YLE Radio 1

Schopenhaueria lainatakseni:"kun edelliseen lajiin kuuluvat, ne joilla on todisteensa itsessään, metafyysiset järjestelmät, filosofiat, vaativat valtuuksiensa tuntemiseksi harkintaa, sivistystä, joutoaikaa ja arvostelua, niin ne voivat olla vain äärimmäisen pienen ihmisjoukon omaisuutta, myöskin syntyä ja säilyä vain melkoisen sivistystason varassa. Sitä vastoin suurta joukkoa varten, joka ei kykene ajatelemaan, vaan ainoastaan uskomaan, eikä ole vastaanottavainen perusteluille, vaan yksin auktoriteetille, on olemassa toisen lajin järjestelmät, jotka kulkevat uskontojen nimellä. Niitä voi sen tähden nimittää kansanmetafysiikaksi yhdenmukaisesti kansanrunouiden sekä myös kansanviisauden kanssa, jolla tarkoitetaan sananlaskuja. Uskontoja tavataan kaikilla kansoilla - raaimpia lukuunottamatta. Niiden valtakirja on ulkokohtainen, nimeltään ilmoitus, jonka todistavat merkit ja ihmeet. Niiden pääasiallisena valttina on uhata ikuisilla ja myöskin ajallisilla onnettomuuksilla, jotka kohtaavat epäuskoisia, jopa pelkkiä epäilijöitä; monila kansoilla on polttorovio tai jokin muu senkaltainen teologian viimeisenä todistuspohjana. Varmimman takuun niiden jatkuvaisesta vallasta ihmisiin suo niille korvaamaton etuoikeus tulla opetetuksi lapsille, jolloin niiden opit juurtuvat eräänlaiseksi toiseksi synnynnäiseksi älyksi niin kuin ympätty oksa puuhun. sitä vastoin I lajin järjestelmät kääntyvät vain täysikasvuisten puoleen, mutta tapaavat näillä aina jo vakaumuksena jonkin toisen lajin järjestelmän.

Temppelit ja kirkot, pagodit ja moskeijat kaikissa maissa ja kaikilta aikakausilta todistavat upeudessaan ja suuruudessaan ihmisen metafyysillisestä tarpeesta, joka voimakkaana ja häviämättömänä seuraa fyysillisen kintereillä. Tosin satiirikko voisi lisätä, että se on vaatimaton miekkonen, joka viihtyy huonommalla ravinnolla. välillä se tyytyy kömpelöihin satuihin ja mauttomiin tarinoihin. Jos ne vain ovat kyllin varhain mieleen teroitetut, ne riittävät sen olemassaololle selitykseksi ja siveellisyyden tueksi.

Vaikkakin uskonnolliset järjestelmät näyttävät tekevän pääasiaksi jumaliensa olemassaolon ja puolustavat sitä mitä innokkaimmin, johtuu tämä pohjaltaan sittenkin vain siitä, että ne ovat liittäneet siihen kuolemattomuusoppinsa, jota ne pitävät edellisestä erottamattomana; vain jälkimmäisestä niissä on oikeastaan kysymys. Sillä jos niissä kuolemattomuus voitaisiin saada varmistetuksi toisin, niin kohta vilkas intoilu jumalien puolesta kylmenisi. Se saisi väistyä melkein täydellisen välinpitämättömyyden tieltä, jos päinvastoin todistettaisiin niille kuolemattomuuden sula mahdottomuus."

Schopenhauer on luokitellut ihmiset hyvin. Ei tietenkään ole hauska kuulua siihen vähäarvoiseen ja tyhmään rahvaaseen, jolla ei ole sivistystä.
Kolme asiaa kuitenkin kiinnittää huomiotani.
Ensiksi: Uskontoja tavataan kaikilla kansoilla - raaimpia lukuunottamatta. Niiden valtakirja on ulkokohtainen, nimeltään ilmoitus, jonka todistavat merkit ja ihmeet. Niiden pääasiallisena valttina on uhata ikuisilla ja myöskin ajallisilla onnettomuuksilla, jotka kohtaavat epäuskoisia, jopa pelkkiä epäilijöitä; monila kansoilla on polttorovio tai jokin muu senkaltainen teologian viimeisenä todistuspohjana. Olen käsittänyt, että uskonnossa varsinkin vähäväkinen ihminen saa ihmisarvon ja kaikki muutkin jonkinlaisen säännöstön, jota yhteiskunta toimiakseen tarvitsee.
Toiseksi: Tosin satiirikko voisi lisätä, että se on vaatimaton miekkonen, joka viihtyy huonommalla ravinnolla. välillä se tyytyy kömpelöihin satuihin ja mauttomiin tarinoihin. Erityisesti juuri nuo vähäpätöiset kansansadut on todettu ihmismielen alitajunnan tyyssijoiksi, joissa ihminen tahtomattaan pohtii mm. suhdettaan ympäristöönsä, lapsi vanhempiinsa ja käy kamppailunsa siellä tarinan mailla.
Kolmanneksi: Vaikkakin uskonnolliset järjestelmät näyttävät tekevän pääasiaksi jumaliensa olemassaolon ja puolustavat sitä mitä innokkaimmin, johtuu tämä pohjaltaan sittenkin vain siitä, että ne ovat liittäneet siihen kuolemattomuusoppinsa, jota ne pitävät edellisestä erottamattomana Tämä ei kuitenkaan sido seurakuntalaisia tai uskovia. On monia, jotka saavat kerrasta kylläkseen ja kokevat yhden elämän sen verran vaikeaksi ja helvetilliseksi että toivovat välttävänsä toisen tulemisen. Se ei kuitenkaan, näin olen käsittänyt, vähennä tunnetta jonka usko tai uskonto antaa.

Uskonnot tuntuvat vain olevan vihamielisessä suhteessa toinen toisiinsa, joiden kesken käydään sotaa miekoin ja järeämmin asein, esim. ristiretkien aikana, kun taas filosofiat turvautuvat ainoastaan sanan säilään keskinäisessä hegemoniakamppailussaan. Voiko joku ylevä aate todellakin olla joku tekosyy tappamiselle, kuten uskonnot? On myös varsin huvittava tekosyy pitää töistä lomaa 4 päivää pelkästään uskonnollisten syiden, ts. satukirjojen aatesisällön ja propagandistisen manifestin vuoksi.

Mikki Hiiri kirjoitti:On myös varsin huvittava tekosyy pitää töistä lomaa 4 päivää pelkästään uskonnollisten syiden, ts. satukirjojen aatesisällön ja propagandistisen manifestin vuoksi.

Voi olla huvittavaakin, mutta ainakin ihan mukavaa.

-Tommi

Marja Salonen kirjoitti:Schopenhauer on luokitellut ihmiset hyvin. Ei tietenkään ole hauska kuulua siihen vähäarvoiseen ja tyhmään rahvaaseen, jolla ei ole sivistystä.
Kolme asiaa kuitenkin kiinnittää huomiotani.
Ensiksi: Uskontoja tavataan kaikilla kansoilla - raaimpia lukuunottamatta. Niiden valtakirja on ulkokohtainen, nimeltään ilmoitus, jonka todistavat merkit ja ihmeet. Niiden pääasiallisena valttina on uhata ikuisilla ja myöskin ajallisilla onnettomuuksilla, jotka kohtaavat epäuskoisia, jopa pelkkiä epäilijöitä; monila kansoilla on polttorovio tai jokin muu senkaltainen teologian viimeisenä todistuspohjana. Olen käsittänyt, että uskonnossa varsinkin vähäväkinen ihminen saa ihmisarvon ja kaikki muutkin jonkinlaisen säännöstön, jota yhteiskunta toimiakseen tarvitsee.
Toiseksi: Tosin satiirikko voisi lisätä, että se on vaatimaton miekkonen, joka viihtyy huonommalla ravinnolla. välillä se tyytyy kömpelöihin satuihin ja mauttomiin tarinoihin. Erityisesti juuri nuo vähäpätöiset kansansadut on todettu ihmismielen alitajunnan tyyssijoiksi, joissa ihminen tahtomattaan pohtii mm. suhdettaan ympäristöönsä, lapsi vanhempiinsa ja käy kamppailunsa siellä tarinan mailla.
Kolmanneksi: Vaikkakin uskonnolliset järjestelmät näyttävät tekevän pääasiaksi jumaliensa olemassaolon ja puolustavat sitä mitä innokkaimmin, johtuu tämä pohjaltaan sittenkin vain siitä, että ne ovat liittäneet siihen kuolemattomuusoppinsa, jota ne pitävät edellisestä erottamattomana Tämä ei kuitenkaan sido seurakuntalaisia tai uskovia. On monia, jotka saavat kerrasta kylläkseen ja kokevat yhden elämän sen verran vaikeaksi ja helvetilliseksi että toivovat välttävänsä toisen tulemisen. Se ei kuitenkaan, näin olen käsittänyt, vähennä tunnetta jonka usko tai uskonto antaa.

Uskontohan on juuri ihmisarvon polkemista, kun hänelle ei anneta edes oikeutta kuolla, vaan muka elää ikuisesti. Kristinuskokin on periaatteessa pelkää taikauskoa, noituutta ja magiaa, kun heidän pyhässä kirjassaan, joka on pyhä vain siksi, että he sanovat jumalan, jota ei näe missään, sanovan niin, kehoitetaan seuraamaan jotakin näkymätöntä ja kuviteltua olentoa "pelastuaksesi", mitä se sittyen tarkoittaneekin.

Uskonto lähtee ihmisen egon välittömästä miellytetyksi tulemisen tarpeesta ja huudosta hännen itsensä polttavina kokemiin probleemeihin, elämän ikuisuuskysymyksiin, jotka vaivaavat omaan itseensä käpertyneen mieltä aina siitä asti kun lapsuuden innokas uteliaisuus vaihtuu vanhuuden tylsistymiseksi, jolloin vain omasta kohtalosta tulee elämän ja maailman keskipiste älyllisyyden turruttua harmaaseen ja kalkkeutunesseen aivonesteeseen. Uskonto tarjoaa näihin probleemeihin hänen itsekeskeisiin tarpeisiinsa räätälöidyn vastauksen riippumatta asian ja ulkomaailman todellisesta tilasta, mihin sen suuri suosiokin perustuu. se ei vaadi ajattelua vaan lapsenomaista ja naiivia uskoa johonkin joka on silkaa mielettömyyttä ja hulluutta, ilman realistisia toteutumismahdollisuuksia. Satiirikko voisi lisätä, että johan tulisi taivaaseen ylikansoitusta ja ruuhkaa jos sinne kaikki joskus maan päällä talanneet pääsisivät, siksi etteivät he uskalla katsoa totuutta silmiin ja kohdata elämää sellaiena kuin se heille annetaan vaatimatta siltä mahdottomia. Sellainen on säälittävää ajattelua oman itsensä ja minuutensa ylivertaisuudesta ja yli-ihmisyydestä. Ajattelu, joka ei anna ihmiselle oikeutta edes kuolla rauhassa, vaan hän takertuu itserakkaudesta kirkon oppeihin, käyttämättä hänelle luonnonlahjana, ei jumalan lahjana, annettua arvokasta järkeä elämästä maanpäällä selviytymiseksi.

Mutta noitavainojen aikana ihmiseltä kielettiin hänen perrustavaa laatua olevat ihmisoikeutensa, eikä hänelle annettu oikeutta edes elää! Pannaan kirkko miettimään häpeällisiä tekosiaan ja niistä vastuuseen, jotka julmuudesaan ja epäinhimillisyydessään vetävät vertoja natsisaksan hirmutöille, varsinaista kaksinaismoralismia, vai mitä?

Mitä muuta kirkon dogmit, uskon-tai opinkappaleet, auktoritatiiviset säännöt, ovat kuin silkkaa taikauskoa ja lorua, suoranaista pajunköyttä, jota syötetään muka hyväuiskoisille kirkossakävijöille ajast aikaan. Tiedekin on kehittyynyt siinä ajassa jättiläisharppauksin, kun kirkko sen kuin junnaa paikallaan museaalisine ja esihistoriallisine jäännöksineen muinaisajan ihmisen toiveunista dogmeissaan. Oppi sielun kuolemattomuudesta, taivaasta, helvetistä tai neitseestä syntymisestä. Todistakaan yksikin, niin minä sanon kippis ja juon maljan niiden kunniaksi.

Emme näemmä ideologioiden kohdallakaan tunnu suosivan suomalaista, vaan vain tuontitavaraa, joka kaiken kukkuraksi on peräisin sotaisan lähi-idän autiomaan kuumasta hiekasta. Harva tulee ajatelleeksi, että se on peräisin samasta paikasta, jossa soditaan jatkuvasti, ihmiset kulkevat huivit päässään auringolta suojautuakseen ja puhuvat hepreaa. Erämaan hiekasta tuhansia vuosia sitten lähteneet ajatukset eivät missään tapauksessa saa eikä voi olla elämän I-johtotähtenä.

Eli kun uskot johonkin näkymättömään voimaan, jonka olemassaoloa ei tieteellisesti voida todistaa, niin se auttaa sinua ja parantaa sinut sairauksistasi. Eikö tämä ole taikauskoa puhtaimmillaan?

Mikki Hiiri kirjoitti:Oppi sielun kuolemattomuudesta, taivaasta, helvetistä tai neitseestä syntymisestä. Todistakaan yksikin, niin minä sanon kippis ja juon maljan niiden kunniaksi.

Ei, ei, älkää yrittäkö todistella, pitäkää vain usko uskona. Lainasin jo kerran täällä toisaalla jotakuta jonka nimeä en tiedä: "Liian usein unohdetaan että usko on kiinni pitämistä, ei totena pitämistä." Älkää yrittäkö todistella tieteen keinoin, se on mieltä vailla ja hedelmätöntä.

Mikki Hiiri kirjoitti:Eli kun uskot johonkin näkymättömään voimaan, jonka olemassaoloa ei tieteellisesti voida todistaa, niin se auttaa sinua ja parantaa sinut sairauksistasi. Eikö tämä ole taikauskoa puhtaimmillaan?

Mikä on uskoa, mikä taikauskoa taitaa määräytyä aika lailla historian vaiheiden mukaan. Mitä organisoidumpaa jonkin uskon harjoittaminen on, mitä paremmin se on kodifioitu, mitä kehittyneemmässä yhteisössä se ilmenee ja mitä tiiviimmin se on kietoutunut tämän yhteisön muuhun struktuuriin, sitä vähemmän se mielletään taikauskoksi. Pohjahan on sama, jokin ihmisessä.

-Tommi

Minua ihmetyttää Mikki Hiiri että puhut heistä etkä meistä. Et siis kuulu siihen joukkoon, joka on saanut kasvatuksensa luterialaisen tai yleensä kristityn, juutalaisen tai islamilaisen uskonnon piirissä. Perusta niissä on jotakuinkin sama. Mielestäni sotket joiltain osin kirkon ja uskonnon. Minun käsitykseni kirkosta voit löytää ketjusta Niitä näitä ja asian vierestä viestistä 5362. En kuulu kirkkoon. En tiedä uskonko. Ei aavistusta miten asia on. Noin kymmenen vuotta meni, etten kyennyt oikeastaan minkäänlaista uskonnollista tunnetta edes kokemaan.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että joku raja maallistumisellakin on. Se johtaa helposti pelkkään materialismiin. Kun olen lukenut kirjoituksiasi Schubert-kokemuksistasi, niin ne ovat vaikuttaneet kovin verrannollisilta kokemuksiin tai tuntemuksiin, joita luulen ihmisten uskonnon piirissä kokevan. Ei tunnu oikein hauskalta se, että katsot niin kovin alaviistoon ihmisiä, jotka uskovat. Usko, Tommi Salonen on käsittääkseni samalla linjalla kanssani, on jotain jossa tieto ei ole valttia. Se on kuin lahja, jonka vähäpätöisinkin voi saada. Näin käsittäisin.

Mitä kirkon tekemisiin tulee, niin ne ovat asia erikseen. Ja mitä kuoleman tai elämän oikeuteen tulee, niin niistä on selvät lait uskonnoissa annettu ihmisille. Ihmisellä on oikeus kuolla ja oikeus elää. Minä olen tehnyt hoitotestamentin jo monta vuotta sitten mutta olen käsittänyt, että lääkärit eivät itsestäänselvästi niitä noudata. Olen kuolemantuomiota vastaan. Eikä sotakaan kovin ihastuttavalta minun mielestäni vaikuta.
Mitä muualta tuotettuun tuotteeseen tulee, niin ajatuksilla on tapana siirtyä. Ensin kastettiin vaikka pakon edessä. Mitä erämaahan tulee, niin Raamatussa erämaan sanotaan puhdistavan. Olen lueskellut Georg August Wallinin vaiheista ja hän piti beduiinien elämästä erämaassa. Piti sitä parempana (koska heidän kanssaan eleli) kuin Persian hienostunutta sivistystä, johon hän myös tutustui.

Tommi Salonen kirjoitti:

Mikki Hiiri kirjoitti:Oppi sielun kuolemattomuudesta, taivaasta, helvetistä tai neitseestä syntymisestä. Todistakaan yksikin, niin minä sanon kippis ja juon maljan niiden kunniaksi.

Ei, ei, älkää yrittäkö todistella, pitäkää vain usko uskona. Lainasin jo kerran täällä toisaalla jotakuta jonka nimeä en tiedä: "Liian usein unohdetaan että usko on kiinni pitämistä, ei totena pitämistä." Älkää yrittäkö todistella tieteen keinoin, se on mieltä vailla ja hedelmätöntä.

Mikki Hiiri kirjoitti:Eli kun uskot johonkin näkymättömään voimaan, jonka olemassaoloa ei tieteellisesti voida todistaa, niin se auttaa sinua ja parantaa sinut sairauksistasi. Eikö tämä ole taikauskoa puhtaimmillaan?

Mikä on uskoa, mikä taikauskoa taitaa määräytyä aika lailla historian vaiheiden mukaan. Mitä organisoidumpaa jonkin uskon harjoittaminen on, mitä paremmin se on kodifioitu, mitä kehittyneemmässä yhteisössä se ilmenee ja mitä tiiviimmin se on kietoutunut tämän yhteisön muuhun struktuuriin, sitä vähemmän se mielletään taikauskoksi. Pohjahan on sama, jokin ihmisessä.


-Tommi

Mutta murhahan ei vanhehe koskaan, vai oliko noitavainoissa roviolla poltettujen kohtalossa kyse vain taposta, jolloin syyteaika on jo umpeutunut? Onko kristinusko siis se tehokas ja lohduttava lääke, joka on vuosisatojen ajan osoittautunut tautia eli ns. pakanuutta tappavammaksi?
Tämä nyt on täysin hypoteettista spekulointia, mutta koska murhiiin syyllistyneet henkilöt, edustivat he sitten kirkkolaitosta avustajinaan valtiovallan edustajat tai ilman, ovat jo luonnollisesti aikoja sitten kuolleet, niin olisikohan lain mukaan mahdolista nostaa syyte näiden murhaajiksi epäiltyjen henkilöiden edustamia instituutiota vastaan ja haastaa ne oikeuteen. Tai sitten olisi ehkä parempi vain lakonisesti lakkauttaa koko kirkkolaitos, tehdä niistä museoita ja papeista museon oppaita ja assistentteja. Mutta mitä tuohon mainitsemaasi sanaan sielu tulee, niin on täysin mahdotonta keskustella jonkin sellaisen hypoteettisen substanssin kuolemattomuudesta, jonka olemassaoloakaan ei ole mahdollista tieteellisesti todistaa. Kannattaisi siis lopettaa puhuminen tämänkaltaisista asioista, jotka eivät perustu empiirisiin havaintoihin. Ja sitä paitsi, uskontojen suurin loukkauskivihän nimenomaan ON se, että ne kiistävät allegorisen eli vertauskuvallisen luonteensa ja väittävät olevansa totta, ts. puhuvat itseään vastaan kun rohkenevat asettaa itsensä alttiiksi puhtaan järjen kritiikin raskaalle tykistölle. Uskonto muistuttaa vieläpä miltei jotakin mielisairautta, esim. skitsofreniaa, pyrkiessään ja kehottaessaan uskovia tai sellaisiksi käännytettyjä verhoutumaan ja piiloutumaan dogmiensa taakse, jotka perustuvat silkkaan järjettömyyteen, vaan eivät kylmiin faktoihin sekä luonnontieteisiin ja fysiikanlakeihin, vaan pikemminkin hallusinaatioihin ja kuvitteellisiin harhoihin tai sellaisten ruokkimiseen. Eikö skitsofreenikollakin ole oikeutensa uskoa omiin harhoihinsa, jotka ovat sitä paitsi todellisempia ja hänestä itsestään riippumattomampia, joiden edessä hän on voimaton, kuin uskovaisten luuloharhat? Eivätkä uskovat siitä huolimatta kansoita mielisairaaloita. Järjetöntä, mutta kait sekin on sitten vain uskon asia, kuka on hullu ja kuka ei.

Mikki Hiiri kirjoitti: Mutta mitä tuohon mainitsemaasi sanaan sielu tulee, niin on täysin mahdotonta keskustella jonkin sellaisen hypoteettisen substanssin kuolemattomuudesta, jonka olemassaoloakaan ei ole mahdollista tieteellisesti todistaa.

?? En maininnut sanaa "sielu".

Mikki Hiiri kirjoitti:Ja sitä paitsi, uskontojen suurin loukkauskivihän nimenomaan ON se, että ne kiistävät allegorisen eli vertauskuvallisen luonteensa ja väittävät olevansa totta

Edellisessä viestissäni olleesta lainauksesta piti selvitä, miten minä tuohon totuuskysymykseen suhtaudun. Ja jos ei puhuta uskonnoista vaan yksittäisistä ihmisistä, niin uskovien välillä taitaa tässä asennoitumisessa kyllä olla eroja. Minun ei-uskovan on tietysti helpompi ymmärtää niitä, jotka eivät suurella äänellä paasaa totuusväitettä.

-Tommi

Marja Salonen kirjoitti: Usko, Tommi Salonen on käsittääkseni samalla linjalla kanssani, on jotain jossa tieto ei ole valttia.

Yritän selventää omaa linjaani: tunnustaudun siis agnostikoksi (en tiedä/en voi tietää, että Jumala on ja en tiedä/en voi tietää että Jumalaa ei ole) ja ei-uskovaksi (en usko että Jumalaa on). Jos vielä painotan en voi tietää -vaihtoehtoa, joudun olemaan sitä mieltä että on aivan hyödytöntä todistella Jumalan olemassaoloa esim. (luonnon)tieteen keinoin. Sen joko uskoo tai ei. Siinä merkityksessä voi kyllä sanoa, että tieto ei ole valttia.

Marja Salonen kirjoitti:Olen kuitenkin sitä mieltä, että joku raja maallistumisellakin on. Se johtaa helposti pelkkään materialismiin.

Mitä tarkoitat tässä maallistumisella ja materialismilla? Pitääkö yhteisössä olla jokin määrä maallistumattomia ihmisiä puskurina materialismia vastaan?

-Tommi

Minä vastasin ketjuun, koska Mikki Hiiri oli ottanut lainauksen Schopenhauerilta ja tuo lainaus otti minua päähän. Mikin puheenvuorot ja hänen Sch.-lainauksensa osoittavat jonkinasteista yli-ihmisasennoitumista.

Käsitykseni on vain se, että Jeesus, jos pysymme tässä uskonnossa, on historiallinen henkilö. Oliko hän Jumalan poika, onko Jumalaa olemassa, onko helvetti, kiirastuli tai paratiisi tai kuolemanjälkeinen elämä olemassa ovat asioita, joista en voi tietää.
Minun mielestäni ei ole mitään väliä, oliko J. Jumalan poika. Ihmisenä oleminen on jo sinällään tarpeeksi kovaa ja sille voi antaa arvoa. Jos vähänkään on evankeliumien sanaan uskominen Jeesuksen levittämästä opista, niin se oppi on tärkeä eettinen ohjeisto. On eri asia miten sitä on maailman sivu tulkittu.
Tästä asiasta: uskosta, uskonnosta jne. keskusteltiin täällä kun tuli yli vuosi sitten. Ketjun nimeä en muista. Haulla voi löytyä.

Tommi Salonen: Maallistumisella tarkoitan lähinnä vain yleistä välinpitämättömyyttä maapallon ehtyvistä varoista, elävän olennon (eläimen tai ihmisen) häpäisemistä työelämässä ja muussakin elämässä (maapallo on kohta täynnä pakolaisia, ihmisruumis ei ole koskematon vaan taistelutanner on sitten kyse sodasta tai kauneuskäsitteistä, robotit vievät työn ja heittävät ihmisen hylkiöksi, eläimet kasvatetaan persoonattomiksi tuotteiksi jotka eivät pysy jaloillaan). Rahan palvontaa. Kuka saa eniten liksaa ja kelle sitä annetaan.

Yritän osaltani lopettaa vastaukset tähän koska en tiedä asiasta. Provosoiduin aloituksesta.

Marja Salonen kirjoitti:Yritän osaltani lopettaa vastaukset tähän koska en tiedä asiasta. Provosoiduin aloituksesta.

Kukas näistä tietää. Paitsi tietysti Mikki. Ja jos Mikki ei tiedä, Mikki lainaa.

-Tommi

Tommi Salonen kirjoitti:

Mikki Hiiri kirjoitti: Mutta mitä tuohon mainitsemaasi sanaan sielu tulee, niin on täysin mahdotonta keskustella jonkin sellaisen hypoteettisen substanssin kuolemattomuudesta, jonka olemassaoloakaan ei ole mahdollista tieteellisesti todistaa.

?? En maininnut sanaa "sielu".

Mikki Hiiri kirjoitti:Ja sitä paitsi, uskontojen suurin loukkauskivihän nimenomaan ON se, että ne kiistävät allegorisen eli vertauskuvallisen luonteensa ja väittävät olevansa totta

Edellisessä viestissäni olleesta lainauksesta piti selvitä, miten minä tuohon totuuskysymykseen suhtaudun. Ja jos ei puhuta uskonnoista vaan yksittäisistä ihmisistä, niin uskovien välillä taitaa tässä asennoitumisessa kyllä olla eroja. Minun ei-uskovan on tietysti helpompi ymmärtää niitä, jotka eivät suurella äänellä paasaa totuusväitettä.

-Tommi

Jokainenhan meistä valehtelee itselleen, petkuttaa ja sahaa silmään elämänsä aikana useammin kuin kerran ellei suorastaan jatkuvasti, sitä ei käyne kiistäminen. Omissa oloissaan jokainenhan meistä voi elätellä minkälaisia harhaluuloja suinkin vain haluaa, keksii ja sietää. Jokaisella on sitä paitsi siihen vielä oikeuskin. Se on jokaisen oma asia ja omalla vastuullaan. Ihmettelenkin vain miksi siitä, tästä valehtelemisesta ja itsensä huiputtamisesta, pitäisi vielä tehdä kirkon ylläpitämän ja tunnustaman uskonnon/uskon kaltainen julkinen ja kollektiivinen tapahtuma ja kulttimeno?
Ja mikä käsittämättömintä, joillekin hyvällä omallatunnolla suoritetusta suoranaisesta potaskan jauhamisesta rohjetaan maksaa vielä palkkaakin! Ammattivalehtelija on keksimäni uusin ammattinimike tai titteli.

Mikäli jokainen ihminen siis on ainutkertainen olento, kuten kait krintisuskokin opettaa, niin ei mielestäni myöskään hänen maailmankatsomustaan voida kahlita ja pelkistää, tai latistaa, minkäänlaisiin krintisuskon kaltaisiin yliyksinkertaisiin oppijärjestelmiin, jotka rakentuvat auktoritatiivisiin hölynpöly-sääntöihin, jotka ovat kekseliään ihmismielen keinotekoisia, synteettisiä, kehitelmiä, fiktiivisiä luomuksia, vailla syvää totuudellista objektiivisuutta huokuvia elementtejä, jotka kuuluvat oleellisena osatekijänä suuren taiteen ominaisuuksiin, mihin niiden ajattomuus myöskin perustuu. Uskontoa voidaan sanoa mielestäni alkeelliseksi taiteeksi tai sellaisen esiasteeksi, josta on tullut tai tehty tietoisesti, kunj suuri taide vaikuttaa alitajunnan tasolla, siksi että pyhilä kirjoilla, esim, raamatulla, ei ole sellaista itseisarvoa ja substanssia kaunokirjallisuutena, vaan uskonnon perustajien taholta on yritetty vetää yhtäläisyysmerkkejä, tietoisen manipuloinnin tuloksena, sekä nähdä mukavia ja sopivia tarkoitusta palvelevia paralleeleja ulkoisen todellisuuden kanssa. Eli uskonto edustaa tekotaiteellisena instrumenttina taiteiden ylilyöntiä siinä, että sen harjoittaminen ja palvonta, ts. kulttimenot, nostetaan itse asiaa, objektia, keskeisemmälle ja näkyvämmälle sijalle, ikään kuin taulu tai maalaus nostetaisiin pois kehyksistään ja uskoteltaisiin, että siitä on tullut reaalista ja konkreettista todellisuutta, eikä nähdä sitä taiteellisena objektina, joka elää ja hengittää oman substanssinsa varassa.

Näin tämä uskonnoksi nimitetty alkeellinen kultuurin muoto ja haara saa tahtomattaankin vääristyneitä ja makaabereita piirteitä, ja koska se omana itsenään, omassa substanssissaan, siis sellaisenaan, ei ole kyllin kantava ja ylläpitävä voima, huomattavaan taiteelliseen saavutukseen verrattavissa oleva inspiraation lähde, se pyrkii tekeytymään todeksi harppaamalla faktan ja fiktion kuilun yli epärehellisin konstein, jääden väliin kiikumaan uhaten pudota alas maahan ja tuhoutua.

Taiteellisesta, kirjallisesta objektista yritetään luoda todellisuutta, tehdä totta, vastoin sen vertauskuvallista luonnetta, joloin se näivettyy taikauskon ja taiteen välimuodoksi, ja epäsikiöksi, menettäen pohjan uskottavuudeltaan.

Nyt en lainannut, vaan muistelin noin pääpiirteittäin hatarasti, mitä on joskus tullut hieman pohdiskeltua.

Raamatusta puuttuu suurien nerojen työskentelylle ominainen intuitiivinen tahdon palveluksesta irtautuneen älyn hetkellisenä maailman puhtaana kuvastimena oleminen ja puhtaasti objektiivinen maailman näkeminen, kun normaalisissa aivoissa, joihin testamenttien kirjoittajatkin voitaneen luokitella, maailmasta ei synny puhtaasti objektiivista kuvaa milloinkaan, älyllinen kapasiteettinsa rajoittuu pelkiin suhteisiin, joiden ärsykkeellisenä välittäjänä se normaalisti toimii. Ainoastaan neroilla on sellainen älyn ylimäärä, joka selittää heidän henkisesti ylivertaiset suorituksensa suuren taiteen saralla, joka perustuu ns. pyhityksen tuokioon, jolloin äly toimii hetken ajan täysin vapaasti riippumattomana tahdosta. Sellaisina hetkinä luodaan suurien teosten sielu.


"Ja vaatimus, että vaikkapa joku suuri henki hyväksyisi jonkun uskonnon opit vakaumuksekseen, olisi sama kuin vaatia, että jättiläinen vetäisi kääpiön kengän jalkaansa" (Schopenhauer)

Kylläpä olet provosoiva ihminen! Miten ihmeessä saat minutkin hermostumaan tällä tavalla! Voisit varmaan määritellä, mitä nerous on koska Sinulle se ilmeisesti on asian ydin. Vain nero ja nerous on tärkeää.

Nykyään ei tarvitse kuulua kirkkoon Suomessakaan, on uskonnonvapaus, lasten ei tarvitse mennä uskontotunneille jos niitä vielä on. Kenenkään ei ole pakko viettää pääsiäistä, joulua tai ylipäänsä mitään muutakaan juhlaa joka jollain tavalla kantaa pakanallisen juhlan päälle kiskottua kristillistä vaatetusta.
Jos joku uskoo niin eikö hänelläkin ole siihen oikeus. Jos joku siinä ammatissa välittäjänä toimii niin eikö hänellä ole siihen oikeus. Se on seurakunnan asia sitten miten asiaan suhtautuu. Puhut oikeudesta jota et kuitenkaan toisille suo. Tai jos suot niin vedät samalla maton heidän altaan.
Miten Sinä voit sanoa että ihmiset valehtelevat ja heillä on siihen oikeus kun et siihen valehtelemiseen ensinnä oikeutta anna etkä toisekseen myöskään siihen, että ihmiset kokevat totuutta puhuvansa. Voisitko Mikki Hiiri puhua omasta valehtelemisestasi, sen tajuamisesta tai omasta totuudestasi ja sen tajuamisesta.

Yritän pysyä kaukana. Voisitko mitenkään valita hieman rakentavampaa linjaa seuraavalla kerralla.

Marja Salonen kirjoitti:Kylläpä olet provosoiva ihminen! Miten ihmeessä saat minutkin hermostumaan tällä tavalla! Voisit varmaan määritellä, mitä nerous on koska Sinulle se ilmeisesti on asian ydin. Vain nero ja nerous on tärkeää.

Nykyään ei tarvitse kuulua kirkkoon Suomessakaan, on uskonnonvapaus, lasten ei tarvitse mennä uskontotunneille jos niitä vielä on. Kenenkään ei ole pakko viettää pääsiäistä, joulua tai ylipäänsä mitään muutakaan juhlaa joka jollain tavalla kantaa pakanallisen juhlan päälle kiskottua kristillistä vaatetusta.
Jos joku uskoo niin eikö hänelläkin ole siihen oikeus. Jos joku siinä ammatissa välittäjänä toimii niin eikö hänellä ole siihen oikeus. Se on seurakunnan asia sitten miten asiaan suhtautuu. Puhut oikeudesta jota et kuitenkaan toisille suo. Tai jos suot niin vedät samalla maton heidän altaan.
Miten Sinä voit sanoa että ihmiset valehtelevat ja heillä on siihen oikeus kun et siihen valehtelemiseen ensinnä oikeutta anna etkä toisekseen myöskään siihen, että ihmiset kokevat totuutta puhuvansa. Voisitko Mikki Hiiri puhua omasta valehtelemisestasi, sen tajuamisesta tai omasta totuudestasi ja sen tajuamisesta.

Yritän pysyä kaukana. Voisitko mitenkään valita hieman rakentavampaa linjaa seuraavalla kerralla.

Eivätkös monet toimittajat omien sanojensa mukaan suorastaan pyri olemaan provosoivia, vai olenko vain kuvitellut kaiken? Sittenhän minussa olisi pareman puutteessa hyvää toimittaja-ainesta, jos en muuhun kelpaa. Ehkä parempi sana valehtelemiselle on itsepetos, joksi uskonnonkin luokittelen. Joka tapauksessa on mielestäni täysin epäolennaista itse kullakin omassa kulloisestakin elämäntilanteestaan riippumatta, alkaa pohtia ja murehtia tulevaisuuttaan, mitä sitten tapahtuu kun on kuollut, tai mitä tulee tapahtumaan 10 vuoden tai 50 vuoden kuluttua, tai todellakin sitten kun fysiologiset ja elämää ylläpitävät ruumiintoiminnot ovat lakanneet ja makaamme kylmänä haudan pimeydessä syvällä maan uumenissa, mahdolisesti jo maatuneina ja mädäntyneinä luurankoina vain ikuisuus seuralaisenamme ja tiedottomuus tämän maailman melskeestä ja sekasorrosta lohduttavana matkakumppaninamme. Sen ennalta miettiminen ja murehtiminen on täysin epäolennaista, eikä kohtaloaan voi muuttaa uskomalla siihen eikä tuohon, vainenkin kun kyseessä on vain tiedostettu ajattuksellinen prosessi, joka perustuu omaan toiveajatteluun, eikä mininkään omasta itsestään riippumattomaan loogiseen välttämättömyytteeen ja objektiiviseen totuutdellisuuteen. Mielestäni on niin minun, kuin kenen tahansa muunkin ihmisen oman edun mukaista ja hänelle hyväksi koittaa elää vain päivä kerrallaan kantamatta huolta huomisesta tahi sitä kaukaisemmasta tulevaisuudestakaan, johon minkään ajatuksen voimalla, tietoisen ajatteluprosessin tuloksena, uskomalla siihen taikka tuohon tai olla uskomatta, voi vaikuttaa piirun vertaa, paitsi enintään terveisiin elämäntapoihin ja järkevään liikennekäyttäytymiseen uskomalla kenties jonkin verran. Sen sijaan näen uskonnon ja uskomisen yliluonnollisiin ilmiöihin, olivatpa ne sitten uskonnon oppirakennelmia tai silkkaa taikauskoa, täysin epäolennaisena henkisen/hengellisen puuhastelun ja maailmankatsomuksen muotona, ajan ja energian tuhlaamisena, sekä kykyjensä hukkaan heittämisenä. maailmassa on itsessään paljon enemmän ihmeitä kuin kaikissa uskoinnoissa konsanaan yhteensä, joissa riittää tutkimista ja ihmettelemistä, tarvitsematta itse keksiä satuja kulloisiinkiin henk. koht. tarpeisiin.

Ja koska jokainen ihminen on myös ainutlaatuinen olento, hän syntyy ja kuolee vain kerran, eikä siksi voi enää kuoltuaan herätä henkiin uudestaan tai "nousta taivaaseen". Eikä myöskään sielu voi tehdä niin, koska ihminen on kokonaisuus, jossa ei voida erottaa toisistaan sielua, henkeä ja ruumista. Kun siis ruumis kuolee, kuolee sen ohella sielu, joka on vain ainutkertaisen elollisen organismin hermojärjestelmä, aivot eli keskushermosto ja niiden miljardien aivosolujen ja hermopäätteiden sähköisen viestintäjärjestelmän toiminta, kas siinä kaikki.

Taivaaseen astuminen voiidaan nähdä vertauskuvana ja metaforana kärsimysten päättymisestä maanpäällisen elämän ja vaelluksen aikana ja ikuiseen lepoon ja uneen nukahtamisena vailla huolta huomisesta, kun ihminen kuolee ja lakkaa olemasta absoluuttinen tiedoitseva subjekti.