YLE Radio 1

Onko täysin poissuljettua, että kulttuuritoimittajat tarkistaisivat, puhuuko haastateltava totta vai pehmeitä, ja tekisivät jopa kriittisen kysymyksen? Se on normaalia toimittajan työtä.

Kultakuumeessa 8.6 haastateltiin valokuvaaja Harri Pälvirantaa ampumaratoja koskevasta valokuvanäyttelystään. Ohjelman esitiedoissa kysyttiin raflaavasti "miten aseharrastajasta muututaan kylmäveriseksi murhaajaksi". Moniko on muuttunut? Pälviranta näkyy löytäneen Jokelan ja Kauhajoen joukkomurhaajat. Toinen omisti aseen kuukauden ja toinen pari kuukautta ennen rikostaan. Kumpikaan ei harrastanut ammuntaa. He olivat päättäneet pyrkiä historiaan joukkomurhalla - ja hankkivat pistoolin. Aiemmin muuan nuorukainen valitsi Myyrmannissa pommin, mutta mitäpä sitä muistamaan, väärä väline.

Ohjelmassa väitettiin Suomessa olevan väkilukuun verraten "maailman kolmanneksi eniten aseita heti Yhdysvaltojen ja Jemenin jälkeen". Ei ole. Noiden jälkeen tulevat Sveitsi, Serbia ja Irak. Sen jälkeen tulevat jaetulle 6. sijalle Itävalta, Kanada, Kreikka, Ranska, Ruotsi, Saksassa ja Suomi. Niissä on lähes tarkalleen sama määrä aseita per capita. Olemme hyvässä seurassa.

Pälviranta väitti Suomessa tapettavan paljon enemmän ihmisiä luvallisilla, kuin laittomilla ampuma-aseilla. Toimittaja oli erityisen innostunut tästä, ja Pälviranta selitti tämän suhteen kertovan suomalaisen asekulttuurin luonteesta. Nopea vierailu oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen nettisivuille olisi näyttänyt taas, ettei taitelija tunne lainkaan asiaa, josta paatoksella puhuu.

Henkirikoskatsaus 2007 kertoo tapoista ja murhista tehtävän 10 % laittomalla, 6 % luvallisella ampuma-aseella. Se on normaali lukema. Erittäin poikkeuksellisella jaksolla 2002-2008, joka sisältää Jokelan ja Kauhajoen, tapoista tehtiin laittomilla a-aseilla 9,3 ja luvallisilla 8 %. Muissa a-aseilla tehtävissä rikoksissa ase on laiton vähintään 4/5 tapauksista.

Vuosina 2002-2008 selvitettiin 803 henkirikosta. Uhreista tapettiin teräaseella 307, nyrkeillä 183, astalolla ym 156, laittomalla ampuma-aseella 75, luvallisella a-aseella 64. Ihanko totta vain tuo viimeinen luku on tärkeä? Onko ampumalla tapettu enemmän tapettu kuin puukolla tapettu?

Mikko Niskasaari
toimittaja
www. mikkoniskasaari.fi

Mikko. Älä odota yleltä liikoja, muista miten sinne on valikoitu työntekijöitä.

HTK kirjoitti:Mikko. Älä odota yleltä liikoja, muista miten sinne on valikoitu työntekijöitä.

Voisitko lyhykäisyydessään paljastaa Yleisradion valintamekanismit? Asia taatusti kiinnostaa useimpia meistä (Radion 1:n kuulijoista).

En minäkään mitään kiilusilmäisiä ramboja halua nurkkiini pyörimään mutta kyllä siinä on ylireagoinnin tuntua kun päiväkodin lähellä nähty aseennäköistä esinettä kantava teinipoika saa aikaan suuren poliisioperaation. Vaikka se esine ei pyssyksi osoittautuisikaan, niin sakot räpsähtävät yleisen järjestyksen häiritsemisestä. Onko muuten siinä jokin ikäraja, milloin saa kantaa esimerkiksi oikean aseen näköistä kuula-asetta? Jos menen puistoon leikkimään kahdeksanvuotiaan veljenpoikani kanssa, molemmilla kuulapistoolit mukana, niin hälytyksen tullessa minä lennän häkkiin ja saan sakot, mutta entä alaikäinen poika?

Tervehdys Arvo.
Ei liene salaisuus, että ylen toimittajakaartiin on etenkin takavuosina valittu merkittävä määrä vasemmistoaatteen kannattajia. Aatteen kaikuja, joihin kuuluu disinformaatio ja selvä valehtelu (vrt. Näin naapurissa, Naapurineljännes, Asiatietoa Neuvostoliitosta yms. yms. ohjelmat), olen havaitsevinani tässäkin ohjelmassa, siksi Mikko Niskasaarta lohduttelin. Valehtelua tässä ohjelmassa edusti ampuma-aseiden määrä ja luvallisilla aseilla tehdyt rikokset, kuten MN viestitti.

Sen jälkeen kun viranomainen meni hyvässä uskossa myöntämään kahdelle nappimiehelle aseluvat ilman harrastenäyttöä, viranomaiset ovat olleet ampuma-aseasioissa tosi varpaillaan. Enkä voi poliisimiestä siitä moittia. Nuo päiväkotijutut ja aseennäköiset esineet ovat tosi hankala juttu poliisille. Suurin osa hälyistä lienee syystä tai toisesta aiheettomia, kunhan vain tiedettäisiin mitkä. Nyt kun kouluampujat ovat antaneet yleisen mallin, miten mitättömyydetkin, raukat ja luuserit voivat Suomessakin päästä historian lehdille, on kaikki mahdollista.

Ampuma-aseisiin tunteenomaisesti suhtautuvat vain unohtavat, että ampuma-ase on vain pelkkä väline. Olennaista ei ole niiden (luvallisten) määrän alentaminen, vaan se, ettei yksikään väärä henkilö saa sitä ensimmäistäkään lupaa. Harmi vain, että Eduskunnassa käsittelyssä oleva lakiesitys ei sisällä tätä periaatetta. Siitä on likipitäen mahdotonta löytää säännöstä, jonka tarkoituksena olisi epäsopivien henkilöiden karsinta. Ainoa siihen suuntaan oleva säännös on hakijan testaamista sääntelevä esitys, joka sekin on liian epäselvä ja yleiseen muotoon kirjoitettu.

HTK kirjoitti: Nyt kun kouluampujat ovat antaneet yleisen mallin, miten mitättömyydetkin, raukat ja luuserit voivat Suomessakin päästä historian lehdille, on kaikki mahdollista.

Medialla ei tässä ole mitään osuutta, niinkö? Ensimmäisen kouluampumisen jälkeen (saatan muistaa väärin ja se oli vasta toisen jälkeen) HS raapaisi kokosivun ns. uutisjutun missä, muistini mukaan, olivat uhrien kuvat pienellä sivun alalaidassa ja ampujan iso kuva kehystettynä keskellä sivua. Yksi ainoa kysymys isolla. Miksi?
Siinähän se julkaistiin vastaus kysymykseen samalla kun esitettiin kysymys.

HTK kirjoitti:Ei liene salaisuus, että ylen toimittajakaartiin on etenkin takavuosina valittu merkittävä määrä vasemmistoaatteen kannattajia. Aatteen kaikuja, joihin kuuluu disinformaatio ja selvä valehtelu

Pötyä, samaa kiihkoajattelun lainalaisuutta, kuin aseisiin kiihkeästi suhtautuvilla. Oikeastaan lainattu nimimerkki on aseisiin kiihkeästi suhtautuva. Motiivit kiihkeillä vaihtelevat. Yleisradioon on aina suhtauduttu epäluuloisesti. Eritryisesti oikeistosuuntautuneet ovat olleet herkkiä tässä suhteessa. Samalla nämä oikeistosuuntautuneet ovat ainoita, joille aseisiin suhtautuminen on hyvin hyväksyvää- ja vasta-argumentointeja ei hyväksytä.

HTK kirjoitti:Sen jälkeen kun viranomainen meni hyvässä uskossa myöntämään kahdelle nappimiehelle aseluvat ilman harrastenäyttöä,

Niin, ja kun Yleisradio uutisoi lieveilmiöistä,- on se merkki vasemmistolaisuudesta. Näin se epäluuloisesti asennoituvien piirissä menee.
Ne haluaisivat, että aseisiin liittyvistä asioista pitäisi puhua vain myönteisesti.

HTK kirjoitti:Ampuma-aseisiin tunteenomaisesti suhtautuvat vain unohtavat, että ampuma-ase on vain pelkkä väline.

Kyllä, se on eläimen- tai ihmisen surmaamista varten suunniteltu väline. Siihen sitä käytetäänkin. En ole asiantuntija mutta mutu-väitän, että ns. harrasteampujien ampumat luotimäärät ovat vain marginaalinen promillemäärä verrattuna sodissa- ja väkivaltatapauksissa ammuttuihin luotimääriin.
Siis, tuolla välineellä tapetaan pääsääntöisesti.

HTK kirjoitti:Olennaista ei ole niiden (luvallisten) määrän alentaminen, vaan se, ettei yksikään väärä henkilö saa sitä ensimmäistäkään lupaa.

Poliisi-institutiossa on kymmeniä, ellei satoja aseen väärinkäyttäjiä historian saatossa. Puolustusvoimissa aseen väärinkäyttäjiä on runsaasti ollut aina. Ne vaan käsitellään institution sisällä ilman julkisuutta.
Entäs metsästäjät/maaseudun väki? Nuo, joiden asetöppäilyt käsitellään julkisuudessakin, toisin, kuin em. mainitut. Niillä on otettu hengiltä tuntematon, mutta järkyttävän suuri määrä laittomasti ammuttuja riista- että petoeläimiä. Myös varikset- ja harakat ovat olleet suosittu tähtäilyn kohde. Pum!- Ja sieltä se tippui oksalta kotirappusilta ammutulta laukauksella.

Nämä puukot- ja muut leipäveitset ovat argumentoinnissa jo inflaation kärsineet. Pitäisi keksiä muuta.

Ylessä vallitsi kyllä aikanaan linja, jonka mukaan tiettyyn suuntaan kallistuneella ajatusmaailmalla oli painoarvoa vakansseja täytettäessä. Nykyään näin ei kuitenkaan ole -mikä eräissä tapauksissa on jopa valitettavaa. Kyllä yhteiskunnallinen tietoisuus, olipa se miten tahansa värittynyttä, on aina parempi pohja, kuin täydellinen välinpitämättömyys. Ja ammattitaitoa vaatii hoitaa hommansa puolueettomassa mediassa siten, ettei oma näkemys välity.
Reporadion viimeisetkin radiopersoonat alkavat jo olla eläkkeellä ja eräät heistä, kuten Päivi Istala, ovat aivan herkullisella tavalla arkistojen perusteilla tehneet jopa itseruoskinnaksi luokiteltavaa analyysiä omasta menneisyydestään. Nykytoimittajista aika harvalla taitaa aikanaan olla edes materiaalia moiseen -tosin juuri kulttuuripuolen erikoistoimittajilla on sitten sitäkin enemmän valinnanvaraa kerätä kollaaseja oman osaamisalueensa tähtihetkistä.
Tai sitten ei.

Eduskunnan radioksi sanotussa Yleisradiossa pitää toki kuulua kaikkien aatteiden. Etenkin eduskunnassa ilmenevät aatokset.

Radio asiaohjelmisto aina 1980-luvulle asti oli kylmän sodan ja yya-ajan radio-ohjelmistoa. Turhan usein liian varovaista ja valehtelevaakin. Totta. Aatehistoriallisesti tarkasteltuna radiotoiminnan polarisointi pelkäksi vasemmisto- ja oikeistoaatteen kisaksi on kuitenkin irvikuva. Etenkin koskien nykyradion ohjelmaa.

HTK kirjoitti:Ei liene salaisuus, että ylen toimittajakaartiin on etenkin takavuosina valittu merkittävä määrä vasemmistoaatteen kannattajia. Aatteen kaikuja, joihin kuuluu disinformaatio ja selvä valehtelu (...), olen havaitsevinani tässäkin ohjelmassa, siksi Mikko Niskasaarta lohduttelin. Valehtelua tässä ohjelmassa edusti ampuma-aseiden määrä ja luvallisilla aseilla tehdyt rikokset, kuten MN viestitti.

Valehteleeko ohjelma tai toimittaja, jos haastateltava valehtelee? Pitääkö makasiini-tyyppisen ohjelman aiheita vähentää, jotta jokaisen haastattelun asiavirheet oiotaan asiantuntijahaastatteluin? En tiedä.

Kun en Kultakuumetta kuuntele, niin en sitä kommentoi.

Edelleen odotan selvitystä Yleisradion toimittajien valintamekanismeista.

Joo, toi ohjelma oli kyllä hirveä. En tajunnut, että Suomessa paapotaan tuollaisia mielipuolia. Ihan hirvitti kun taiteilija kuvaili ähkivälle toimittajalle miten karmivia, suljettuja ja omituisia paikkoja ovat - AMPUMARADAT!!!!!
Voi perse, en haluaisi uskoa, että tuollaisia ohjelmia tai ihmisiä on edes olemassa mutta totta se on.

Eilinen 10/8 Kultakuume piti kuulla uudelleen, kun jäi asioita auki. Kun aihe on tuo ym., niin miksi käsitellään kaikkea muuta? Kuten saksalaisuutta yleisyydessään. (Kaiketi) Jonni Roosin haastateltavana oli Mikko Fritze, Führer, Goethe-Institut Finnland. (Haastattelijan etunimi saattoi olla myös Jonne, en vanno.)

Joka tapauksessa juttu oli mitä kiinnostavin, mutta alun (GI:n taustaa, Suomen laitoksesta) jälkeen hieman sekava ja fokusoimaton. Löysää jutustelua... natseja ja semmoista. Oliko toimittaja huonosti valmistautunut? Ei ainakaan sivumäärällä arvioiden, jos kerran oli lukenut P. Watsonin järkäleen The German Genius (2010, n. 1000 s.!) Kukaan tuntemani ihminen ei lue tuommoisia järkäleitä - niistä kaivetaan haettava asia & se siitä.

Käsiteltiin Saksaan ja saksalaisuuteen liittyen mm. kompleksit:
- Luther, preussilaisuus, kuri
- Humboldt, 'sivistys', yliopistot
- Freud, 'pimeyden voimat', itsetietoisuus.

Vaikeita kysymyksiä. Lutherus, pietismi ym. teemat kurin yhteydessä saksalaisena erikoisuutena voi helposti ampua alas, kun muistaa, että kait puolet sakuista on katolilaisia ja juutalaisiakin oli 1930-luvulle asti huomattavan paljon ja huomattavan tärkeissä hengenelämän asemissa. On monia paljon protestantillisempia yhteiskunta ilman samaa kuri-eetosta (preussilaisessa [itse-]kurissa ei ole mitään pahaa, koska yleensä merkkaa tiettyä skarppiutta).

Roos aprikoi aiheesta "pimeät voimat", että tiet.tutk:n valossa siihen voi suhtautua kriittisesti, koska pahuuden/kehnouden korostus ei tuo inh. kehitystä. Mitä tuo nyt on? Ei Freudi asiaa ainakaan romantisoinut, totesipahan vain sielunelämään kuuluvan myös yöpuolen ja irrationaalin. Tieteen tehtävä on selvittää asiaintila, sen totuus. Ihmisen moraalisen kehityksen huoli kuuluu vanhemmille ja opettajille. Sitä paitsi: suurin osa aivotoiminnasta on "pimeää", tiedotonta, vaisto- ja viettivoimien jylläystä... Sen kieltäminen (kiellon yritys) on pelkkää eskapismia.

Vaikka Bildung durch Wissenschaft unohtui, niin sivistys-aatteen pyörittely oli melko onnistunutta. Kant ei tässä ikävä kyllä figuroinut - juuri Kritiikkien kautta aukeaa sivistys-ideaalin moniulotteisuus: sivistys-aatoksen eettisyys (Käytöllisen järjen kritik), esteettisyys (Arvostelukyvyn kritik) ja älyllisyys (Puhtaan järjen kritik) nousevat jo Kantilta. Niin ja paria ihmis- eli sosiaalitiedettä, kuten psykologia ja sosiologia, ei ilman sakuja olisi - muut (historia, oik.tiede, taloustiede, valtio-oppi jne.) ovat heille vain suunnattomasti velkaa... Mitään tuosta valtavasta älyllisestä edistyksestä ei olisi tapahtunut ilman uuskantilaisuuden ohjailemaa sivistysyliopistoa, jossa tutkimus oli suht vapaata ja äly kunniassa.

Roosin mainitsema Watsonin kirja on kyllä melkoinen tekele, journalistinen järkäle, jossa koetetaan sanoa aiheen vierestä lähes kaikki - käsite 'German genius' jää hämäräksi, avoimeksi. Se on kyllä sanottava, että Watson on huonohko sivistysasioissa: kun ei skulaa Kanttia, niin humboldtilaisuus ja kaikki sen pohjalle rakentunut jää hämäräksi. Kun Roos kuitenkin Watsonin opuksen mainitti, niin asiaa olisi voinut lähestyä vähän haasteellisemmin. Olisi vertailut Kreikkaa ja Saksaa! Sanotaan suoraan: sivistyksellä on 3 tärkeää keh.vaihetta: Antiikin Intia & Kreikka, ja Preussi-Saksa (Kantista Weimarin tasavaltaan). Pelkkä renessanssi ei riitä: saksal. valistus & idealismi olivat Aidosti Uutta, ei pelkkää re-käsittelyä. Tuolta pohjalta voisi kysyä Goethe Institutin osaa saksal. kultt:n ylläpidossa (sitähän ei enää voi levittää. koska käy lähinnä perääntymistaistelua). Mutta kieliopetus on tietenkin GI:n nr. 1, absolut, sitä täsä tartteis itsekin...