1.
Itse väitin virheellisesti edellä, että Iivarin hiuksista ei sanottaisi sanaakaan koko näytelmässä. Tämä ei pidä kuitenkaan paikkaansa, koska on kuin onkin yksi (mutta vain yksi!) kohta, jossa Iivari todetaan mustahiuksiseksi. Arvatkaa kuka tämän sanoo? Tietysti Niko! Loppukohtauksessa pitkässä repliikissä, jossa (itsekin siis tummatukkainen) Niko vihdoin kertoo koko porukalle salajuonensa varkaaksi naamioitumisestaan, hän osoittaa yhdessä kohdassa Iivaria: ”Tuo mustahiuksinen ystävä tuossa…”
Nummisuutarien esityksissä Iivari on yleensä tummahiuksinen, mikä on siis aivan oikein.
Eskon ja Topiaksen hiusten samanlaisuutta sen sijaan tunnetusti korostetaan näytelmässä tuon tuostakin. Olen koonnut tähän näitä kohtia, joiden perusteella Eskon hahmo on tallennettu kansakunnan pitkään muistiin:
1. näytös
”se harjastukkainen Esko” (Kristo)
”ukulina [= pöllönä] töllöttelee” (Martta)
”itsepäinen, ja sen taitaa tukastansakin nähdä, joka on valkoinen ja harjaskankea, niin kuin ukolla itse tässä.” (Topias)
”Hän [= korpraali] imehti [= ihmetteli] Eskon ympyrjäisiä, vakaita silmiä ja valkeata harjastukkaa” (Topias)
”pilkkaa teki hän [= Jaana] vaan minusta, kutsui minun tarhapöllöksi” (Esko)
2. näytös
”pääs on kuin vihalaispesä [= keltamuurahais- eli kusiaispesä]” (Teemu)
”tukkansa on hajalla ja näyttää revitylle” (Kivi)
4. näytös
”Sinä naureskelit tätä pystyssä seisovaa töyhtöä päälaellani tässä. (Esko Antrekselle)
Sitten seuraa hätkähdyttävä sanavaihto. Esko on tässä ensimmäistä kertaa juovuksissa:
Esko: Tunnustas myös tuota tupsua päässäni!
Antres: Mitä vasten?
Esko: Se käy laatuun sitä tunnustaa. Tee se hyvän sään aikana.
Antres: Sinä olet erinomainen mies!
Esko: Tämmöinen tupsupää. Pistä kouras tänne; siitä et saa kipeätä!
Antres: Mutta mitä se meriteeraa?
Esko: En tiedä itsekkään. [--]
Varsinkin tuo ”en tiedä itsekkään” on tärkeä lause. Esko ei siis tiedä, miksi kirjailija on laittanut hänelle tälläisen hiustöyhdön ja tälläisen repliikin, mutta sanottava se on! Esko käskee Antresta kokonaista kolme kertaa ottamaan kiinni tukastaan, ja toteaa tämän jälkeen: ”Niin, semmoinen tukka se on, ja itseppä sen kannan [- -]”
Niko: Pidä kitasi sinä, kananvaras, mällistelevä huhkain siinä; tempasenpa muutoin käteni nuorista, käyn sun tukkaas ja hajotan sen tuulen-pesän ilmaan. (Eskolle)
5. näytös
Kuuluisa on kohtaus, jossa Martta hermostuu miehensä loilotuksesta ja tukistaa Topiasta Sepeteuksen läsnäollessa: ”Pidätkö suus kiinni, sinä poutahaukka.” Kanttori Sepeteus ei ole uskoa silmiään Nummisuutarien normaalia perhe-elämää nähdessään.
Näistä esimerkeistä huomaamme, että Eskon valkohiuksisuus, harjaspäisyys ja silmien ympyrjäisyys ovat todella olennaisia seikkoja. Näihin yhdistyy mielestäni myös Eskon "tolkuton" rehellisyys, joka on yksi näytelmän keskeisiä teemoja. Palaan tähän myöhemmin, mutta muistutan jo nyt mieleen, että vuodet 1859-1863 olivat Suomessa myös kiivaan ulkopoliittisen keskustelun aikaa.
2.
Toinen virhe tai ristiriita on sitten vakavampi:
moxu kirjoitti:Iivarista Niko ensi kertaa hänet nähdessään huomaa: Suutari Topiaksen nuorempi poika...
Se on juuri tuo Moxun mainitsema repliikki, jossa aika lailla yksiselitteisesti käy ilmi, että meriltä palannut Niko ei Puol’matkan krouvissa törmätessään sattumalta Iivariin tiedä olevansa tämän isä:
Niko (itseks.): Suutari Topiaksen nuorempi poika ja Martan veli; nyt tunnen seuran!
Niko siis ajattelee tässä Iivaria Topiaksen poikana. Aleksis Kivellä ajatusrepliikki (”itsekseen”) ei voi olla valehtelua, eli meidän on hyväksyttävä tosiasiana se, että myöskään lähtiessään merille Niko ei tiennyt isyydestään. Suhteestaan Marttaan hän – epäilemättä – silti tiesi! Aionkin pitää kiinni teoriastani ja palaan myöhemmin perustelemaan kantani myös tässä uudessa valossa. Kysymys kuuluukin nyt: Missä vaiheessa asia valkenee Nikolle? Onko ehdotuksia? Pyydän apua foorumilaisilta, Moxulta ja kumppaneilta.
P.S.
Pyydän jo tässä vaiheessa anteeksi hidasta ja harrastelijamaista taivaltani kirjallisuusteoreetikkona. Puolustaudun sillä, että tämä on eräänlaista perustutkimusta. Jos koko Suomen kirjallinen eliitti on saanut lähes puolentoista vuosisadan etumatkan, niin kai tämmöinen tavallinen neljän ja lisänumeron lottovoittaja saa käyttää tähän ainakin yhden talven.