YLE Radio 1

Antaa olla, mitä sillä on väliä.

Jesper kirjoitti:VeHy ja Vieraampi, kertokaa mikä kielioppivirhe on ilmaisussa: "oletteko ajatelleet?" Pitääkö verbin olla yksikössä?

Jaa - kun en tiedä kenelle siinä puhutaan, niin en voi sanoa, onko siinä virhettä. Puhutko monelle vai teititteletkö yhtä ihmistä?

No silloin kun teititellään yhtä ihmistä ja käytetään monikollista verbimuotoa niin minulla keittää yli, joka kerran.

Toinen kielioppivirhe, joka antaa minulle sähköiskun kaltaisen sätkyn on länsimurteissa kuka-sanan sijasta käytetty ketä. Siis näin "ketä suomalainen voitti Mynssenissä vitosella ja kympillä kultaa?".

Pahoittelen, minun moka. Tarkoitin siis kysyä oikeasti kohteliasta eli yhden henkilön teitittelyä. Ja siinä siis verbi on suomessa pidettävä yksikössä. Sopii minulle. Kiitos tiedosta!

Suomi on ilmaisuvoimainen kieli kaikkine murteineen, vaikka etenkin englanti painaa päälle. Kieltäydytään ostamasta sellaisia ruokia tai muita tuotteita, joita ei osata lausua. Kieltäydytään yöpymästä tai syömästä sellaisissa paikoissa, joita ei osata ääntää. Ja kaikki c tai muita vieraita kirjaimia sisältävät nimimerkitkin vähän oudostuttavat aluksi
Onko kieli köyhtymässä? Luulen, että kouluja käymätön, viime vuosisadan toisella kymmenellä syntynyt äitini puhui eläessään paljon värikkäämpää ja rikkaampaa kieltä kuin minä osaan. Hän käytti ilmeikkäitä sanoja ja sanontoja koko ajan puheensa lomassa.
Savon kieli on nyt suosittua. Savonkielinen Kalevalakin taitaa olla miltei loppuunmyyty. Se on Lehmos-Matin savontama. Toinen savolainen kielimies Olavi Rytkönen kertoi häntä kovasti huvittaneen, kun hänen yritystään nimeltään Vuplake lähestyttiin näin: niin, kun teillä on se firma vapleik...

Nykyisin se firma toimisi internetissä ja nimenä olisi eVapleik.

Salmelainen kirjoitti:Suomi on ilmaisuvoimainen kieli kaikkine murteineen, vaikka etenkin englanti painaa päälle. Kieltäydytään ostamasta sellaisia ruokia tai muita tuotteita, joita ei osata lausua. Kieltäydytään yöpymästä tai syömästä sellaisissa paikoissa, joita ei osata ääntää. Ja kaikki c tai muita vieraita kirjaimia sisältävät nimimerkitkin vähän oudostuttavat aluksi
Onko kieli köyhtymässä? Luulen, että kouluja käymätön, viime vuosisadan toisella kymmenellä syntynyt äitini puhui eläessään paljon värikkäämpää ja rikkaampaa kieltä kuin minä osaan. Hän käytti ilmeikkäitä sanoja ja sanontoja koko ajan puheensa lomassa.
Savon kieli on nyt suosittua. Savonkielinen Kalevalakin taitaa olla miltei loppuunmyyty. Se on Lehmos-Matin savontama. Toinen savolainen kielimies Olavi Rytkönen kertoi häntä kovasti huvittaneen, kun hänen yritystään nimeltään Vuplake lähestyttiin näin: niin, kun teillä on se firma vapleik...

Tavallaan samaa mieltä, maailma polarisoituu - siten, että kieli köyhtyy median ja englannin vaikuttamana, mutta ne, ketkä ovat itse kiinnostuneita kielestä, erottuvat myös sitä selkeämmin, ja kiinnostuvat entisestään..

Toisaalta, suomea ovat köyhdyttäneet indogermaaniset (eli indoeurooppalaiset) kielet jo vuosituhansien ajan. Mitenkäs se menikään... Jo ammoin, kauan ennen ruotsin, saksan ja venäjän köyhdyttävää vaikutusta jokin goottilainen, ties mikä kelttiläinen kieli degeneroi suomea. Niin nuo isot pahat pojat meitä pieniä sortavat.

Mikä siinä oikein on, että vieläkin murteilla on kuin erilainen tunnesisältö tai valtasuhde. Sankarit ovat olleet Pohjanmaalta, joskus Hämeestä. Risto Jarvan Loma-elokuva todisti, mikä savon asema oli vielä filmin valmistumisen aikoihin. Tuo etäinen ihailtu kaunotar asettui tavallisten tallaajien ruotuun heti kun aukaisi suunsa ja väänsi savoa. Se oli tarkoitettu virkistykseksi ja varmaan itseänikin se huvitti (olenhan Hämeestä) mutta tiedän kyllä että kaikki eivät näin asiaa kokeneet.
Toisaalta erään vitsin mukaan kun suomalaiset Suomeen ajelehtivat niin Savoon menivät ne jotka osasivat lukea. Sinne kun osoitti kyltti jossa oli tekstiä.

Meinaatko, Marja, että Waka Wanha olikin alkujaan pohjalaisia?

Marja Salonen kirjoitti:Mikä siinä oikein on, että vieläkin murteilla on kuin erilainen tunnesisältö tai valtasuhde. Sankarit ovat olleet Pohjanmaalta, joskus Hämeestä.

Mutta vakavissaan: (a) voisiko heimojen todellisilla historiallisilla (tal. yms.) valtasuhteilla olla jotain tekemistä sen kanssa, että yhdet ovat voineet määritellä toiset ilman että jälkimmäiset ovat voineet määritellä edelliset? (b) voisiko olla niin, että kun todellisia eroja ei ole, niin ne on jostain syystä kuviteltava?

Jesper parahin, ehkä Väinämöinen kääntyi jo ennen kylttiä ja jäi idemmäksi. Tarkoitin joitain sellaisia teoksia kuin Tukkijoella ja Roinilan talossa jne.
Johtuneeko suhtautuminen murteisiin vielä kirjakielikiistasta. Siinähän valittiin kirjakielen perustaksi tämä läntinen sarka. Vai olisiko asialla tuo itäisyys. Savolaiset lähellä rajaa vuosisatoja ja karjalaiset, joita ei heitäkään hyvin kohdella kuin tietyssä mielessä (poliittisena haikeutena menetyksestä), jäivät rajan kummallekin puolen. Itäisyys, toisenlaisuus, ehkä epäily varojen riittämisestä heidänkin puolustuksekseen, vakoojaepäilyt eli kelle lojaali (ainakin toisuskoisten karjalaisten kohdalla). Ja mitä tekivätkään nuo kuulut kareliaanimme rotutietoisina ihmisinä.
Onko niin että savolaiset kehittivät sanomistaan hieman Jukolan Eeron tapaan eli kielellä päähän toisella tavoin kuin halolla tai muuten kuten Pohjanmaalla ja Hämeessä.
Tuossa kevään ja kesän korvalla Merkkituotteessa mietiskeltiin miten veljesten (Kiven) kävi ja alussa oli pieniä ääninäytteitä tietyiltä henkilöiltä, joita ikään kuin yritettiin istuttaa maisemaan. Siinä Linkola (v. 1992) kertoi olleensa Karjalassa ja miten ihana matka oli ja että olihan se surkea tuo sodan lopputulos, kun siellä tuo talous oli tehottomuuden vuoksi säilyttänyt kaiken. Mitä tästä voikaan päätellä. Aivan ihastuttavan omaperäinen ajatusketju kuitenkin Linkolalla jälleen.

Marja Salonen kirjoitti:Jesper parahin, ehkä Väinämöinen kääntyi jo ennen kylttiä ja jäi idemmäksi.

Jaa-a, en tiedä mistä suunnasta oli tulossa.

Marja Salonen kirjoitti:Tarkoitin joitain sellaisia teoksia kuin Tukkijoella ja Roinilan talossa jne.

Mikä selittääkin koko jutun.

Marja Salonen kirjoitti:Johtuneeko suhtautuminen murteisiin vielä kirjakielikiistasta. Siinähän valittiin kirjakielen perustaksi tämä läntinen sarka.

Herravarjele meitä vääräkielisiä suomeen koskemasta, jos savo on sen ydin. Eihän sitä osaisi käyttää edes... suomalainen! Luojankiitos Snellman ja muut päättäjät olivat ruotsinkielisiä, muuten savo olisi hyvinkin voinut voittaa kirjakielikisan.

Marja Salonen kirjoitti:Tuossa kevään ja kesän korvalla Merkkituotteessa mietiskeltiin miten veljesten (Kiven) kävi ja alussa oli pieniä ääninäytteitä tietyiltä henkilöiltä, joita ikään kuin yritettiin istuttaa maisemaan. Siinä Linkola (v. 1992) kertoi olleensa Karjalassa ja miten ihana matka oli ja että olihan se surkea tuo sodan lopputulos, kun siellä tuo talous oli tehottomuuden vuoksi säilyttänyt kaiken. Mitä tästä voikaan päätellä. Aivan ihastuttavan omaperäinen ajatusketju kuitenkin Linkolalla jälleen.

Ihastuttava. Muistan, miten hän vaahtosi Suvannon - pun not intended - koskemattomista rantapusikoista, joissa jonkin pikkupiipertäjän sopi pesiä. Ja miten pellot olivat metsittyneet ja metsät taantuneet luonnontilaan. Kyllä vanhan kulttuurimaiseman degeneraatio alkutilaan on upeaa!