YLE Radio 1

Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867-1951) on epäilemättä yksi eniten tunteita herättävistä suomalaisista kautta aikain -jos häntä nyt sitten ylipäätään voi suomalaisena edes pitää. Marskista on leivottu Suurin suomalainen ja yhtä ja toista muutakin. Hänen kohdallaan suomalaisetkin syyllistyvät meille muuten epätyypilliseen henkilöpalvontaan.
Teema, miksi marskille nyt tässäkin foorumissa on syytä avata oma keskustelulanka on kuitenkin ennenkaikkea suunnitelma tehdä hänestä elokuva. Mikäs siinä muuten, mutta kun ei valtiolta tipu rahaa moiseen (vastakysymys: Miksi ihmeessä pitäisi??)...

Ruokolahden lammas Raimo Ilaskivi (kok.) määkäisi vastikään HS:n keskustelussa olevan käsittämätöntä, ettei suurmiesleffaa oltaisi valtion taholta tukemassa. Kommentti osoittaa vanhuksen olevan vielä kirjoitustaitoinen.
Niin paljon on viime vuosina nostettu imagoa sankari-marskista, että jos hänestä leffa tehtäisiin, se tuskin kykenisi olemaan kovinkaan totuudenmukainen, mitä tulee Mannerheimin henkilöhistoriaan. Vaikea lapsuus, ongelmia sotakoulussa, panslavistien kanssa jatkuvaa riitaa nuorena "maalaisupseerina", avoin suhde naimisissa olevan kreivittären kanssa Puolassa, sisällissodan lahtarijoukkojen kenraalina omaa työväestöään nistimässä...
Tässä olisi kieltämättä ainesta todelliseksi selviytymistarinaksi, mutta sankari-Mannerheimin myyttiin sellainen ei ihan välttämättä sopisi.

Mutta jos leffa tehdään, niin kaikin mokomin. Seksiä ja väkivaltaa on kuitenkin syytä ottaa mukaan, jottei totuus unohtuisi...

Hyvä elokuva ei välttämättä saa katsojia liikkeelle, mutta useimmiten niin kuitenkin käy. Sikäli päätös jättää takaukset myöntämättä kertoo muutamasta vaihtoehtoisesta asiasta, joista useampikin saattaa olla paikkansapitävä:
-Leffan käsikirjoitusluonnos on niin huono, että mikäli sen pohjalta tehdään elokuva, ei lopputulos ole kunnollinen
-Leffan käsikirjoitusluonnosta ei ole vielä kyetty edes tekemään, koska Mannerheimin vaiherikkaasta elämästä ei ole onnistuttu irrottamaan olennaisia kohtia
-Selin ei uskalla (Marski-fanien vihan pelossa) soveltaa human interest-tyyppistä käsisluonnostaan Mannerheimin elämästä kertovaan leffaan

Hyvin kirjoitettu ja näytelty vahva tarina saa yleisönkin liikkeelle. Mannerheimin elämässä se tarkoittaisi niin rajuja rajauksia, että joku aivan varmasti ottaisi siitä nokkiinsa. Siksi päätös jättää Marski-leffa tekemättä on ehkä sittenkin päätös Mannerheimin henkilökultin palvojien puolesta, ei heitä vastaan.

No toivottavasti ei tehdä, sillä en tosiaankaan halua mitään elokuvaa venyttelemään ja mitätöimään Marskin elämää mielinmäärin, eikä varsinkaan IKINÄ tämän Suomen nykyelokuvatavan mukaan! Esim. Levottomat, Pahat pojat, Se Matti Nykänen, ym.
Ei. Ei .Ei.
Eikös Mannerheim olisi tylsä tuollaisena yksityishenkilönä elokuvaa ajatellen. Ellei sitten nitistettäisi hänen koko elämänsä ihmissuhdetapahtumia yhteen elokuvaan. Yleisesti liian kohtelias, liian kaunopuheinen,liian viileä. Liian herrasmiesmäinen. Eikä mitään yhdenillan juttuja muista puhumattakaan. Ja niistä ihastuksista ja naisista joihin hän oli rakastunut, ei ole oikein tietoa revittävissä muulle maailmalle. Ja siis eihän siihen ole meillä mitään oikeuttakaan eikä syytäkään. Kamala edes ajatella.
Ja elokuvahan vaatisi kamalan määrän politiikkaa jota populääri väki ei kykenisi sulattamaan.

On muuten ristiriitainen tuo sinun aloitusviestisi. Oletko taas yksi niistä jotka kokevat jollakin tavalla haluavansa näyttää Marskille, että kyllä minä näen sinun vikasi hahhahhaa!

Siis jospa ne päättäjät yksinkertaisesti näkevät, että elokuva Mannerheimistä tekisi välttämättä huonoa Mannerheimille. Pitää meillä sen verran kunnioitusta olla ettemme mene tuommoista mokaa tekemään Marskille, kaikista ihmisistä.
Syitä on esim.
-Nykyiset suomalaiset eivät ole monet itse kokeneet ja tienneet millainen Mannerheim on eläessään ollut.
-Henkilöt jotka historiasta oppimansa lisäksi ovat kiinnostuneita tutkimaan Mannerheimin elämää, tekevät niin, kirjojen avulla ja saavat monipuolisen kuvan (ainakin monipuolisemman kuin elokuvasta). Kuka tahansa järkevä ihminen myös varmistaa että saa monipuolisen kuvan kirjoista eri näkökulmista, kun on aidosti kiinnostunut Mannerheimin elämästä. Eikä kiiltokuvasta.
-Elokuvasta tulisi siis välttämättä yksipuolinen kuva, ja kun ihmisillä ei ole vertailukohtaa, niin heidän mielipiteensä ja käsityksensä Mannerheimistä olisi siinä laitettu lukkoon.
-Mannerheimin päätöksiin, elämään, sotiimme liittyy niin paljon eri näkökantoja, eri politiikkaa ym. että sitä on mahdotonta laittaa elokuvaan. Miksi mennä pilaamaan asiaa, kun siitä ei saa oikeaa kuvaa.

Miksi Mannerheimista ei saisi tehdä elokuvaa siinä, kuin Matti Nykäsestä tai muistakin. Mannerheimhän oli vain Venäjän keisarillisen armeijan uskollinen upseeri, joka luki ajan merkit oikein ja teki viisaan sijoituksen jäämällä itsenäistyneeseen Suomeen.
Olisi edes kuolemaan jäänyt Suomeen. Mikähän karkumatka se Sveitsin keikka lie ollut. Että semmonen isänmaallinen. Hyi olokoon.

Mannerheim oli myös osaksi hoidettavana Ruotsissa. Mannerheimillä oli vatsahaava, useaan kertaan ja sisäisiä verenvuotoja lisäksi.
Suomen poliittinen tilanne ei antanut Mannerheimille parantumiseen tarvittavaa rauhaa vaan Marski oli hyvin huolissaan, lisäksi ilmastolla oli tärkeä vaikutus Mannerheimin terveydentilaan. Suomi oli köyhä ja huonona, ei meillä ollut mahdollisuuksia hoitaa Mannerheimiä parhalla mahdollisella tavalla. Sen ajan mitä hän Suomen sairaaloissa oli, hän oli SPR:n sairaalassa.
Ruotsista löytyi hyvä sisätautilääkäri Marskille joka suositteli erityisesti Sveitsiä.
Mannerheim oli ennen presidentinvirasta eroamistaan vakavasti sairas, mutta pysytteli virassa jotta politiikka rauhoittuisi ja tilanne vakaantuisi, ja jotta sotaoikeudenkäynnit saataisiin päätökseen, koska tämän sotatilanteen päättäminen kuului Mannerheimin tehtäviin, joita hän oli Suomelle presidentiksi tullessaan luvannut.
Mannerheim täytti tehtävänsä viimeiseen asti huolella. Ja silloin viimeisimpänä hän teki muistelmiaan, jotka olivat ensimmäinen kokonaisvaltainen katsaus Suomen sodista.
Älä arvostele ennen kun tutkit itse miksi Mannerheim teki mitäkin ja miksi ei tehnyt jotakin.

Vaan taitaapa Mannerheim-leffasta sittenkin tulla Levottomat 4. Ratsastusta ja ratsaillaoloa...
Renny Harlinin ohjaamaan, ilmeisen jenkkirahoitteiseen Mannerheim-sankarimyytin pönkitysleffaan on päärooliin valittu Levottomat leffan miespääosasta -ja onneksi sittemmin myös Tampereen Teatterin näyttämöltä- tuttu Mikko Nousiainen.

Kieltämättä Nousiainen, joka aiempien roolitöidensä perusteella ei oletusarvoisesti saa sanaa suustaan ja on naisten vietävissä ainakin, mitä sänkyhommiin tulee, on näin äkkiseltään arvioituna ihan hyvä valinta tähän rooliin. Tosin ei hän välttämättä Mannerheimina luo mitään kovinkaan suurta uutta karriääriä. Tunnetustihan Mannerheim Venäjän armeijassa tunnetiin kovana häntäheikkinä, siis muutenkin kuin hevosten hännistä puhuttaessa, eikä hänen kielensä myöhemminkään hirvittävän taipuisa suomen suhteen ollut...

Ihan äkkiseltään tuli mieleen, että Juha Seppälän teksti Hovimarsalkka tarjoaa sitten aivan toisenlaisen kurkistusluukun Mannerheimin oletettuun sielunmaisemaan... Mannerheimin elämässä on aineisia monenkinlaisiin tulkintoihin, korostuksiin ja korotuksiin. Mikäli hänestä nyt on elokuva tehtävä, tehtäköön se objektiivisesti mitään kaunistelematta. Pahoin pelkään että toisin käy.

Itse veikkailin (suomalais)näyttelijä Antti Litjaa, Mannerheimin näyttelijäksi.

Toisaalta, jos se olisi ollut täysin ulkomaalaisittain tehtynä, joka sinällään olisi ollut paljon mielenkiintoisampi. Siitä varmastikkin olisi tullut maailmanlaajuisesti "ehkä parempi" kiinnostavampi/rahakkaampi/Suomea pönkittänyt ylöspäin maailmalla. Veikkailin ulkomaalaisnäyttelijäksi heh heh Harrison Ford

Jos suurin Mannerheimin henkilökultin pönkittäjä äijän kuoleman jälkeen, jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth vielä eläisi, hänen saattaisi olla hivenen vaikea niellä Mikko Nousiaista Marskin rooliin. Ei ulkonäöllisistä, vaan henkilöhistoriallis-ideologisista syistä. Vaikka MN onkin rooliin valmistautuessaan ruvennut ratsastamaan ihan hevosillakin, on hänen armeijataustansa kovin vaatimaton: hän kun on käynyt sivarin. Missä ei sinällään ole mitään pahaa, saati väärää, mutta olisihan sitä lööppiainesta tässäkin:
LEVOTON MANNERHEIM ASTUI SIVIILIIN!

Taitaa monen kirkon seinällä olla ylipäällikön päiväkäsky. Se olisi ihan jyhkeä mainittava elokuvassa. Ja se kun äitinsä kuului tuumailleen että mitähän tuosta Gustaf'istakin tulee? Olihan Mannerheimin elämässä ihan kosolti ainesta elokuvaan. Yksinäisen maan kääpiöarmeijan yksinäinen ylipäällikkö. Seksi menee mielikuvituksen puolelle mutta väkivaltaa kyllä piisasi.

Kun tässä nyt taas on marks...marski Mannerheimin syntymäpäivästä toivuttu, on taas aikaa pähkäillä sitä, missä määrin hänen henkilökulttinsa jatkuvalle palvonnalle on perusteita. Kaiketi jotain on, niin omituiselta kuin se tässä muuten aika reliikittömässä tasavallassa kuulostaakin...

Hauska oli myös kuulla YleRadio1:ltä Jutta Zilliacuksen henkilökohtaisia muistoja Mannerheimin sihteerinä toimimisesta. Elävää, sekä poliittista että kulttuurihistoriaa parhaasta päästä!

Kun nyt ollaan tekemässä suurelokuvaa myyttisestä suurmiehestä eikä ihmisestä, niin onhan hänestä tehty pieni mutta erinomainen animaatio, nimittäin Katariina Lillqvistin Uralin perhonen...
Olipa hänen seksuaalinen suuntautumisensa ollut mikä tahansa,niiden miesten jotka pitävät häntä ihannemiehenään ja jotka leimaavat toiset (yleensä syyttömät) milloin miksikin homoiksi ym.,heillähän voi itsellään olla piileviä torjuttuja homoseksuaallisia yllykkeitä; heijastamalla tällaiset ominaisuudet muiden ominaisuuksiksi oma ahdistus lievenee.
Siis jos kuolleen suurmiehen muistoa ei saisi loukata, myöskään nyt elävien ihmisten kunniaa ei pitäisi loukata; jos henkinen taso ja äly ei riitä ja vaikka kuinka ärsyttää toisen mielipiteet ja olemus, niin kunniallinen mies ei sorru valheisiin tai väkivaltaan sen takia.
Periaatteettomat ja moraalittomat ihmiset ovat tietenkin asia erikseen. Heidän asiansa ei ole puhdas eivätkä ole aseetkaan...

Ja tässäpä sitä taas mennään, isolla rahalla...eiku siis...
No, Levottomat 4 näyttää nyt vähän tökkivän, jos tällainen ilmaisu sallitaan.
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Ma ... 5243694742

Koko ajan on ollut tiedossa, että Harlinin Mannerheim-elokuvasta on tulossa siloiteltu kuva kiistellystä henkilöstä.
Viimeistään se tuli todistetuksi nyt, kun päärahoittaja on vetäytynyt ja hankkeen vetäjät hakevat uusia rahoittajia.
Rahoittajiksi he toivovat kotimaisia sijoittajia ja isänmaallisia tahoja.

Vanha totuus, että kenen leipää syöt, sen äänellä puhut. Vai miten se oli.
No, hyvää tuossa on se, että Harlinin porukka jättää (oikeaille tulkinnoille) runsaasti tilaa.