YLE Radio 1

Mitäpä VeHy sanot siihen, että suomalaisten virkamiesten iskiessä papereihin merikelpoinen-leiman sanoivat kokeneet merimiehet, että vikaan meni, ei ole paatti kunnossa saati merikelpoinen?

Tuostahan syntyy käsitys, että virkamiehet halusivat romun maasta mahdollisimman nopeasti pois.

Minä en alaa tunne, joten en ala mestaroimaan. Sen kuitenkin ko. dokumentista ymmärsin, että valvontaviranomaiset olivat turhan hövelillä tuulella. Ainakin merimiesten mielestä. Ja niinhän siinä kävi, ettei se pitkälle omin voimin seilannut. M.O.T.

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Mitäpä VeHy sanot siihen, että suomalaisten virkamiesten iskiessä papereihin merikelpoinen-leiman sanoivat kokeneet merimiehet, että vikaan meni, ei ole paatti kunnossa saati merikelpoinen?

Kokeneet merimiehet olivat varmaan oikeassa, mutta ne ovat mielipiteitä ja paperit ovat papereita. Jos aluksen kunto täyttää vähimmäisvaatimukset, niin pakko se leima on paperiin lyödä.

Laivanluokitusyhtiöt, joista eräs on Bureau Veritas of Finland hoitavat käytännössä laivojen tarkastukset ja ne myös kirjoittavat tarvittavat merikelpoisuustodistukset. Kuten olen aikaisemmin kertonut, niin olen opiskellut laivansuunnittelua joskus muinaisuudessa ja silloin näitä säännöksiä käytiin todella yksityiskohtaisesti läpi mutta niin hatara on muisti, että juuri mitään en enää muista. No, ainakin sen, että teräs aina ruostuu, myös ruostumaton ja telakoidessa laivan pohjaa poraillaan ja tutkitaan jäljellä olevan levyn paksuutta. Kunhan se on paperia paksumpaa, niin laiva on merikelpoinen. Määräyklset myös muuttuvat ajan mittaan ja ihan hyviä laivoja on jouduttu lähettämään romuttamolle ihan vaan siksi, että merimiesten asuintilat ovat tulleet uusien määräysten mukaan liian pieniksi, kun lattiapinta-alaa hytissä pitäisi yhtäkkiä ollakin puoli kämmenleveyttä enemmän.

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Tuostahan syntyy käsitys, että virkamiehet halusivat romun maasta mahdollisimman nopeasti pois.

Varmaan näin on. Eikös tuossa A-studiossa pähkäilty, että Onyx ei olisi kestänyt enää yhtään jäätalvea. Jos se olisi Vaasan satamaan uponnut, niin nosto olisi ollut todella kallis operaatio.

arvo Konservatiivi kirjoitti:Ja niinhän siinä kävi, ettei se pitkälle omin voimin seilannut. M.O.T.

Mutta ilmeisesti pidemmälle kuin oli tarkoitus. Sitkeä vanha rouva!

Jäi linkki tuosta edellisestä viestistä pois.

LAIVOJEN JA MERITEKNISTEN RAKENTEIDEN LUOKITUS

Mainittiinko siinä ohjelmassa ketä ne kokeneet merimiehet ovat? Aluksen miehistöä ehken?

Muistelen, Pedro, ainakin yhden ilmeisen kokeneen merikapteenin arvostelleen ko. laivan hyväksymistä merikelpoiseksi.

VeHy kirjoitti:Kokeneet merimiehet olivat varmaan oikeassa, mutta ne ovat mielipiteitä ja paperit ovat papereita. Jos aluksen kunto täyttää vähimmäisvaatimukset, niin pakko se leima on paperiin lyödä.

Minusta kokeneen lentäjän, meri- tai metsämiehen ja vastaavien ammattihenkilöiden kokemuksen myötä kehittynyt näppituntuma on yleensä huomionarvoista. Heillä on konkreettinen ote tarkasteltavasta asiasta, olosuhteista ja näiden mutkikkaasta yhteispelistä.

Tiedätkö, VeHy, tai tietääkö joku muu, onko vähimmäisvaatimuksia - koskien rungon kuntoa, moottoreita ym. teknisiä seikkoja - viime vuosikymmeninä muutettu? Jos on, niin mihin suuntaan?

VeHy kirjoitti:Kunhan se on paperia paksumpaa, niin laiva on merikelpoinen. Määräyklset myös muuttuvat ajan mittaan ja ihan hyviä laivoja on jouduttu lähettämään romuttamolle ihan vaan siksi, että merimiesten asuintilat ovat tulleet uusien määräysten mukaan liian pieniksi

Nämä tämmöiset ovat asioita, joista en mitään tiedä, joten otan kaiken opin mieluusti vastaan.

VeHy kirjoitti:Eikös tuossa A-studiossa pähkäilty, että Onyx ei olisi kestänyt enää yhtään jäätalvea. Jos se olisi Vaasan satamaan uponnut, niin nosto olisi ollut todella kallis operaatio.

Siinäpä se. Ei meidän takapihalle. Ranskalaiset suuttuivat syystäkin.

VeHy kirjoitti:Mutta ilmeisesti pidemmälle kuin oli tarkoitus. Sitkeä vanha rouva!

Sitkeä vanha rouva, varmastikin. Mutta eikö sen pitänyt kyetä seilaamaan Turkkiin jatkokorjauksiin?

Niin tai näin, kaksi pointtia, kun Moxukin ilmoitti, että tästä laiva-asiasta on jo ketju olemassa (josta olin tietenkin tietoinen, kun toisinaan lueskellut): Alussa katsoin tuota dokumenttia ns. toisella silmällä, sitten "salapoliisityö" vei kaiken huomion. En varmastikaan ollut huomioinut kaikkia, erityisesti alkupuolen yksityiskohtia ja tosiseikkoja. Toiseksi, minulle olennaista ei ollut tämä tai tuo laiva, vaan se yleisempi kuvio, jota ohjelmassa paljastettiin: löperöä viranomaistoimintaa yhtäällä, systemaattista harhauttamis- ja väärennöstoimintaa toisaalla. Moni taho hyötyi lopputulemasta, tavalla tai toisella. Vaasa pääsi rojusta eroon, pakistanilaisfirma pääsi käsiksi metalliromuun, välissä suhmuroinut firma sai oman osuutensa. Kans.väl. sopimukset kärsivät, samoin suomalaisviranomaisen maine. Ja tietenkin pakistanilaispurkajat tulevat olemaan entistä suurempi riskiryhmä asbestisairauksien uhreiksi, mitättömällä yhden päivittäisen euron korvauksella.

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Muistelen, Pedro, ainakin yhden ilmeisen kokeneen merikapteenin arvostelleen ko. laivan hyväksymistä merikelpoiseksi.

Niin, minä vaan sitä, että laivan miehistöllä on ikimuistoinen, yleismaailmallinen, kirjoittamaton oikeus napista ja mutista tarkastajien päätöksistä. Kun MKH:n katsastaja poistuu laivalta, sen omalta osaltaan merikelpoiseksi havaittuaan, porukka mäkättää, että no tuo nyt hyväksyy mitä vaan, mutta odottakaas kun luokka tulee. Ja toisin päin sama.

Korostan, etten tiedä tästä asiasta enkä ko. ohjelmasta mitään. Ylipäätänsä on täysin edesvastuutonta laskea minut näppäimistön ääreen kun puhutaan merenkulusta, minä en ymmärrä siitä yhtikäs mitään, mutta tuppaan silti mielipiteitäni joka paikkaan.
Sitä paitsi, molskuttava pesukone hermostuttaa minua, varsinkin tietoisuus siitä, että minun pitäisi imuroida asunto ennen kuin kone saa osansa valmiiksi. Toivotonta.

Teeman Tiededokumentti: Leikin loppu käsitteli vakavaa asiaa: vapaamuotoisen lapsuuden muuntumista ohjatuksi ja valvotuksi hyötytoimeliaisuudeksi.

Muistan, miten 1960-luvun alussa villinä lapsilaumana juoksimme läheisillä, vielä rakentamattomilla tonteilla pusikot rytisten. Ja iän myötä tutkimusmatkamme ulottuivat aina vain kauemmas kotoa. Aikuisia ei mailla halmeilla. Olen ajatellut, että se oli hyvä: kyse oli kognitiivisesta maailman kartoituksesta ja "valloituksesta", noin tehdessämme jäsensimme aina vain uusia paikkoja ja asioita maailmaamme ja opimme, että aina voi mennä vieläkin pidemmäs, aina voi oppia lisää. Nyt tutkijat sanovat, että ensimmäisten kokeellisten tutkimustulosten mukaan noin pitäisikin olla. Lasten pitäisi järjestää omat leikkinsä, opetella yhteistyötä, riitelyä ja vastaavia taitoja yhdessä, spontaanisti. Mutta "yhden sukupolven aikana spontaani leikkiminen katosi", kuten ohjelmapuffissa todettiin.

Lapsuus on nyt valvottua, ohjattua, kontrolloitua. Surulliseksi teki esimerkki: apaattisen oloiset lapset istuvat vaihtopenkillä, eivätkä kentällä pelissä mukana olevat osaa toimia, ellei valmentaja koko ajan ole vierellä huutamassa mitä tehdä.

Meitä on peloteltu totalitaristisilla valtioilla, mutta nyt näyttää ettei niitä tarvita: se on yhteiskunta itse, joka järjestää itseään totalitaristiseksi uusavuttomuuden ja pelokkuuden kautta.

Ykkösdokumentti: Detroitin sielunmessu (Requiem for Detroit? ohj. Julien Temple 2010) kertoi entisestä läntisen pallonpuoliskon mallikaupungista: Detroit, Michigan, U.S.A., on romahtanut maan neloskaupungista autioituvaksi "jälkiteolliseksi" erämaaksi.

Asukkaita ennen n. 2 miljoonaa, nyt 800 000 enemmistön ollessa käsittääkseni mustia (ei varaa paeta esikaupunkeihin). Autoteollisuus kaavoitti ensin kaupungin ympäristön uusiksi, muutti luomiinsa alhaisempien verotusten kuntiin ja sen jälkeen järjesti esikaupungit valkoisen keskiluokan nukkumalähiöiksi, joissa on koulu ja ostoskeskus, muttei julkista liikennettä. Detroit alkoi tyhjetä ja köyhtyä, eikä lopulta (köyhyyttään) kykene edes purkamaan vaarallisia rakennuksia pois. Ne rapautuvat ja romahtavat omia aikojaan.

Huumeet, rikollisuus ja väkivalta ovat viime vuosikymmenet leimanneet kaupunkia. Lohduton sadan vuoden historia: ryysyistä rikkauksiin ja takaisin ryysyihin. Silti dokumentin lopulla todettiin, että toivoakin on - aina voi tyhjentyneelle tontille perustaa kasvimaan ja tuottaa elintarvikkeita.

Dokumentti ei aivan vastaa käsitystäni hyvästä, analyyttis-informatiivisesta dokumentista. Vaikuttava se kaikesta "runollisuudestaan" huolimatta on.

Lasten leikkien loppumisesta piti aikanaan katsoa tuo dokumentti. Järkyttävää kun vertaan tilannetta omaan lapsuuteeni. Koulusta kotiin ja heti ulos, pihalla liuta lapsia. Leikkejä vaikka kuinka monta, osaa sävytti juuri ollut sota, leikittiin mm. sotaa. Erilaiset kiinniottoleikit olivat suosittuja mutta niihin kaikkiin tarvittiin paljon porukkaa.

Jälkimmäinenkin kiinnosti mutta yritän nyt jotenkin säädellä katsomistani, ts. nukun niin huonosti koska meillä on remontti, omasta tahdosta tietenkin mutta sen huolet ja monet muut asiat painavat mieltä. Ja niitä asioitahan ei tilaa päähänsä kun sammuttaa valon. Kuulosti juttusi, Arvo, aika pajon samanalaiselta kuin mitä Television tiiliskivissä on ollut sarjasta Langalla. Se sijoittuu Baltimoren kaupunkiin, jossa satamatyöt ovat hiipuneet melkein olemattomiin. Huumeet ym. ongelmat pyörittävät kaupungin laitapuolta. En ole itse nähnyt isosta sarjasta kuin yhden osan mutta kehuvat ne jotka ovat nähneet kuten Tiiliskivetkin.

Krupp - Mythos und Wahrheit (TV1): katsoin viikolla tulleen dokumentin jaloista pois. Ei hirveän kiintoisa, koska keskittyy enemmän suvun asioihin (kuka oli homo, kellä heikko luonne jne.) kuin Kruppin teollisuuden yhteiskunnalliseen merkitykseen. Vaan kyllä tuon katsoi. Kruppin teräs on sen verran kovassa maineessa, että yksi juoruileva ohjelmakin sen varjossa menee.

Talo Essenin liepeillä oli vain hieman Buckinghamin palatsia pienempi: yli 250 huonetta, eli liian suuri inhimillisen onnen mahtua sisään, kuten joku sanoi. Kiinnostavaa myös, että suvun vanha rouva Bertha Krupp piti Hitleriä tolvanana eikä kutsunut "Johtajaa" linnaansa lounaalle, mutta seuraavan sukupolven Alfried Kruppin USA pidätti heti kun joukot kerkesivät Esseniin: "sotarikollinen", koska teki aseet natseille ja rikastui niillä, kuten amerikkalainen propaganda asian tiesi.

Tuo pitää aina muistaa, kun ajattelemme USA:n ja pienempien mahtien aseteollisuutta. Toisten ihmisten kärsimyksestä ja kuolemasta rikastuvia sotarikollisia kaikki tyynni?

Muuten, lisäinfoa ei kannata googlata haulla "Die Krupps", kuten itse erehdyin kokeilemaan: saa vain "hittejä" johonkin rock-yhtyeeseen. Näin internetissä.

No sitten en menettänyt mitään ihmeitä, koska tapa katsoa asioita oli tuollainen. Mitä sanot aseteollisuudesta pitää paikkansa. Dokumenttiprojekti esitti muutamia vuosia sitten hyvän dokumentin Eisenhowerista ja siitä, miten hän suhtautui aseteollisuuteen. Tulevaisuus tuntui pahalta väistyvästä presidentistä, koska aseteollisuus työllisti ihmisiä ympäri Yhdysvaltoja. Aiheesta on kirjoitettu Dokumenttiprojekti-ketjussa.

Katsoin viimein jo muutama viikko sitten tulleen dokumentin Hehkulamppuhuijaus. Oli kyse tavaroista, niiden tarpeellisuudesta ja tarvittavien tavaroiden kestävyydestä. Ennen rikki mennyt korjattiin, kone huollettiin jne. Nyt myyjät neuvovat ostamaan uuden, koska korjaus jos sitä mistään on ylipäänsä saatavissa on kovin kallista. Halvempaa on hankkia uusi esine.

Kaikki alkoi hehkulampusta. Kaliforniassa vietettiin syntymäpäiviä yhdelle hehkulampulle, joka oli palanut noin vuodesta 1895. Kun tuli lama, niin työttömyysongelmaan keksittiin avuksi (?) tavaroiden nopeampi kiertokulku kaupasta roskiksiin. Kaatopaikkojen kasvu alkoi. Lampuissa oli tavoitteena 1000 käyttötunnin saavuttaminen (ts. mentiin kestossa alaspäin). Nailon oli aluksi kaikille käyttäjille mieleen, kun sukat kestivät eikä silmäpakoja tullut. Sitten alettiin ohentaa lankaa. Muistan että joillain oli kone sukkien korjaamista varten mutta moni alkoi käyttää kynsilakkaa alkuapuna.

Hehkulamppu-tarinan rinnalla oli näitä muita esimerkkejä ja lähimpänä nykyaikaa oli mies, jonka printteri lopetti toimintansa. Myyjä kehotti ostamaan uuden. Hän ei antanut periksi. Lopulta löytyi venäläinen sivusto, jostaa annettiin ilmaista opastusta. Mies oli löytänyt koneen sisältä kohdan, jonne oli rekisteröity (?) printtien äärimäärä. Venäläinen mies neuvoi lataamaan hänen sivustoltaan korjauksen. Printteri alkoi heti uudestaan toimia.

Tavaroiden tahallinen vanhentaminen ja lyhytikäiseksi tekeminen ei ollut tietona hyväksytty idässä. DDR:n jääkaapit kestivät ja valo paloi niissä ainakin 25 vuotta. Sitten muuri murtui ja kuluttamisen hysteria ylitti rajan.

Mielenkiintoinen ohjelma. Olen kirjoittanut hehkulampuista luopumisesta tänne jonnekin. Ekolamppuihin olen pettynyt jo monesti. Lamput lopettavat toimintansa paljon ennen ostaessa sanottua määräaikaa ja muitakin harmeja niissä on.

Marja Salonen kirjoitti:Hehkulamppu-tarinan rinnalla oli näitä muita esimerkkejä ja lähimpänä nykyaikaa oli mies, jonka printteri lopetti toimintansa. Myyjä kehotti ostamaan uuden. Hän ei antanut periksi. Lopulta löytyi venäläinen sivusto, jostaa annettiin ilmaista opastusta. Mies oli löytänyt koneen sisältä kohdan, jonne oli rekisteröity (?) printtien äärimäärä. Venäläinen mies neuvoi lataamaan hänen sivustoltaan korjauksen. Printteri alkoi heti uudestaan toimia.

Tuo lähentelee jo huijausta. Laite on toimintakuntoinen, mutta ohjelmallisesti valmistajan, toimesta rajoitettu käyttöketoja. Jos ei käyttökertoja niin suunnittelu on tehty tiettyä aikaa pesukertoja varten. Minä tappelen parastaikaa pesukoneen kanssa, kas kun se tuppaa tekemään valkopyykistä laikukasta. Täytynee purkaa kun saan itsestäni sen verran puhtia irti. Läysin netistä purkuohjeetkin, joten homma kyllä onnistuu. Huolto olisi maksanut saman kuin uusi kone.

Marja Salonen kirjoitti:Tavaroiden tahallinen vanhentaminen ja lyhytikäiseksi tekeminen ei ollut tietona hyväksytty idässä. DDR:n jääkaapit kestivät ja valo paloi niissä ainakin 25 vuotta. Sitten muuri murtui ja kuluttamisen hysteria ylitti rajan.

Näin on. Tosin ne rotiskot kuluttivat sähkökin tolkuttomasti, mutta on aika kyseenalaista heittää vanha toimiva laite pois ja ostaa uusi vähäkulutuksinen tilalle.

Marja Salonen kirjoitti:Mielenkiintoinen ohjelma. Olen kirjoittanut hehkulampuista luopumisesta tänne jonnekin. Ekolamppuihin olen pettynyt jo monesti. Lamput lopettavat toimintansa paljon ennen ostaessa sanottua määräaikaa ja muitakin harmeja niissä on.

Sinulle, ja monelle muullekin on myyty vääriä lamppuja ekohuumassa. Minulla on ollut jo vuosia käytössä täysspektriset sekä kierrekantaiset (E27) että loisteputkivalot. Siinä se valo on lämmöltään samaa kuin ulkoilmassa ja noissa käyttämissäni Viva-Lite lampuissa ja putkissa energia menee valaisuun eikä lämmittämiseen. Toimivat ja kestävät.
Päivänvalolamppujen mainetta on pilattu myymällä kaiken maailman eko ym. lamppua kovalla hinnalla. Hintavia nämäkin ovat, mutta rahalle saa myös vastinetta.
Keitiön baaripöydän päällä roikkuu MILANO 2 X 21 W Mikä on halventunut niin että pahaa tekee. Keittiön työpöydän valaisee kolme yläkaappien etureunassa olevaa putkivalaisinta (Cindy Pro IP44) etc. Ei ole yhtään lamppua/putkea vielä tarvinnut vaihtaa, eikä valo ole muuttunut miksikään tänä aikana.

Voi olla sitten että olen ostanut vääriä lamppujakin, mutta kynttilälamppujen paikalle ei muita voi oikein hankkia. Kestävyysaika ei pidä kutiaan kuitenkaan sen kanssa mitä myynnissä sanotaan. Ekolamppu on monilta osin vielä kupla. Minua sen valo häiritsee. Valo repii silmää ja luomi laskeutuu. Mikä siinä on, että niin moni asia hajoaa nykyään. Se printterimies oli muistaakseni espanjalainen eikä häntä petetty sen kummemmin kuin muitakaan. Pieni tietokoneen siru siellä koneen sisällä määräsi printtien määrän. Kun sen käskyn sai muutettua, niin kone toimi taas normaalisti.

Jokunen päivä sitten tuli hyvin kiinnostava dokumentti New York Timesistä sekä internetin ja lehdistön suhteista laajemminkin. Tosiaan, kautta läntisen maailman lehdistö leikkaa, ja asiantuntijoiden mukaan se lehdistön laadussa myös ilmenee.

Olikohan eilisiltana, kun jossain tv:n keskusteluohjelmassa todettiin, ettei hätä ole tämännäköinen , koska "kansalaisjournalismi" - bloggaajat? - on aktiivista ja luo itse asiassa asioista paremman (monipuolisemman) kuvan kuin kvasiobjektiivinen virallinen tai valtajournalismi.

New York Times -dokumentissa sen sijaan todettiin, ettei kansalaisjournalismilla yksinkertaisesti ole riittäviä resursseja (haastatteluihin, taustaselvityksiin, arkistojen läpikäyntiin jne.) suuriin lehtiin verrattuna. Olen taipuvainen tälle kannalle, jos kohta joissain asioissa kansalaisjournalismi voi täyttää valtamedian aukkoja, kuten keskusteluohjelmassa Piilaakson asioihin liittyen todettiin.

Tilanne lienee, kuten New York Times -dokumentissa todettiin: kun katsot jonkin "pikauutispalvelun" kaltaista sivustoa, niin joudut huomaamaan, että jutut on varastettu jotakuinkin suoraan suurilta lehdiltä. Bloggarit sitten kommentoivat uutista joskus hyvinkin kiinnostavasti. Myös Huffington Postin lailla on noin - ainakin kun viimeksi sen sivuja katsoin: sen jälkeen kun H.P. myytiin jollekin suurelle media- tai nettiyhtiölle on sitä leimannut lähinnä mainosmäärän kasvu.

Vahva, puolueeton ja riippumaton lehti kuten New York Times on parhaimmillaan ollut (instituutioista) demokratian tärkein tuki ja turva, koska ei ole joutunut kumartelemaan maan mahtavia, sen paremmin poliitikkoja kuin yrityksiäkään. Vain sellaisessa asemassa oleva viestin voi toimia totuus johtotähtenään ja objektiivisuus ihanteenaan.