YLE Radio 1

TV-maailman nro:ssa 46 Markku Laukkanen kirjoittaa "Kaikkea kivaa kaikille -ajattelu ei toimi. Siispä Yle Radio 1 pitäköön korkean profiilinsa ja Radio Suomi suoltakoon uutista ja ajankohtaisohjelmaa". Aika tiukkaa kritiikkiä rivien välistä, joka kohdistuu hänen johtamansa hallintoneuvoston alaisuudessa toimivaan, ylen uudistuksesta vastuussa olevaan klikkiin. Nykyinen suometettu ja pitkiä ajankohtaisohjelmia suoltava Yle yksi on menettänyt paljon siitä korkeasta profiilista, joka sillä oli ennen tammikuun kolmattatoista.

- - - - - -

Tämän viestiketjun aloitusviesti on siirretty Lauantain toivotut levyt -viestiketjusta.

Nettitoimitus

Johannes kirjoitti:TV-maailman nro:ssa 46 Markku Laukkanen kirjoittaa "Kaikkea kivaa kaikille -ajattelu ei toimi. Siispä Yle Radio 1 pitäköön korkean profiilinsa ja Radio Suomi suoltakoon uutista ja ajankohtaisohjelmaa". Aika tiukkaa kritiikkiä rivien välistä, joka kohdistuu hänen johtamansa hallintoneuvoston alaisuudessa toimivaan, ylen uudistuksesta vastuussa olevaan klikkiin. Nykyinen suometettu ja pitkiä ajankohtaisohjelmia suoltava Yle yksi on menettänyt paljon siitä korkeasta profiilista, joka sillä oli ennen tammikuun kolmattatoista.

En tiedä klikeistä, mutta Ykkösen profiilista ei ole huolissaan myöskään Helsingin Sanomat - mikä ei järin suuri ylläri liene. Pirkko Kotirinta ainakin olisi valmis avaamaan keskustelun Ykkösen musiikkiprofiilista sikäli kuin uudistettua YleQ:ta ei pian saada kuulumaan koko maassa (HS 16.3.2004):

Mutta entä ellei neljättä valtakunnallista kanavaa saadakaan ja YleQ:ta jää edelleen vain pääkaupunkiseudun herkuksi?

Pitäisikö silloin miettiä uudestaan Yle Radio 1:n profiilia? Sen musiikillisesta sisällöstä on keskusteltu kovin vähän.

Huomattakoon, että Kotirinta on kirjoittanut Hesariin paljon viihdemusiikin eri lajeista, joten ne lienevät hänen sydäntään lähellä.

Tämänkaltaiset keskustelunavaukset - sillä siitähän tässä nimenomaan on kyse - ovat pelottavia tilanteessa, jossa ensin Ykkösen taidemusiikkitarjontaa supistettiin (ainakin monen kuulijan subjektiivisten kokemusten mukaan) ja sitten meitä kuulijoita vuoden verran totutettiin uudistukseen. Jos Ykköselle seuraavaksi stumpattaisiin kaikenmaailman maailmanmusiikki- ja rumbaohjelmia, niin se melko varmasti otettaisiin jazzilta, klassiselta ja nykymusiikilta. Tuskin Ykkösen johto suostuisi supistamaan asiaohjelmien kirjoa (toivottavasti ei). Olen huolissani erityisesti jazz-tarjonnasta, sillä tälläkään hetkellä YLEllä ei ole selkeää ja johdonmukaista jazz-politiikkaa. Esim. itselläni ei ole harmaintakaan haisua siitä, mitä jazzissa tänään tapahtuu ja millaista jazzia levyillä julkaistaan. Toisinaan tuntuu kuin Ylen mielestä kiinnostavaa jazzia olisivat vain UMO ja suomalaisopiskelijoiden oppilaskonsertit.

Jää nähtäväksi, millaista tuhoa seuraava uudistus Ykkösen ystävien näkökulmasta aiheuttaa sikäli kuin YleQ:ta ei saada laajennettua valtakunnalliseksi (mitä hieman epäilen).

Luin minäkin sen Helsingin Sanomien artikkelin Ylen radiouudistuksesta. Mm. Härkönen myöntää, että virheitä tehtiin. Omituisinta koko kirjoituksessa oli, että siinä puhuttiin vain jostakin YleQ:sta. Mikä se on? Ylen ykkösestä oli maininta, että kuuntelijoiden määrä on kasvanut jonkin verran. Oletan, että ne ovat niitä Radio Suomen pakolaisia. Ykkösen ohjelmista ja kuuntelijoiden tyytyväisyydestä ei muita mainintoja. Artikkelissa oli iso kuva Ylen äänitearkistosta; kunnioitusta herättäviä korkeita huoneita ja kaappeja, varmaan tarvitaan tikapuita jotta pääsee kaikkeen käsiksi. Mutta mihin tuota kaikkea tarvitaan? Suomen suurin levymuseoko on perusteilla?
Saattaisi tämäkin vanhus kuunnella jotain Ylen kuuta, jos tietäisi tarkemmin, mitä sieltä tulee. Kaipaan mm. vanhaa jatsia, kansanmusiikkia Aasiasta, Euroopasta, vanhoja ranskalaisia laulelmia. Kaikkea tätä löytyy Ylen arkistosta, mutta kukapa sitä meille valitsisi. Saattaa olla, että tulevaisuudessa kuuntelija voi yhä tarkemmin valita, mitä haluaa kuulla. Minä kaipaan Yleltä nimenomaan sitä, että joku valistunut toimittaja esittelee minulle kiinnostavaa musiikkia, josta en ole koskaan kuullutkaan. Ohjelmilla pitäisi myös olla järkeenkäyvät nimet jotta tietäisi edes vähän, mitä on tulossa.
Eilinen ilta meni kuunnellessa Classic Radion Madame Butterflyta.

Tuon kyseisen kirjoituksen lopussa oli pieni vihje siihen suuntaan, että jos YleQ:ta ei saadakaan koko maan käsittäväksi niin katse siirtyy Yle Radio 1:n puoleen. Näin muistelen. Muutoksia saisi olla vain riittävä määrä. Viime vuotinen saisi riittää.

Kirjoituksessa heräti ihmetystä se tieto, että kaikkia levyjä ei kannata digitalisoida jonkin korvauksen takia. Minkä korvauksen? Eikö Yle todellakaan saa ottaa ostanmastaan ja omistamastaan levystä työkopiota? Vai olenko käsittänyt asian väärin?

Välillä ihmetyttää tuo ahneutta lähentelevä Teoston ja Gramexin maksujen keräily. Taksit, parturit, kahvilat jne joutuvat maksamaan siitä, jos pitävät radiota auki vaikka se olisi vain tiskin takana ja niin hiljaa ettei se kuulu asiakkaille asti kunnolla. Jumalanpalvelusten musiikistakin kuulemma kerätään omat aneensa. Pian joudutaan maksamaan siitä, että hyräillään itseksemme jotain sävelmää kadulla kulkiessamme!

Olen vankasti sitä miletä, että tekijät, siis säveltäjä, sanoittaja, sovittaja, esittäjä jne ansaitsevat korvauksensa eli siis palkkansa mutta välillä tuntuu siltä, että homma olisi mennyt pikkasen överiksi.

VeHy kirjoitti:Olen vankasti sitä miletä, että tekijät, siis säveltäjä, sanoittaja, sovittaja, esittäjä jne ansaitsevat korvauksensa eli siis palkkansa mutta välillä tuntuu siltä, että homma olisi mennyt pikkasen överiksi.

Miksi tuo sana "pikkasen"? Ahneuden peikko on kuiskutellut näiden laitosten toimihenkilöiden korvanjuuressa ja viesti on kuultu.

Eeva ("mutta kukapa sitä meille valitsisi"), kokeilehan Café Continentalia ruotsinkieliseltä. Ollut mainio ohjelma silloin kun olen voinut sitä kuunnella. Siellä tulee laulua ja laulelmaa, mm. ranskalaista laulelmaa.

Marja, tuo viittaamasi loppu oli lainauksena aiemmassa viestissäni. Kotirinta nosti kissan pöydälle (vai miten se menikään). Jos YleQ ei valtakunnallistu, niin silloin YTkkösen profiili pitäisi repiä auki, näin ymmärsin. Tuo aukirepiminen käsittääkseni tarkoittaisi Ykkösen korkeakulttuurisuuden kyseenalaistamista ja iskelmän tuomista Ykköselle, aivankuin sitä ei jo olisi riittämiin R. Suomella.

Huomasin sen kyllä Jesper, mutta (ilman otsikointia) kirjoitukseni oli kuin vastaus Eevalle, joka ei mielestäni ollut huomannut asiaa.

Iskelmät ovat jo tulleet ylen ykköselle, niitä voi kuunnella arkiaamuisin kullassa ja hopeassa ja sunnuntain sävellahjassa. Näin ne vievät aikaa muulta ylen ykkösen perinteiseen profiiliin kuuluvalta musiikilta, jonka osuutta on vähennetty ohjelmistosta roimasti klo 6.00-24.00 välisenä aikana. Hesarin eilisessä artikkelissa Seppo Härkönen myöntää, että Yleisradio ei nykyisellään täytä lain sille asettamaa julkisen palvelun monipuolisuuden velvoitetta. Siispä jään odottamaan uutta quuta nousevaa.

Minusta on tullut Ruotsin radion (erityisesti P2:n) ahkerahko kuuntelija. Kanava kuuluu netitse 24 tuntia vuorokaudessa kuten muutkin SR:n kanavat, tekijänoikeuskiistat eivät liene naapurissa esteenä musiikin lähettämiselle. Musiikkikanava P2 lähettää runsaasti mm. Eevan ja Jesperin kaipaamaa musiikkia - jazzia, latinorytmejä, laulelmia, kansanmusiikkia eri puolilta maailmaa, oopperoita, sinfoniakonsertteja j.n.e. mutta ei iskelmiä eikä rokkia - niitä varten ovat P3 (nuorisolle profiloitu kanava) ja P4 (Ruotsin radio Suomi valta- ja maakunnllisine ohjelmineen) sekä lukuisat digikanavat. P1 on puheohjelmien kanava 24 tuntia vuorokaudessa. Tässäpä mallia Ylelle, kun quusta tulee analoginen valtakunnallinen kanava.

Gramexin kynnet eivät riitä Ruotsin puolelle, siksi siellä voidaan panna signaali myös internetiin.