Kirjoittaja Marja Salonen päivämäärä 6.12.06 - 23:37
No varmaan otetaan selvää, ketkä siellä yhtyeestä läsnä ovat. Oikeastaan olen sitä mieltä, etten käsitä, miksei herra Lordi, joka on myös yksityishenkilö, voinut saapua linnaan ilman maskeja. Veisikö se hänen kuvastaan jotain pois. Lordia en koe pelottavana enkä näin ollen näe mitään syytä hänen musiikkinsa ja ulkoisen olemuksensakaan takia, miksi hän ei olisi voinut esiintyä tavallisissa juhlavaatteissa. Olen eri mieltä kritiikin kanssa. Jos Lordi olisi voinut tulla maskeissaan linnaan, niin silloin sinne voisi tietenkin kuka tahansa kutsutuista mennä "miksi tahansa" maskattuna.
Veikko Hurstin työlle ja sen jatkamiselle annan suuren arvon, mutta mitään yleisiä juhlia en kaipaa. Tämä nyt on vain minun mielipiteeni. Meillä vietettiin juhlaa siten, että oli lepopäivä, katsoimme Tellervo Koiviston haastattelun "Itse asiassa kuultuna", kynttilät sytytettiin ikkunalla klo 18 ja ne paloivat siellä klo 20 asti kuten meille on lapsena opetettu. Tietenkin tapa sekin mutta se luo meille juhlaa ja tuntua itsenäisyydestä. Lehdestä (Hesari) sykähdyttää aina, kun joku tänne tullut pakolainen, sanoo Suomea kotimaakseen. Tuntuu oudolta, koska itse koen suomalaisten olevan jöröä kansaa. Täytyy täsmentää: olen itse jörö hämäläinen, vallan toisenlainen henkilö kuin kritiikki, joka asuu Tampereella. Ilahdun tuollaisesta uutisesta. Että joku tosiaan tuntee näin olevan Suomessa, jossa rasismi kukkii kun siihen on tilaisuus.
Linnan juhlia en enää ole katsonut muutamaan vuoteen. Kerran laitoin nauhan videoon ja jälkikäteen katsoimme nauhaa siten, että aina välillä pysäytin ja bongasimme: ai tuokin on tuolla. Kumma, katsoin varmaan linnan vieraita ainakin melkein samalla silmällä kuin ns. juorulehdet. Ai toi on ton kaa, tollanen puku jne. Ainoa hetki minä nykyään asetun katsomaan linnan juhlia - ja se yleensä näytetäänkin jo uutislähetyksessä - on se hetki, jolloin entiset presidentit puolisoineen tulevat sisään ja lopulta asettuvat yhteiseen kuvaan. Se jollain tavoin minua liikuttaa kaikista entisistä ja nykyisistäkin negatiivisista tunteista huolimatta.
Kun tuolla toisessa ketjussa (Juice) on kritiikin ja Oblomovin listausta henkilöistä, joiden poistuminen maallisesta vaelluksesta on vavahduttanut heitä, niin minä mainitsen tässä Kekkosen kyllä. Sitten tuleekin sellaisia kuin Väinö Linna, Tauno Palo, Francois Truffaut, Chaplin, Anna Magnani jne. Mutta ettei tästä tulisi kalmalistaa, niin menen asiaan, joka ensin oli mielessäni. Eräs tapaus on minua kovin aikanaan ilahduttanut ja se oli Mauno Koiviston valinta presidentiksi. Kaikkea hyvää toivottelin hänelle tielle, jota keskustalaiset olivat pitkään kuin omanaan pitäneet - Suomen ulkopolitiikan tien.
Tämä ei kuitenkaan ole tässä osoittamassa, että halveksisin heitä, jotka juhlia seuraavat. Kaikkea kanssa. Olen ehtinyt katsoa niitä aika paljon kuitenkin.
tähystyspaikkana Kallio