YLE Radio 1

Minulla on sellainen hankala vaiva - olen toivonut kyllä parantumista siitä vuosien varrella - että kun kuulen jonkun käyttävän sanaa v**** tai sen muita muotoja, esimerkiksi v*****lla, käy minulle niin, ettö kaikki muu mitä tuo henkilö sanoo (ja sanoi) häipyy mielestäni ja jonkinlainen raivon ja surun yhdistelmä täyttää pääni.

Tämä on hyvin harmillinen vaiva, sillä melko usein tällä puhuneella henkilöllä oli jotain mielenkiintoista sanottavaa, ja se siis menee mimulta täysin ohi. En kertakaikkiaan voi sille mitään.

Näin kävi taas kerran viime lauantaina, kun Kantapää keskusteli jostain mielenkiintoisesta aiheesta jonkun kirjallisuuden professorin kanssa. Jotenkin se, että tämä v-sanaa käyttänyt henkilö oli pitkälle koulutettu, siis professori, siis kirjallisuuden professori jopa, sai minussa aikaan vielä pahemman kohtauksen. Luojan kiitos, etten ollut autolla liikkeellä - siinä tapauksessa tuskin olisin tässä nyt tätä kirjoittamassa.

Ehkäpä joskus, kun saamme digiradion, johon voisi lisätä jonkinlaisia henklökohtaisia reaaliajassa toimivia v-sanojen tunnistajia ja poistajia, saan avun tähän vaivaan.

Sanon vielä, etten kannata mitään sensuuria ja mielestäni jokainen saa puhua missä tahansa, myös radiossa, ihan mitä haluaa. Kuitenkin, jos puhuja haluaa, että viesti menee perille myös v-allergisille, ei v-sanoja tulisi käyttää, ei edes lainauksena.

Televisio-ohjelmissa on jo K-ikärajat näkyvissä ja kaikkein roisimpia juttuja ei saa näyttää lasten normaalina hereilläoloaikana. Ehkä digiradion aikanaan tullessa saisimme samanlaisen käytännön myös audiopuolelle.

Minun puolestani saisi koko Aristoteleen kantapään lopettaa täysin tarpeettomana ainakin Ylen Yhden profiiliin. Samoin Suomen puolella Alivaltiosihteerin, pitkitetty vitsi ei jaksa enää naurattaa.

Luistaakohan se Kantapään tyylitaju varpaisiin ja siitä pihalle, kun on silloin tällöin horjahdellut - en ole sitä systemaattisesti seurannut, mutta joitakin nuljahteluja olen tuolloin tällöin havainnut.

Tyylinsä kuitenkin kullakin, olen havainnut itsellänikin tiettyjä "värikkäitä" ilmaisuja, mutta mainittakoon, että nämä "värikkyydet" eivät sisällä kyseistä v-sanaa ja ovat muutoinkin ykstoikkoisen harvalukuisia.

Päivänpaistetta kaikille sillai sopivasti!

Dirac kirjoitti:Minun puolestani saisi koko Aristoteleen kantapään lopettaa täysin tarpeettomana ainakin Ylen Yhden profiiliin.

Vähän samalle kannalle alan kallistua, jonkinlaisen nuupahduksen lie ohjelmatiimi kokenut. Tulos ei jaksa kiinnostaa vaikka kieli ja sen käyttö ovat aktiiviharrastusteni joukossa.

Puheenaolevaa tilannetta en muista kuulleeni. Ideana pidän Aristoteleen kantapäätä onnistuneena ja kiinnostavana ohjelmana. Oikeakielisyyttä pohditaan osin tietellisesti, mutta huumoria on mausteena eikä pääruokana. Nuorena aikuisena koen ohjelman tarpeelliseksi suomen kielen käyttöön kohdistuvan mielenkiinnon lisääjänä.

Kantapään perusidea on hyvä, ja kaikinpuolin asiaa (esim. tuon yhdys sanan 'kaikinpuolin' joku suomen kieltä vihaava tieto kone ohjelma haluaisi jakaa kahdeksi).

Ongelma on kuitenkin ikuinen: miten käsitellä jotakin ongelmapiiriä sekä asiallisesti ja informatiivisesti mutta silti viihdyttävän kevyesti? Melkoista nuorallatanssia, tuo Kantapään teko.

Olen ko. ohjelmasta jo melko vieraantunut. Useimmiten vaihdan sen alkaessa kanavaa tai panen toosan kiinni. Pienesti asiallistettuna sillä kuitenkin olisi kiistaton oikeutuksensa.

Minulle ohjelmasta tuli alusta alkaen lauantai-iltaan kuuluva perinne Lauantain toivottujen ja Sävel on vapaan kaltaisten klassikoiden ohelle. Ennen viittä käytännöllisten askareiden taustalla tapaan kanavaa vaihdellen seurailla Radio Suomen puhelintoiveita sekä Iskelmän Listaa. Pop-musiikkikiintiön täytyttyä tarjoaa Päivän peili taas melko nopeatempoisen kattauksen päivän uutisiin. Tämän jälkeen Aristoteleen Kantapään juttutuokioiden rauhallinen äänimaisema oikein lepuuttaa korvia ja antaa aikaa ajatella. Lauantain toivotut palauttavatkin jälleen luontevasti säveltaiteen maailmaan ennen Sävel on vapaata tai Oopperailtaa.

Radio 1:n profiiliin sopisi, että kuulijakuntaa ei järkytettäisi koskaan barokkikautta uudemmilla kirosanoilla.

Tänään tein kevätsiivousta mökin ullakolla ja kaverina minulla oli vanha matkaradio Ykkösen taajuudelle viritettynä. Aristoteleen kantapäätä sieltä tuli, mutta vaikka aihe ei tällä kertaa tuntunut kovin kiinnostavalta niin annoin puheen virrata. Mutta mutta, aivan kuin olisin kuullut juontajan käyttäneen yhtä henkilöä puhutellessaan muotoa "oletteko Te olleet...?". Mahdoinko kuulla väärin?

VeHy kirjoitti:aivan kuin olisin kuullut juontajan käyttäneen yhtä henkilöä puhutellessaan muotoa "oletteko Te olleet...?". Mahdoinko kuulla väärin?

Minäkin luulen kuulleeni teitittelyä Aristoteleen kantapäässä. Kyse lienee jostain alivaltiosihteeristön omituisesta huumorista?

Vaan entäpä tämä, pitäisikö tehdä Helsingin Sanomista ilmianto kielipoliisille: "Air Francen turmakone murskaantui mereen ehjänä" (HS 3/7 2009)

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Vaan entäpä tämä, pitäisikö tehdä Helsingin Sanomista ilmianto kielipoliisille: "Air Francen turmakone murskaantui mereen ehjänä" (HS 3/7 2009)

Tai:

Poliittinen keskustelu on laimeaa ja vaihtoehdot esitetään mustavalkoisesti ja toisaalla byrokratian rattaissa virkamiehet tekevät päätöksiä, jotka vaikuttavat kaikkien meidän arkeen.

Olen aina luullut, että juuri virkamiehet muodostavat nuo byrokratian rattaat.

Toisaalta, en minäkään tunne agraariyhteiskunnan ajan sananparsien varsinaista mieltä ('sika pellossa', 'kissa pöydälle' jne.).

Viimeksi puhuttiin melomisesta vesistöjen pinnalla (vai oliko se pinnoilla). Kuulostaa oudolta. Järven pinnalla, kyllä kai, järvellä kyllä, mutta vesistöjen?

Tänään 2.10.09 Pasi Heikura puhui muun muassa buddhalaisesta Zen-käsitteestä.

Japanin kielessä on paljon ts-äänneyhtymää: Datsun, Mitsubishi, tsunami ym. Meikäläisiä eli latinalaisia kirjaimia käytettäessä on järkevää kirjoittaa se juuri noin. Jos Zen ääntyisi ’tsen’, niin se myös kirjoitettaisiin meillä tsen. Mutta kun se kirjoitetaan Zen, niin pitäisi ymmärtää käyttää soinnillista ässää, joka on esimerkiksi englannin sanassa zero. Sekin on japanissa yleinen ja meille tuttu nimestä Izumi.

Ihmetytti, että Heikura äänsi Zenin joka kerta ’tsen’, jopa englanninkielisessä ilmaisussa hard core Zen.

Ei tällaista kielitietoa voi edellyttää keneltä tahansa, mutta kyllä siltä joka menee omasta halustaan puhumaan koko kansalle ja jolla on aikaa valmistaa puheenvuoronsa.

Enpä tiennyt tuota zen-sanan lausumista. Kiitos infosta!

Äsken uutisissa puhuttiin Tsikakosta ja Sikakosta - Chicago yrittää saada olympialaiset. Minulle on kerrottu, ettei syntyperäinen amerikkalainen välttämättä ymmärrä, mitä vieras änkyttää jos Sikakosta puhuu. Alussa pitäisi olla suhumpi äänne, liudennetulla tai mykällä t:llä jos oikein muistan, joskaan ei aivan saksan schuhinaa. Joten, pelkään pahoin, aina on julkisen sanan käyttäjällä korjaamista.