YLE Radio 1

Mitä järkeä on kysyä laulutaiteilijoilta, jota karriääria joka iikka ohjelmassa haastateltavista musiikin alalla työskentelevistä esittävistä taiteilijoista tekee ja edustaa, että "Mozart vai Beethoven?". Saanen nyt valistaa hieman ohjelman suunnittelijoita ja käsikirjoittajia, että Ludwig van Beethoven ei ollut vokaalisäveltäjä. Myöskään hänen 1 ainut oopperansa ja laulunsa eivät edusta kuin aivan marginaalista osaa repertoaarista (Kumma ettei yksikään AMMATTILAINEN? ole kiinnittänyt tähän seikkaan huomiota). Ollaksemme tarkkoja toimittajan pitäisi ja olisi sen sijaan aiheellista ja asiaankuuluvaa muotoilla kysymyksensä seuraavasti: vaihtoehto 1: " Mozart vai Wagner?"
2: "Mozart vai Verdi?"
3: "Mozart vai Schubert?" jne., niin emme välttämättä saisi juuri sitä vastausta, jonka tod. näk. saamme ja haluammekin saada, kuin asettamalla Mozartin ohella toiseksi vaihtoehdoksi laulurajoitteisuuspainotteisen säveltäjänimen, jonka tunnetaan vain rytmikuviosta "Kohtalo kolkuttaa ovelle". (Nokkelaa vai mitä?)

Matti vai Teppo??

Tykkäätkö sinä wieniläisklassismista vai wieniläisklassismista?

1. Sekä että

2. Ei kun minä tykkään romanttisesta ilmaisusta.

Anonymous kirjoitti:Tykkäätkö sinä wieniläisklassismista vai wieniläisklassismista?

1. Sekä että

2. Ei kun minä tykkään romanttisesta ilmaisusta.

Niin, on se vähän kumma, kun antavat ymmärtää, että on olemassa vain yksi varteenotettava musiikinhistoriallinen aikakausi ja musiikillinen tyylivirtaus, joka tunnetaan nimellä wieniläisklassismi, josta kunkin on oma suosikkinsa löydettävä; melkoinen klisee tämä Mozart - Beethoven vastakkainasettelu. Huomaa, että musiikillinen sivistys on sitä peruskoulutasoa, joka unohtaa täysin jo klassismin aikana vallinneet romanttiset tyylivirtaukset ála Franz Schubert, joka romantiikan tiennäyttäjänä mursi itsensä ulos klassismin tiukoista tyylikehyksistä luoden hyvin persoonallista sävelkieltä kumpuavan musiikillisen tyylinsä, jolle on ominaista rohkea soinnunkäyttö ja tunnevoimainen melodiikka.

Kuuluu kuulemma jonkun saksalaisen yliopiston psykologian laitoksella laadittuun psykologiseen testiin. Pelkkää puppua, sanon minä, sillä ihmisillä voi olla lukemattomia erilaisia syitä, miksi hän kuuntelee juuri Mozartin tai Beethovenin musiikkia riippumatta testitulokselle asetetuista kliseemäisistä ja asenteellisista odotuksista. Musiikilliset mieltymykset vaihtelevat myös ikäkausista riippuen. Minäkin olin murkkuiässä vielä suuri Beethoven-fani, kunnes musikaalisuuteni kypsyttyä oivalsin Mozartin musiikin universaalisen ja objektiivisen luonteen, sekä siihen sisältyvän mittaamattoman syvyyden, säveltäjän noin ikävuosina 19 - 32, jolle vertaansa vailla olevalle taiteelliselle tasolle Beethoven ei yltänyt edes kuollessaan 56 vuotiaana viimeisissä jousikvartetoissaan tai sinfoniassaan n:o 9.

Jorma Lindqvist kirjoitti:Beethovenin musiikki on erilaista kuin Mozartin.
En osaa verrata 9. sinfoniaa esimerkiksi Mozartin 40. sinfoniaan.

Helppo tapa nähdä eri musiikkien luonnetta on katsoa vaikkapa television mainoskatkoja: Millaisiin mainoksiin on valittu minkäkin laista musiikkia. Tarkoitan siis "klassisen musiikin" kappalevalintoja mainoskäytössä.
Aurajuuston markkinointiin ei parempaa taustaa, joka vie koko huomion, äkkiä voisi valita.

Beethovenin musiikki kuitenkin perustuu Mozartin ja Haydnin perinnölle mitä suurimmassa määrin, minkä huomaa varsin selvästi ennenkaikkea varhaisimmissa töissä. Tottahan toki orkesterin koko kasvaa ja hänen sävelkielensä lähestyy orastavalle romantiikalle ominaista paatoksellista ilmaisua varsinkin keskikauden teoksissaan, kun taas viimeisimmässä, kun on ensinmaalannut suuret kansoja puhuttelevat freskonsa, hän vetäytyy omaan itseensä ja kuuntelee sisintään. Sanoo säveltävänsä vain itselleen, kun viimeiset kvartetot eivät aina heräötä vastakaikua yleisössä. mutta pointti on se, että Mozart pääsee taiteessaan lähemmäa absoluuttista kuin beethoven.