YLE Radio 1

Ai, sorry, olin vallan ohittanut...

Arvo Konservatiivi kirjoitti:...etten oikein jaksa ilahtua kaikista Hegelin teeseistä, sikäli kuin olen niitä käsittänyt. Hänen Logiikan tieteestään on hiljattain ilmestynyt 1. osa suomeksi. Herättääkö innostusta? Käännöksen alussa on muutamia alkusanoja ja johdantoja, mm. suomalaiskääntäjien/-toimittajien pitkähkö "pakina".

Kun itse Asia haudataan esipuheiden, alkusanojen ja vastaavien taakse, niin se ei herätä kuin ärtymystä. Tutustutaan asiaan, koska ko. työ kuitenkin on ihan keskeisin modernin filsan töitä. Absoluutin kiitos kun eivät käyneet suomentamaan ensin sitä propedeutiikkaa...

Viime vuosikymmeninä paljon keskusteltu transsendentaalilogiikan ja Hegelin "Logiikan" suhde ei tule kovin hyvin eikä selkeästi esitetyksi. Ehkä Oittisen (epä-/) mieltymysten takia? Mitä sanotte, onko Hegelin "Logiikka" transsendentaalilogiikkaa vaiko paluuta metafysiikkaan?

Ainakin joskus aiemmin Oittinen suhtautui suht negatiivisesti Hegeliin. Luulin sen johtuvan marxismi-muodista, mutta saattaahan tuo johtua teoreetillisistakin tekijöistä.

Transsendentaalilogiikkaa vai paluuta metafysiikkaan?

Tuohan on se kysymysten kysymys. Ns. analyytillisessä filosofiassa nousi marxismi-muodin mentyä Hegel-kiinnostus, kun moni siirtyi tutkailemaan Marxin taustoja. Tuon liikehdinnän piirissä Hegelin Logiikka transsendentaalifilosofiana -kanta oli muistaakseni suht suosittu. Kaiketi idea oli, että Kantin sosiaalimaailmaan liittyvien pohdintojen jatko, H:n Oikeusfilosofia, ja sen jatko, Marxin sosialiteoreettiset huomiot, lepäävät samoilla transs.loog. perusteilla, jotka olivat Kantin tematisoimat ja Hegelin täydellistämät, joten Marxille jäi vain enämpi sosialiteoreetillisten päätelmien teko. En tiedä... Yksinkertainen vastaus olisi: jos Hegel esittää Logiikassa teesejä, jotka eivät palaudu karteesiolaiseen ego cogitoon, elävään ajattelen tässä ja nyt -kokemukseen, niin hän on metafyysillinen (metafys. ei tietenkään ole vain kokemuksen "tuonpuoleisuuteen" uskomista). Yksi ongelma on, että Hegelin Logiikan kuten Spinozan Etiikan kohdalla muoto/esitystapa ja sisältö/teoria on syytä pitää erillään, eikä muodon saa antaa hämätä asiakysymyksissä. Kieli ei ole kaiken mieli. Minusta Hegel pyrki pysyttäytymään transs.logiikan puitteissa, mutta systematisoimaan sen piiristön, ja Kantia voimallisemmin puolusti - varhaisten kantilaisten lailla - ns. subjektiviteetin roolia kokemuksen synnyssä: Kantin innoittamina mm. Jacobi, Reinhold, Fichte avasivat aivan uudella näkemyksellä & syvällisyydellä subjektiviteetin roolin. Hegelin myötä alkoi näyttää, että teoriassa (filosofiassa) on joutavaa puhua 'ulkomaailman olioista' tms:sta, koska ne ovat durch und durch subjektiviteetin konstituoimia. Kuitenkaan, toisaalta, ei tätä subjektiviteettia lainkaan olisi ilman fysistä, naturaa... Tässä siis (ergo) on kyse ajattelun eri "regiimien" aloista: ei ole oikea skandaali esittää filosofista skandaaliteesiä nostamalla subjektiviteetin piiristö kokemuksen luojaksi ja ylläpitäjäksi, koska teesin mieli koskee tiettyä kreikkalaisilta juontuvaa teoreettista ongelmaa, eikä ihan mitä vain ja kaikkea sen lisäksi. Kun en ole Hegel-asjankaan tuntija, niin turha esitellä mitään lopullisuuksia.

En tiedä, onko Kant-elämäkertaa viime vuosikymmeninä ollut mahdollista/tarvetta korjailla. Ei oikein kiinnosta. Ikävää tässä on se, että ideologiset vastustajansa omissa filosofianhistorioissaan mieluusti muistavat vain huonot puolet, eivät hyviä, koska hyvän säästävät omien sankareidensa yhteyteen. Tätä on tapahtunut suhteessa sekä Kantiin ja Hegeliin että Heideggeriin kuten vähäisempiinkin pelleihin. Että se "totuuksista"...

Mikä konstituoi subjektiviteetin?

Yhteiselämä muiden kanssa.

Eikö juuri tästä syystä tapahtunut 1900-luvulla käänne yhteiskuntafilosofisiin kysymyksiin?

Hyvinkin, mutta helposti - näjemmä, sangen monilta - unohtuu, että loogillisesti ottaen itsetietoisuuden evidenssistä on pitkä matka "yhteiskuntaan" tai "kulttuuriin" tai muuhun sosiaaliteoreetilliseen avainkäsitteeseen. On vieraantunutta - ja itse-esineellistämistä - siirtä puhe transsendentaaliloogisesta subjektiviteetistä positivistiseen yhteiskuntaan.

Mikä konstituoi -kysymykseen pitää kyllä myös todeta, ettei subjektiviteettia konstituoi mikään muu kuin se itse, koska konstituutio on looginen eikä reaalis-kausaalinen käsite.

(Me katsotaan vielä Linnunrata, joten vilosohveeraamisesta joskus myöhemmin enämpi.)

Hyvä vastaus.

k-meleon kirjoitti:Mikä konstituoi -kysymykseen pitää kyllä myös todeta, ettei subjektiviteettia konstituoi mikään muu kuin se itse, koska konstituutio on looginen eikä reaalis-kausaalinen käsite.

Tuon kun kaikki muistaisivat.

Jatka, kun olet palannut Linnunradalta.

Immanuel Kant kuoli tänään 12. helmikuuta vuonna 1804 79:n vuoden iässä.

k-meleon kirjoitti:Niin, kai feminismi on luettava emansipatoriseen luokkaan.

Lyhyesti: teoreettinen tiedonintressi on mm. sitä, että on kiinnostunut tiedosta tiedon vuoksi, totuudesta totuuden vuoksi - mahdolliset käytännöllisemmät intressit sivuuttaen: että on kiinnostunut käsittämään sen, miten tapahtuu se mikä tapahtuu (havaitseminen & tiedostus). (Epäilen, että Routila esittäisi asiaa näin yksioikoisesti. Vaan en ole Routila vaan paljon yksioikoisempi tapaus. Niin tai näin, Routila kaiketikin katsoi, että Habermas yksinkertaistaa, että yhtäältä on muutakin tiedostusta kuin ulkomaailman tiedostus, toisaalta tiedostuksen intressejä ei ole syytä rajata pariin ilmeisimpään.)

Tarkennus: mitä ilmeisimmin teor.intressiin pohjaava tieto ei ole samaa empiiristä l. kokemustietoa kuin em. kolmeen intressiin pohjaava käytännöllisempi tieto. Teor. intressiin pohjaava teor. tietämys koskee ensisijaisesti näiden (emp.) tietojen ehtoja: millä ehdoilla voin tietää sitä-sun-tätä?

Sitähän transsendentaalifilosofia juuri on. Kokemuksen yleensä ehtojen hahmottamista & selventämistä, niiden rakenteiden ja toimintojen märehtimistä, joiden on oltava jotta kokemusta olisi: transsendentaalifilosofia on kokemusehtojen käsitteellistä "elaboraatiota" (oikeastaan: se on "transsendentaalianalytiikkaa", mikä termi löytyy jo Puhtaan järjen kritikistä), jolloinka transsendentaalilogiikka on lähinnä ko. ehtojen loogisten yhteyksien selventämistä, niiden mahdollisten hierarkkisten suhteiden paljastamista ym. Käytännössä transs.fil. ja transs.log. käyvät yhteen. Se on theorein, sen "ei-näkyväisen" mietintää, joka ei ole asteille annettuna, mutta tapahtuu silti tässä ja nyt.

Ei ole olemassa mitään transsendentaalimaailmaa eikä -sfääriä sinänsä. So. ei muuta kuin tämä kokemusehtojen loogillinen selvennys, tässä ja nyt, tietoisuuden piirissä, ajatuksen työnä. Ilman ennakkoehtoja tai -oletuksia: metafysiikassa oletettiin ja oletetaan (erityisesti tieteiden piirissä) paljon ja kaikenlaista, maailma koostuu milloin mistäkin, on milloin minkäkinlaatuista ja riippuu siitä tai tästä, mutta transsendentaalilogiikassa koetetaan tulla toimeen ilman metafyysisiä olettamuksia. "Tuonpuoleisuus" eli luonnon maailma, fysis, kosmos, ei ole olettamus, koska transs.loogikko katsoo sen olevan olemassa - kyse on sitä koskevan tiedostuksen ehtoista. Se on se, mikä kiinnostaa.

Historialliseen maailmaankaan ei ole muuta tietä kuin fyysisten jätösten kautta.

tidealistineh tieto-oppi ei olekaan empiiristä vaan transsendentaalista jättäessään e,mpiirisen maailman koskemattomsaklsi mitä looginen empirismi taas ei tee, mutta pitää kiinni väitteestä että jokainen objekti siis aineellinen maailma ylimalkaan on kaksinkerroin subjektin edellyttämä ensiksi aineellisesti objektina ylimalkaan toiseksi muodollisesti

..koska objektin olermassaolon, sen mielletyksi tulemisen tapa on subjektista lähtöisin, ennaltamäärätty subjektissa.Mutta sitä vastoin olioiden sinänsä ja itsessään olemiseen kun jokaisella objektiivisesti olevalla saattaa olla olemasaolonsa itsessään, joka on metafyysistä ei tarvita mitään subjektia johon nähden ja jonka mielteenä objekti yksin voi olla olemassa, ei itsesssään eikä absoluuttisesti.

Emme ole puhuneet tieto-opista - joka ei edes ole kovin kiintoisaa - emmekä muistakaan spesialiteeteista. Vain (transsendentaali-) filosofiasta. En myöskään sekoittaisi "transsendentaali-idealismia" vanhaan metafyysiseen idealismiin: jako vanhaan ja uuteen, esimoderniin ja moderniin merkitsee, että sitoutuminen transs.fil. kysymysten asetteluun ja järkeilyyn merkitsee selänkääntöä metafysiikalle. On aatehistoriallisesti tosiaankin huvittavaa, että modernismin Pandoran lippaan avannut Kant pyrki puolustamaan ja suojaamaan metafyysistä järkeilyä. Uuskantilaiset sitten vakauttivat transs.filosofian eetokseksi sen, että sekä metafyysiset ja arkiymmärryksen varmuudet ovat jatkuvasti tutkinnan ja kritiikin alaisia, "prosessissa" (Kantia mukaillaksemme).

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Emme ole puhuneet tieto-opista - joka ei edes ole kovin kiintoisaa - emmekä muistakaan spesialiteeteista. Vain (transsendentaali-) filosofiasta. En myöskään sekoittaisi "transsendentaali-idealismia" vanhaan metafyysiseen idealismiin: jako vanhaan ja uuteen, esimoderniin ja moderniin merkitsee, että sitoutuminen transs.fil. kysymysten asetteluun ja järkeilyyn merkitsee selänkääntöä metafysiikalle. On aatehistoriallisesti tosiaankin huvittavaa, että modernismin Pandoran lippaan avannut Kant pyrki puolustamaan ja suojaamaan metafyysistä järkeilyä. Uuskantilaiset sitten vakauttivat transs.filosofian eetokseksi sen, että sekä metafyysiset ja arkiymmärryksen varmuudet ovat jatkuvasti tutkinnan ja kritiikin alaisia, "prosessissa" (Kantia mukaillaksemme).

platonin metafyysistä idealismia ei pidä sekoittaa hegelin vaikka tämä on kantilta kategoriat lainannutkin mutta transsendentaalifilosofialla ei ole mitään tekemistä metafysiikan itsensä kanssa vaan sen maailman toisen puolen, ilmiön, jonka varsinaisena ytimenä on juuri tuo kantin mainitsema olio sinänsä jota schopenhauer kuvaa realissimumiksi joka paljastuu vain itsetajunnalle ja yleistunnolle, kun taas ilmiömaailma älylle joka on sekundaarinen ja tahto primäärinen.

humalainen kirjoitti:transsendentaalifilosofialla ei ole mitään tekemistä metafysiikan (...) kanssa...

Tuossa tulkitset asiaa jotakuinkin oikein. Transs.fil. korvaa metafysiikan, ottaa sen paikan, mutta ei-metafyysisesti, ei-metafyysisenä projektina. Toisaalta, se ei myöskään tyydy empiiris-tieteellisiin oivalluksiin, koska pyrkii selvittämään niiden (mahdollisuus-) ehdot. Se on kolmas tie metafysiikan ja positivismin (mitä emp. tiede yleensä on) ohella ja - sanoisin - niiden ylitse.

humalainen kirjoitti:...vaan sen maailman toisen puolen, ilmiön, jonka varsinaisena ytimenä on juuri tuo kantin mainitsema olio sinänsä...

Ei, vaan transs.fil. selvittää kokemuksen [kokemuksen yleensä] ehtoja: ilmiö toki on kokemuksessa, ja aisti-ilmiönä sen toinen jalka on luonnossa (physis, natura), "oliossa". Mutta pointsi on, että pyritään siihen että 'ilmiö tapahtuu': huomio ei ole ilmiössä vaan sitä mahdollistavissa rakenteissa ja toiminnoissa, jotka kokemuksellisuuden ylösrakentavat. Nämä rakenteet ja toiminnot eivät ole empiirisiä l. kokemuksellisia, koska ovat niiden mahdollisuusehtoja [so. olkaamme loogillisia!] - siksi transs.fil. on emp. tieteen negaatio. Myöskään transs.fil. ei pyri metafyysisesti palauttamaan ilmiötä mihinkään Yleiseen eikä Substantiaaliseen, kuten korvaamaan kokemussisällöistä puhumista ikuisolemuspuheella tai vastaavalla - siksi transs.fil. on metafysiikan negaatio.

Filosofoimme tajutaksemme kokemustamme - tarkkaan ottaen ei pitäisi puhua filosofeeraamisesta verbinä, koska jo kreikkalaiset puhuivat teoriasta, heille tämä toiminta oli teoriointia (kr. theoria, theorein). Lähinnä teorioijan asenne oli 'viisauden rakastamista' (tai miten se käännetäänkin), philosophia, philosophein... Mutta jo Hegelin aikana oli teoria-käsite niin raiskattu, ettei sen perusmieltä tajunnut kuin pari filosofia. Niinpä Hegel käytti latinismiä 'spekulaatio', 'spekuloida' (lat. speculare, speculari, dt. Spekulation) tarkoittamaan filosofian erityistä ajattelutapaa (die philosophische Denkweise). Jotenkin noin...

k-meleon kirjoitti:

humalainen kirjoitti:transsendentaalifilosofialla ei ole mitään tekemistä metafysiikan (...) kanssa...

Tuossa tulkitset asiaa jotakuinkin oikein. Transs.fil. korvaa metafysiikan, ottaa sen paikan, mutta ei-metafyysisesti, ei-metafyysisenä projektina. Toisaalta, se ei myöskään tyydy empiiris-tieteellisiin oivalluksiin, koska pyrkii selvittämään niiden (mahdollisuus-) ehdot. Se on kolmas tie metafysiikan ja positivismin (mitä emp. tiede yleensä on) ohella ja - sanoisin - niiden ylitse.

humalainen kirjoitti:...vaan sen maailman toisen puolen, ilmiön, jonka varsinaisena ytimenä on juuri tuo kantin mainitsema olio sinänsä...

Ei, vaan transs.fil. selvittää kokemuksen [kokemuksen yleensä] ehtoja: ilmiö toki on kokemuksessa, ja aisti-ilmiönä sen toinen jalka on luonnossa (physis, natura), "oliossa". Mutta pointsi on, että pyritään siihen että 'ilmiö tapahtuu': huomio ei ole ilmiössä vaan sitä mahdollistavissa rakenteissa ja toiminnoissa, jotka kokemuksellisuuden ylösrakentavat. Nämä rakenteet ja toiminnot eivät ole empiirisiä l. kokemuksellisia, koska ovat niiden mahdollisuusehtoja [so. olkaamme loogillisia!] - siksi transs.fil. on emp. tieteen negaatio. Myöskään transs.fil. ei pyri metafyysisesti palauttamaan ilmiötä mihinkään Yleiseen eikä Substantiaaliseen, kuten korvaamaan kokemussisällöistä puhumista ikuisolemuspuheella tai vastaavalla - siksi transs.fil. on metafysiikan negaatio.

Filosofoimme tajutaksemme kokemustamme - tarkkaan ottaen ei pitäisi puhua filosofeeraamisesta verbinä, koska jo kreikkalaiset puhuivat teoriasta, heille tämä toiminta oli teoriointia (kr. theoria, theorein). Lähinnä teorioijan asenne oli 'viisauden rakastamista' (tai miten se käännetäänkin), philosophia, philosophein... Mutta jo Hegelin aikana oli teoria-käsite niin raiskattu, ettei sen perusmieltä tajunnut kuin pari filosofia. Niinpä Hegel käytti latinismiä 'spekulaatio', 'spekuloida' (lat. speculare, speculari, dt. Spekulation) tarkoittamaan filosofian erityistä ajattelutapaa (die philosophische Denkweise). Jotenkin noin...

niin tai sanoisin että objektiivinen maailma ja objektiivinen oleminen on riippuvainen subjektista jonka miellettä se välillisesti voi olla koska kaikki mielteenä oleminen on välillistä kun taas metafyysinen olemassaolo on olemassaaoloa itsessään johon ei tarvita erillistä tiedoitsijaa tätä subjektia joka tiedoitsee aivojen havainnossa aistimien välityksellä kehon ulottuvaisena ja tilaa täyttävänä kuten jokaisen objkektin suhteessa älyyn vaan olion sinänsä paljastuessa itsetajunnalle tahdoksi joka on absoluuttisesti selittämätön, vapaa ja perusteeton.

Mitä tarkoitat 'objektiivisella'? Vrt. 'Objektiivinen maailma', 'objektiivinen oleminen '.

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Mitä tarkoitat 'objektiivisella'? Vrt. 'Objektiivinen maailma', 'objektiivinen oleminen '.

voi voi nehän ovat idealistisen peruskatsomuksen olennaisia peruskäsitteitä joiden varaan koko tieto-opillinen järjestelmä rakentuu. nehän tulee osata, ymmärtää ja tajuta jokaisen filosofina itseään pitävän kuin vettä vain.objektiivisella on olennaisesti olemassaolonsa subviktin tajkuynnassa eikä milloinkaan sen ulkopuolella oliot ja niiden olemassaolon tapa ovat yhdistety niistä olevaan tajuntaamme

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Mitä tarkoitat 'objektiivisella'? Vrt. 'Objektiivinen maailma', 'objektiivinen oleminen '.

objektiivisella on olemassaolonsa olennaisesti subjektin tajunnassa ja sen mielteenä eikä milloinkaan sen ulkopuolella tajunnan ollessa ensimmäinen ja annettu ja kaikki muu vasta sen edellyttämää ja niin muodoin siitä riippuvaista. objekti, objektiivinen oleminen on olemassa vain subjektiin nähden eikä konsanaan mitään absoluuttisesti ja itsessään objektiivista voi kuvitellakaan koska objektiivinen maailma on mielle tiedoitsevan älyssä joka luo olioiden objektiivisen järjestyksen ja on olemassa vain olioille ja ne sille. molemmat yhdessä luovat kokonaisuuden. siksi me vieläpä eläimetkin osaamme alun pitäen oikeaan muuten ei olisi mahdollista jos äly olisi yhtä ja olioit toista. olion ja syysuhteen käsitettä emme ole saaneet kokemuksesta vaan jotka päinvastoin älymme projisoi havaintoihin niin että niistä muodostuu ajallisesti ja paikallisesti yhtenäinen määräjärjestyksen omaava kokemuksen maailma. aika, paikka ja syysuhde eivät ole mitään muuta kuin aivojemme toimintoja. objekti edellyttää subjektia ja päinvastoin. filosofian olennainen tukipiste on subjektiivinen, oma tajunta. äly ei voi luoda ainetta mutta ainetta universaaleista riippumatta ei olekaan olemassa.

älyn objektiivisuuteen, puhtauteen ja selvyyteen sitä ei pidä sekoittaa joka voidaan saavuttaa vasta kun tietotapa on vapaa kaikesta tahtomisesta suhteineen ja aivoilla on riittävästi energiaa ja miellekykyä, älyn ylijäämää käsittää oman joustavuutensa perusteella maailma tarkoituksetta puhtaasti ja objektiivisesti kun useimmilla objektiivista kuvaa maailmaasta ei voi muodopstua aivoissa kun tahto sanelee teeman ja johtaa toimintaa.

ulkomaailmaa tiedoitsevat oliot eivät edes voi mitenkään tuntea vaastaako se aivojen kuvia koska subjektiivinen ja objektiivinen eivät ,muodosta mitään jatkuvaiosuutta kun sitä rajoittaa hermopäät. olemme tajuntamme vankeja ja katselemme objektiivista objektiin kuuluvaa maailmaa vain aivoilmiönä aivojemme kuvissa.

Tiukan käsitteellisesti: jos 'objektiivinen' määritellään miellettä koskevaksi määreeksi (vs. (esim.) 'olio'), niin tietenkään se ei silloin tarkoita muuta kuin miellettä. Miten subjektiivinen mielle tällöin muuttuu objektiiviseksi?

Tätä en käsitä: "objektiivinen maailma on mielle tiedoitsevan älyssä joka luo olioiden objektiivisen järjestyksen ja on olemassa vain olioille ja ne sille."