”Tosiaankin”, myöntyi tohtori. ”Sanoohan Siirakkikin, että soitto höystää hyvän viinan.”
Hän kopeloitsi radiokoneen nappuloita. Kuului räsähdyksiä, vingahduksia, epämääräisiä ääniä, kunnes nuo hänen kaipaamansa Siirakin viinakanteleet alkoivat kuulua jostakin, jostakin kaukaa. Kaikki ilostuivat.
(Pentti Haanpää: Isännät ja isäntien varjot, Otava 1980, ss. 57-58, ilm. 1. kerran 1935)Tupakansavu verhosi huonetta harmaana ja sinertävänä. Sen lävitse näkyi radiokoneen kiiltävä kylki. Sieltä vyöryi ääniä, joita kukaan ei kuunnellut. Tuo suuri taikuus oli arkinen asia. Jos ajattelit noita avaruudesta tulevia ääniä, kävit surulliseksi. Niin paljon elämää, niin paljon keskipisteitä, joissa et voi olla läsnä.
Pahempaa, Marja! Haanpää käyttää sä-passiivia imperfektissä!Marja Salonen kirjoitti:Mutta ei kai Haanpää vaan käytä inhoamaani sä-passiivia. Lainaus: Jos ajattelit noita avaruudesta tulevia ääniä, kävit surulliseksi. Niin paljon elämää, niin paljon keskipisteitä, joissa et voi olla läsnä.
Lauri Leskinen: Ehtoona sitten raukee turhaan... (Otava, 1948, s. 82)Kamarin kaapin päällä komeilee radio, kiiltäväkylkinen koje, josta tulee rallatuksia tuhansien kilometrien päästä. Sanovat Amerikasta asti kuuluvan, vaikka ei Juuso semmoista valetta vielä tällä syömää usko.
Mutta kumma koje se kuitenkin on, kun se pappiakin osaa matkia ihan niin kuin kirkosta kuuluisi…Ihmettelystään huolimatta Juuso kuitenkin suuttuu: Tätä se akka käski poikien tulla hakemaan silloin Mutkalan huutokauppapäivänä. Tämä se oli sitä ”kantamista”! Ja kyllä osasi akka tulla nöyränä. Ei häntä kehdannut pieksää, kun heti sanoi terveisiä sukulaisilta ja kun sillä oli mukana Kuivakankaan poika, joka pani radion soittelemaan. Syötiin siinä viskusoppaa, juotiin nisukahvia pelejä kuunneltaessa. Ihan se tuntui kuin olisi taivaaseen syntinen raato joutunut! Ja illalla otti akka viereensäkin puhuen mukavia. Vasta monen päivän kuluttua uskalsi sanoa, että pankista piti ottaa velkaa tämän koneen ostoon. Eikä silloinkaan tullut akkaa kuritetuksi, kun tuntui siltä, että joutaapa joku hupi olla tänä viheliäisenä kiusojen aikana.
Yhteisvoimin (YV), 1/1964Miksi radiossa luetaan myös televisio-ohjelmat? Asian voisi ymmärtää, jos televisiossa vastaavasti luettaisiin radio-ohjelmat; ovathan sekä tv että radio saman Yleisradion omistuksessa.
Nykyisin on televisioperheiden vaivana niiden naapurien lapset, joilla ei televisiota ole. Ehkä tv-ohjelmien luenta radiossa onkin juuri näitä varten, että he tietävät lähteä naapuriin, kun televisiossa tulee hyvä ohjelma.
Mitä television omistajiin tulee, he eivät tarvitse tv-ohjelmien radiossa luentaa, sillä ohjelmat ovat joka päivä sanomalehdissä, ja televisiossa ne luetaan monta kertaa päivässä.
Korvalääkäri
Miettiessään radiota ja televisiota siinä varvukossa kähniessään Konsta äityi pohtimaan tiedonkulun ihmeitä. Ajatella että ilma on täynnä vinhasti kiitäviä viestejä, satoipa tai paistoi. Teki melkein mieli väistellä kaikkialla viuhuvia radiouutisia ja kuunnelmia ja esitelmiä. Paljaalla silmällä ei näe luonnossa miten siellä keihäänheittäjät työhelevät kaukana urheilukentän vihreällä niityllä. Eikä isokaan korva ota männikössä kiinni Reutterin tietotoimiston uutisia. Mutta pistäpä antennikarahka pärekatolle ja painaise television nappulaa, niin jo maailman ihmeet leviää eteesi kuin nuottatytön paska. Ja kaivapa komerosta mäntysuopapalan kokoinen patteriradio, niin hetihän tiedät mitä joku Itä-Saksan ukko on sanonut ja montako tapettu Peetlehemissä.
Ihmispoloisen tieto hujeltaa vallatonna yli maiden ja merien, se menee linnoihin ja torppiin, pöllyttää hiekkaa aavikolla ja valittaa kuin tuulen ääni ontossa kelossa. Soitto ja laulu iukuttaa niin että sydänalaa värisyttää.
Ja kaikki kulkee salakavalasti, ujuttautuu kirkkaassa pakkassäässä, ettei mitään hiukkasia näy. Se on vain hyvä niin, jos ei yhisty koko touhuun millään lailla, saa kävellä rauhassa, muina miehinä. Sitä se vielä puuttuisi, että petäjikössä lentelisi näytöskappaleita ja urheilua kuin vasikanvuotia ja ne katkoisivat mennessään kuivia oksia. Ja radiouutisia rätkähtelisi kuusen latvoihin kuin kiehutetun maidon kelttoa.
Mihin kaikki tuollainen ihmisraukat johtaa. Tekisi mieli ennustaa, että ensi vuosituhannella ollaan ihmeessä paisuvan tiedon tähden. Erilaista tietoa voi olla liian kanssa. Tiedonjyväsiä vilisee ilmassa kuin Nuorttijoella sääskiä. Ne inisee ja kiusaa maapallon valtaherrat uuvuksiin. Ihminen luulee kaiken tietävänsä. Vaan eihän se tosiasiassa tiedä paljon mittään, häilyväinen pösilö. Kaikki pääasiat ovat melko lailla ennallaan. Ihmiset tappaa toisiaan hirmuaseilla, rohmut kähmivät köyhän kansan rahat, riita maista ja mannuista on samanlaista kuin ennenkin ja kansanihminen on ymmällään ja orpo. Kaikki myllätään ja sekotetaan konevispilällä, mutta sotku siitä koituu.
Veikko Huovinen: Konsta Pylkkänen etsii kortteeria, WSOY 2004 (s. 34 -36)
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa