Kirjoittaja humalainen päivämäärä 14.6.12 - 18:04
mutta niin hiljeni suomen suuri ja loppumattoman ja tyhjiin ammentamaton tuntemattomaksi jäänyt musiikkiperintökin kun 10 vuotta jatkosodan torjuntavoiton jälkeen ohjelmistossa suoritettiin etninen puhdistus ja stalin sai kaipaamansa revanssin suomalaisesta korpisoturista kun bolsevistinen persoonaton germaamista koulukuntaa vääristelevä rappiotaide syrjäytti ohjelmistoista sinfoniatraditiotamme ypeästi leijonalippu liehuen eteenpäin kantaneet jääkärikomppaniamme säveltäjät joiden taide niinkuin aina kumpusi kansallista identiteettiä luoneen kansakunnan suomalaisen luonnon ytimestä ja sen lakeudet ja erämaat syvästi tuntevasta sydämestä tyylittelevän mekanistisen neuvostomusiikin tyhjyyttään kolistelevan frigidin posetiivin irvokkaan groteskin narinan korkeavireisellä ja kiihkeästi resonovailla emotionaalisella hehkullaan suvereenesti voittaen niin nyt kuin silloin ennen. muutama ulkomaisia tähtikapujen persettä nuolleet suomalaist kiollegat päästivät hirviön irti ja talvisodan riemukkaat ja suurilla uhrauksilla saavutetut voitot vainolaisesta ja saavutettu itsenäisyys olivat yhtäkkiä isänmaanpetturien toimesta kavalletut ja pois pyyhityt. suomi joutui häpeäkseen luovuttamaan enemmän kuin maansa ja kotinsa viholliselle, sen kaikkein rakkaimman ja ylevimmän minkä ihminen saattaa tuntea, kansallisen säveltaide perintönsä johon olivat sydänvertaan vuodattaneet lukuisat säveltäjäsukupolvet toisensa jälkeen ja nyt kaikki oli menetetty, se työ ja ne uhraukset joita nähden melartinista rannasta, furuhjelmista, linnalasta, karjalaisestra, tuukkasesta, leiviskästä, saikkolasta, hirnistä, saarenpäästä, haapalaisesta, törnestä, fougstedtista, raitiosta, pylkkäsestä, säveltäjät olivat suomalaista kulttuuria sitkeästi rakentaneet olivat ivallisesti valuneet tyhjiin kuin viipuri neuvostojoukoille ja barbaareille joilla ei ole mitään yleviä aatteita eikä subliimia taidetta ja sen herättämiä intohimoja. sanomnpas, että minui koukkueeni on suomalaisen säveltäjien joukkue, johon sibellä ei ole mitään asiaa, hongistot, sipilät, johanssonit, isaccsonit, te kaikki olette syvästi tervetulleita suomen jääkärikomppaniaan. teissä on meidän tulevaisuutemme, toivomme, kaikki se mihon voimme asettaa odotuksemme suurista arkipäivän yläpuolelle ja mielisairaidsen ihmisten uluttomuttamiin käyvät elämyksemme ja kokemuksemme mittaamattomasta hengestä ja iäisyydrn kaipuusta, teidän taiteenne on laajentava rintaamme pakahduttabista tunteista ja polttavasta kauneudentunteesta joka on innoituksen suoma tunne. te olette minun suomeni. muuta ei ole. kaikki muu on valhetta ja vehkeilyä. mahtavan hyökyaallon harjalle nouseva laiva joka navigoi myrskyssä eteenpäin on niin hurmiollinen alku 3. osasta meri sinfoniaa. sosta on yskittävää niistättävää pelkkää paskaa ryssä. suomi voittaa ei lärkässä eio fudiksssa mutta musiikissa me olemme voittajia. ellei potromanttinen neuvostomusiikki osoita hupoteesia vääräksi ja siellä epätaide pitää vbaltaansa kuten sibelius ja modernistit suomessa.