YLE Radio 1

Säveltäjä Dietrich (alunp.tansk.Diderik) Buxtehude eli noin vuosina 1637-1707 ja sävelsi suuren määrän urkuteoksia, aarioita, kantaatteja ja orkesterisävellyksiä. Tuotannosta on säilynyt valitettavan vähän. Tänä vuonna -ja ihan tarkasti ottaen juuri tänään, 9.5.- vietetään B:n kuoleman 300-vuotisjuhlaa, joka huomioidaan mm.YleRadio1:n musiikkiohjelmistossa.

Buxtehude aloitti uransa kanttori-urkurina Helsingørissä, mutta siirtyi vuonna 1668 Lyypekin Mariankirkon palvelukseen. Siellä hän aloitti maineikkaat Abendmusik-konserttisarjansa. Tätä mallia kopioi sitten omassa toiminnassaan J.S.Bach, joka muuten kierrätti omiin nimiinsä variaatioita useista Buxtehuden sävellyksistäkin. Osittain tästä syystä, osittain myös lyypekkiläisten heikommasta arkistoinnista johtuen Buxtehudea ei tunneta likikään niin runsaasti, kuin pitäisi -ja samoista syistä minun on vaikea Buxtehudesta ja Bachista puhuttaessa olla nostamatta ensinmainittua, osin jälkimmäisen kustannuksella.

Siltä varalta, että joku ei ole tutustunut Buxtehuden monipuoliseen tuotantoon, tulkoon tähän muutama näyte:

C-duurifuuga kuuluu B:n edustavimpiin biiseihin jo rakenteensa puolesta. Tässä lienee kyseessä nuotinnusohjelman toisto, mutta idea välittyy:
http://www.karadar.com/Dictionary/buxtehude.html
Urkusoundeista saa kohtalaisen maun näilläkin näytteillä:
http://www.emusic.com/album/10874/10874621.html

Pakko heittää tähän vielä sellainenkin fakta, että tein aikanaan musiikkilukion päättötyöni juuri Buxtehudesta, jonka Cantate Dominoa olimme innolla useamman vuoden ajan silloisen kuoromme riveissä laulaneet. Nämä seikat huomioiden ei pidä ihmetellä, miksi mieluusti aina aiheesta puhuessani mieluusti nostan Dietrichiä ja hieman pudotan Johann Sebastiania jalustalta, jolle hänet mielestäni on nostettu osin muidenkin, kuin omien ansioidensa myötä...

Mollari kirjoitti:Olisin kiinnostunut, mistä moinen loukkaantuminen Buxtehuden puolesta? Itse pidän Buxtehudea aika keskinkertaisena tekijänä.
T:Aake

Buxtehude oli käyttömuusikko, jonka hengentuotteista merkittävä osa ei ole säilynyt meidän päiviimme. Bach piti parempaa arkistoa -ja varmaan tämän lisäksi oli myös taitavampi niin omien kuin lainaamiensakin sävelten kierrättäjä.
Myönnetään, että olen tästä aiheesta kirjoittaessani saattanut, ei, vaan olen oikeasti syyllistynyt, aikamoiseen tautofoniaan. Toisaalta: omaansa saa kierrättää, niinhän varsinkin Johann Sebastiankin teki.

Hei - kiitos vastauksista, ihmettelin onko niin kovin suoria lainoja sittenkään osoitettavissa Bachin tuotannossa, pikemmin jotain vaikutteita. Itse tunnen Buxtehuden urkumusiikkia ja kantaatteja suhteellisen hyvin, mm mainitsemasi Cantate Dominon - siihen tekstiin taitaa olla parikin sävellystä. Buxtehude on mielenkiintoinen ja monesti koristeellinen säveltäjä. Varsinkin Bachin nuoruuden urkuteoksissa he ovat lähellä toisiaan (ja liekö teosten attribuoinnissa haasteita), mutta nuorenkaan Bachin musiikki ei minusta ole Buxtehuden tavoin "pikkunättiä" (anteeksi mäkihyppytermi). Vaikka Passagaglioita on tässä suhteessa kiinnostava verrata. Mikään vanhemman herran urkuteoksista ei mielestäni tavoita vaikka Bachin kanonisten variaatioiden pitkää linjaa ja monumentaalisuutta. Säveltäjät ovat mielestäni hyvin erityyppisiä, rinnakkain kuuntelu paljastaa sen aika selvästi.

Hyvää viidettä niinkuin museomusiikki laajemmaltikin.

Risto Nordellkin päätyi purjehduksellaan Lyypekkiin ja Marian kirkkoon. Lyypekkiläisherkkua sekä vatsalle että korville. DB:n vakanssin nykyinen haltijakin esiintyy näissä kuvissa:
http://www.yleradio1.fi/musiikki/riston ... 1739.shtml
Itämerikin lienee purjehtijalle sen verran rankka ylitettävä, että pitää olla todellinen määränpää sen tehdäkseen.

lgrohn kirjoitti:Hyvää viidettä niinkuin museomusiikki laajemmaltikin.

Siksi sellaisten säveltäjien musiikkia konserteissa ja radiossa kait useimmiten soitetaankin jotka eivät aseta vastaanottajalle kohtuuttomia vaatimuksia musiikin ilmaisemien affektien ymmärtämiselle ja kuvastumiselle puhtaan mielteen alueelle tai jotka viehättävät kuulijan korvaa olematta liian syvällistä musiikkia valoisissa diatonisuudessaan, duuritasangoissaan ja doorisessa kirkkosävellajisävytyksessään kuten Sibeliuksen musiikki hyvin usein jonka sinfoniat ovat poikkeuksetta projektioita sibeliaanisesta laskevasta tai kääntäen nousevasta kolmisävelaiheesta miellyttäen kansallisromanttisesta suuntauksesta mielistyneitä tahoja.

-Oikeasti en jaksa kertoa enempää, mutta eiköhän tuo"linkki" kerro oleellisen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dietrich_Buxtehude

Kertoohan se jokseenkin.
Myös B:n kuva linkistä löytyy ja hyvä niin. Lyypekin marsipaanit ja niin Tanskan kuin Saksan laadukkaat oluetkin ovat varmaan maistuneet musiikkimiehelle, mikä kertoo hänen inhimillisestä ominaisuudestaan paljon. B.ei kuvitellutkaan olevansa kuolematon nero, vaan käyttömusiikin tekijä ja eli sen mukaisesti. Onnellista on, että mekin saamme kuitenkin nauttia osamme siitä, mikä hänen sulkakynänsä piirtämistä nuoteista on kohtalo katsonut asialliseksi säilyttää.

Lyypekin Mariankirkon uruistakin tuossa Riston valinnassa oli juttua. Jos en ihan väärin ymmärtänyt, sotien aikana tuhoutunut urkumekanismi oli sama, jota Buxtehudekin oli soittanut.

urun Martin kirkossa jyrähti kirjamessujen kunniaksi. Hannu Taanila oli nerokkuudessaan löytänyt yhteyden tämän kappaleen ja Suuren johtajamme Urho Kaleva Kekkosen välille: päivälleen 300 vuotta ennen Etyk-päätöslauselman julkituomista oli Buxtehude lähettänyt kirjeen, jossa kertoi tämän, kuin suoraan UKK:n "te saatanan tunart"-puhetta rytmittävän teoksen valmistumisesta.
Lisävahvistuksia kaivataan, mutta tehty löytö on niin vastaansanomaton, että se vain osoittaa... Niin, mitä?
http://www.youtube.com/watch?v=T1SkuEQvwuM

Risto Nordellin määritelmän mukaan Taanilalla tosin on useissakin yhteyksissä ollut tapana yhdistellä Buxtehuden C-duuri-preludiumin retoriikkaa milloin mihinkin, mutta tämä tuntui aivan selkeästi jonkin selittämättömämmän voiman aikaansaamalta yhteydeltä. Ja kyllähän Taanilan saarnassa nytkin optiomiljonäärit ja myös turkulaiset grynderit vilahtivat, tosin eivät tässä yhteydessä...

moxu kirjoitti:Siltä varalta, että joku ei ole tutustunut Buxtehuden monipuoliseen tuotantoon, tulkoon tähän muutama näyte:
Pakko heittää tähän vielä sellainenkin fakta, että tein aikanaan musiikkilukion päättötyöni juuri Buxtehudesta, jonka Cantate Dominoa olimme innolla useamman vuoden ajan silloisen kuoromme riveissä laulaneet. Nämä seikat huomioiden ei pidä ihmetellä, miksi mieluusti aina aiheesta puhuessani mieluusti nostan Dietrichiä ja hieman pudotan Johann Sebastiania jalustalta, jolle hänet mielestäni on nostettu osin muidenkin, kuin omien ansioidensa myötä...

Ymmärrän, lopputyön tehneenä olet innostunut Buxtehudesta ja mitäpä se haittaa. Olihan hän toki ihan kelpo säveltäjä kymmenien ja satojen joukossa. Mutta ei Bachia ole tämän vuoksi mitään syytä "pudottaa jalustalta" - siellä hän on ja pysyy ja Buxtehuden poika kuten niin monet muut jäävät auttamatta kauas taakse. Myönnä vain sinäkin. Ei Bachin tarvinnut mitään eikä ketään lainailla saavuttaakseen suuruutensa. Sitä paitsi ole tuolloin ihan tavallista, että muiden säveltäjien teemoja ja kokonaisia teoksia lainattiin, ajatellaanpa esim. Bachin (tai J. G. Waltherin) urkukonserttoja. Ja kyllähän Bach kävi Buxtehudea kuuntelemassa ja ihaili häntä ja varmaan sai vaikutteita, sehän on kuultavissa nuoruudenteoksista. Mutta kyllä hänen kypsän kauden tuotantonsa on ihan oma käsitteensä, ajatellaanpa mitä teoslajia tahansa.