YLE Radio 1

Edellä olevista sivulla [29] Uuden testamentin kirjoista väärin muokatut sanat;
korjattuna (virhe), kahdeksasta kirjasta (10 kpl):
1. Kirja / 1-6, (1-6.), 8. Kirja / Herran (Herra), 17. Kirja / vanhimmiksi (vanhimmaksi),
19. Kirja / Luku. (Luku:), 22. Kirja / lukijoillakin (lukijoillekin), 25. Kirja / Herran (Herra),
26. Kirja / Juudaan (Juudan), Jeesuksen (jeesuksen), 27. Kirja / Vähän (Vähä), Herran (Herra).

Raamatussa yhteensä 66 kirjaa, joista 39 Vanhassa testamentissa ja 27 Uudessa testamentissa.
Kirjoitin edellä kaikista 66 kirjasta ensimmäisen luvun 1. jakeen (1. -merkintä ei Raamatussa) /
lauseet, jotka sijoitin kirjan nimen, ensimmäisen luvun esittelytekstin ja -viimeisen jakeen
väliin 1930-luvun Raamatun suomennoksesta.
Lukemalla nämä tekstit Raamatun kirjojen alusta ja - lopusta (ja jotain välistäkin...):
- Alut ja - loput johdattaa kirjan sisältöön sekä henkilöihin. Raamatun erilliset kertomukset
ja vertaukset löytyy näiden sanojen välistä...
Edellä kirjoitetuissa Raamatun alku- ja loppusanoissa havaitsee usein toistuvia sanoja;
johdattavat kertomusten ytimeen - sanan ymmärtämiseen.

Jatkoa kirjoituksiini sivulla [29] 1. / Jatko-osan aloitus 9.7.11 / [28] lopun jne.
Ilta-Sanomat 1.9.2011 / Timo Myllyniemi oli ottanut poliittiseen vertailuun suljettujen
valtioiden valtajärjestelmien ylätason perhejatkumon lapsikäytäntöjä.

Brunhilde Pomsel oli 100-vuotiaana (nyt) antanut haastattelun saksalaislehti Bild:lle.
Pomsel oli toiminut Hitlerin propagandaministeri Joseph Goebbelsin sihteerinä,
ja "vaitiololupaus" ministerille olisi kestänyt "66 vuotta". Valikoitui
"tehtävään, koska hän oli nopea konekirjoittaja". Näin valittiin myös Hitlerin sihteerit;
Traudl Junge jne. Pomsel määritteli itseään;
"olin tyhmä, poliittisesti tietämätön ja yksinkertainen kuin pieni nakkimakkara".

Goebbels tiedetty naisia seksuaalisesti hyväkseen käyttävänä tyyppinä,
joka sihteerivalinnassaan oli varmasti soveltanut myös miellyttäväänsä ulkonäkö-
ja luonnetyyppiä (Pomselin valokuvaa ei näytetty). Mahdollista onkin,
että Pomsel rivien välissä kuvaili Goebbelsin penistä nakkimakkaran kuvaelmana
(kokemuksestaan siis). Goebbelsin perhekuva näytettiin vuodelta 1944, josta tiettävästi
muut kuin "ottopoika Harald Quandt" kuolivat 1945 keväällä...
Goebbelsien (Magda ja Joseph) lapset olivat (5 tytärtä ja 1 poika):
Hedwig, Heidrun, Helga, Hildegard, Holdine ja Helmut. Nimivalinnoista lapsille näkee
H -kirjaimen valikoituminen, ja ottopoika Harald muita pikkulapsia vanhempana
sotilasasussaan lienee myös Goebbelsin poika (sama korvamuoto jne.).
Quandt "selvisi sodasta".
Saksalaisilla oli sodan aikana käytössä runsaasti ns. naistentaloja, joissa seksitarjonnan
lisäksi oli tavoitteena myös ns. "arjalaisen" (ts. saksalaisuus) rodun synnyttäminen.
Nämä naistalojen lapset kadonneet tai jätetty julkaisematta henkilörekistereistä,
mutta näitä lienee satoja - mahdollisesti tuhansia ollut...
Tiedämme myös, että ennen koeputkihedelmöitystä (1978-) oli käytäntö lisääntymisavusteisuutta
toteuttaa putkihedelmöityksin (ts. siemennesteen siirto käsittelyllä hedelmöitetyksi naisen emättimeen).
Näissä putkihedelmöityksissä lapsen isäpuolisko jätetty usein paljastamatta, joten näitä on...
Eikä yllättävää mikäli tiedettäisiin poliittisten johtajien hedelmöityslääkärien tavoin hyväksikäyttäneen
tätä lisääntymismahdollisuutta.

Koristeelliset viisarit osoittivat viittä yli neljää.

Alexander Solženitsyn, Ensimmäinen piiri (suom. Esa Adrian 1970).

Kun meitä muitakin haukutaan vääriin lokeroihin oksentelusta, niin uskallan pyytää, että Lasser aloittaisi oman Raamattu-ketjunsa. Nuo katsauksen eivät sovi ainakaan tämän ketjun otsikon alle: Kirjan ensimmäinen lause. Toisaalta, eipä tälläkään ketjulla ole enää ns. sosiaalista tilausta?

"Lukijalle

Kun on yli 25 vuoden ajan selvittänyt suomalaisten etunimistöä ja etunimien valintaa
aineistonaan koko väestön etunimistö, asiasta alkaa pakostakin hahmottua melko
monipuolinen kuva."

Suomalainen Kirjakauppa (Otava konserni) myi eilen (myy...) alessa kirjaa;
Suomalaisten etunimet / Eero Kiviniemi 2006 SKS (3,- euroa / ovh. 36,05 euroa),
jossa mm. "yli 5000 nimeä sisältävä etunimien käänteishakemisto"
(etunimien loppuosien samankaltaisuus järjestys = käänteishakemisto).

Etunimikirjassa lähes 100 kaaviota, joista valitsin pojilta ja tytöiltä 8 sivua.
Järjestin suosituimmat nimet aakkosjärjestykseen.
Kirjasta nimille tarkemmat esiintymismäärät järjestyksessä.

Sivu 31 / "Vuosittaiset kärkinimet" (pojat 1900-2005 / 19 nimellä):
Aleksi, Antti, Eetu, Eino, Erkki, Jani, Jari, Juho, Kari, Markku,
Matti, Mika, Mikko, Niko, Pentti, Veeti, Veikko, Ville, Väinö.

Sivu 45 / "Poikien 1. nimet 1900-1959" (10 ensimmäistä):
Eino, Erkki, Heikki, Martti, Matti, Pentti, Seppo, Toivo, Veikko, Väinö.
"Poikien 1. nimet 1960- 1999" (10 ensimmäistä):
Antti, Janne, Jari, Juha, Marko, Mika, Mikko, Petri, Sami, Timo.

Sivu 50 / "Poikien sata suosituinta 1990-1999" (10 ensimmäistä):
Aleksi, Antti, Joni, Joonas, Juho, Mikko, Niko, Sami, Teemu, Ville.

Sivu 52 / "Poikien sata suosituinta 2000-2004" (10 ensimmäistä):
Aleksi, Arttu, Eetu, Jere, Joona, Juho, Lauri, Leevi, Niko, Ville.

Sivu 90 / "Yleisimmät poikien yhdysviivalliset nimet 1900-luvulla" (10 ensimmäistä):
Ari-Pekka, Jari-Pekka, Juha-Matti, Juha-Pekka, Jukka-Pekka,
Olli-Pekka, Veli-Matti, Veli-Pekka, Vesa-Matti, Ville-Veikko.

Sivu 102 / "Poikien yleisimmät jälkimmäiset etunimet 1900-luvulla" (10 ensimmäistä):
Antero, Ilmari, Johannes, Juhani, Kalevi, Mikael, Olavi, Sakari, Tapani, Tapio.

Sivu 268 / "Kastettujen määrän mukaan yleisimmät kantanimet - Miesten nimet"
(10 + ensimmäistä): Andreas, Erik, Henrik, Johannes, Kaleva,
Mattias + Matteus, Mikael, Olav, Petrus, Stefanus.

Sivu 281 / Poikien yleisimmät omakieliset nimet 2000-2003" (10 ensimmäistä):
Aleksi, Ensio, Ilmari, Kalevi, Onni, Pyry, Toivo, Veikka, Veikko, Väinö.

Sivu 31 / "Vuosittaiset kärkinimet" (tytöt 1900-2005 / 22 nimellä):
Aino, Anja, Anna, Eila, Ella, Emma, Heidi, Jaana, Jenna, Jenni,
Katja, Laura, Pirjo, Päivi, Ritva, Sanna, Sari, Sirpa, Tarja, Tuula, Veera, Viivi.

Sivu 41 / "Tyttöjen nimet 1900-1959" (10 ensimmäistä):
Aino, Anja, Anna, Aune, Eeva, Ella, Pirkko, Ritva, Sirkka, Tuula.
"Tyttöjen nimet 1960-1999" (10 ensimmäistä):
Anne, Heidi, Jaana, Kirsi, Minna, Päivi, Sanna, Sari, Satu (yksi jäi pois).

Sivu 49 / "Tyttöjen sata suosituinta 1990-1999" (10 ensimmäistä):
Anna, Anni, Elina, Hanna, Heidi, Henna, Jenna, Jenni, Laura, Noora.

Sivu 51 / "Tyttöjen sata suosituinta 2000-2004" (10 ensimmäistä):
Anni, Ella, Emilia, Emma, Iida, Jenna, Nea, Sara, Veera, Venla.

Sivu 88 / "Yleisimmät tyttöjen yhdysviivalliset nimet 1900-luvulla" (10 ensimmäistä):
Anna-Liisa, Anna-Maija, Anne-Mari, Eeva-Liisa, Maija-Liisa,
Marja-Leena, Marja-Liisa, Marja-Terttu, Sirkka-Liisa, Ulla-Maija.

Sivu 102 / "Tyttöjen yleisimmät jälkimmäiset etunimet 1900-luvulla" (10 ensimmäistä):
Anneli, Annikki, Hannele, Helena, Johanna, Kaarina, Liisa, Maria, Marjatta, Tuulikki.

Sivu 268 / "Kastettujen määrän mukaan yleisimmät kantanimet - Naisten nimet"
(10 ensimmäistä): Anna, Birgitta, Christina, Elisabet, Helena,
Johanna, Katarina, Maria, Susanna, Tuulikki.

Sivu 281 / "Tyttöjen yleisimmät omakieliset nimet 2000-2003" (10 ensimmäistä):
Aino, Helmi, Ilona, Jasmin, Marjatta, Pinja, Sini, Suvi, Tuuli, Tuulia.

Sivu 41 / "Tyttöjen nimet 1900-1959" Ella pitäisi olla Eila (korjaus eiliseen).
"Tyttöjen nimet 1960-1999" (10.) puuttuva nimi ollut Tiina (lisäys eiliseen).

Kun tulin tajuihini, näin ympärilläni suuren, vanhanaikaisin huonekaluin kalustetun huoneen.

Viktor Plevin, Viides maailmanvalta - Yli-ihmisen tarina, 2006, suom. Arja Pikkupeura 2009.

Joo, ei näy olevan tälläkään ketjulla enää "sosiaalista tilausta"... Lasseri vain kiusallaan kopsaa noita litanioitaan milloin mihinkin. Minä olen yleensä syönyt lääkkeet, joita tohtor-setä on määrännyt, mutta voineehan tuota itsehoitoakin joskus yrittää...?

Hän oli kadottanut taikansa.

Philip Roth, Nöyryytys (The Humbling, 2009, suom. A. Schroderus 2011)

"Françoise kohotti katseensa."

Simone de Beauvoir, Kutsuvieras (alkuteos: L'invitée ilm. 1943, suom. Mirja Bolgár 1985). de Beauvoirin esikoinen kestää edelleen lukemista. Pidän de Beauvoirin tyylistä, hänen proosansa hengittää minulle sopivalla tavalla, se on ilmavaa ja luontevaa. Eleganttia - siten että sanottava esitetään tyylikkään osuvasti ja taloudellisesti. Otaksun hänen proosansa olevan alkukielellä vieläkin hienompaa kuin käännöksinä.

Tämän nimen täytyy olla Viktor Pelevin:

k-meleon kirjoitti:Viktor Plevin

On se. - Vaan mites Vieras?

***
Et voi tehdä uutta viestiä näin pian edellisen jälkeen.

Tällä politiikalla meikäläisen startup-yritys jäisi kyllä jo lähtöviivoilla muista jälkeen...

de Beauvoirin Kutsuvieras oli yllättävän hyvin säilynyt romaani. Minusta siinä oli hieman tyhjäkäyntiä, mutta kirjan lopulla tuumin, että olettamani tyhjäkäynti rikasti päähahmojen kuvausta riittävästi ollakseen oikeutettua. de Beauvoirin tyyli on hieno ja romaanin rytmitys onnistunut, taitava, joten "ulkokirjalliset" tyyli- ja muotoseikat ovat kunnosssa. Hahmoista ja heidän (niiden?) kohtaloista on tässä turha puhua. Kirjallisuuden "uusi psykologia" oli de Beauvoirilla hallinnassa. "Triangelidraama" tuntui auttamattoman naivilta ja suorastaan typerältä. Näin ajattelin joskus 1980-luvulla, kun jätin kirjan kesken. Nyt huomaan, että se on välttämätöntä - naivia tai ei - de Beauvoirin käsittelemien teemojen kannalta. Kirjallisuusasiantuntijat jatkakoot tästä. En osaa eritellä tuon tarkemmin.

Kutsuvieras kannattaa kyllä lukea. Se on yhden huomattavan kirjailijauran avaus, se on keskeinen teos kirjallisessa käänteessä, joka pääosin toteutui 2. maailmansodan jälkeen, ja se on eleganttia luettavaa. K-meleonkin voi sen rauhassa lukea: eikö Bellow'n, Rothin, Salaman ja monen muun 1900-luvun loppupuolen kirjailijan strategia sekoittaa (etäännytetysti, totta kai) henkilökohtaista fiktioonsa ole jo de Beauvoirin kohdalla todellisuutta?

No minähän luin Simone dB:n Kutsuvieraan, kun niin kehuit. Voi ymmärtää, että moni pitää hänen proosastaan, ja (hyvä!) käännös tuntui olevan vailla kökköyksiä, joita tulee mukaan, kun kääntäjällä on kiire eikä siten aikaa perehtyä yksittäisen virkkeen käännösvaihtoehtoihin ja siihen, miten eri vaihtoehdot toimisivat koko kappaleen puitteissa jne. Mutta voi herranperkelesentään miten typerää triangelidraamaa ne "eksistentialismin" nimissä harjoittivat. Kuin jotkin teinit! Olin paiskata opuksen roskikseen, niin ärsytti tuommoinen vaikka lukiessa samalla tajusin, että tässä toisella tasolla myös käsitellään eetillisten valintojen koherenssia, moraalisia seuraamuksia jne. Ei suotta klassikkostatukseen oikeutettu, vaikkei Mandariinien eikä Sivullisen, ehkei Inhonkaan, veroinen olekkaan.

"Tämä kirja ei pyri olemaan elämäkerta."

Jörn Donner, Bergman: Muistelma (Bergman: PM, suom. Raija Mattila 2009)

No jos vaikka tämmöinen...:

Walter Berglundia koskevat uutiset jäivät paikallisessa lehdistössä vaille huomiota - hän ja Patty olivat muuttaneet Washingtoniin kaksi vuotta aiemmin eivätkä merkinneet Saint Paulille enää mitään - mutta Ramsey Hillin alueen koulutettu väki ei ollut kotikaupungilleen niin uskollista, ettei olisi lukenut New York Timesiä.

Jonathan Franzen, Vapaus, suom. Raimo Salminen 2011 (alkuteos: Freedom, 2009)

St. Louisissa oli myrskynnyt sinä iltana.

Jonathan Franzen, Epämukavuusalue. Henkklökohtainen historia. Suom. Tero Valkonen, Siltala 2012


Don Ciccio - sillä nimellä hänet nimittäin tunsivat jo kaikki - eli tohtori Francesco Ingravallo, oli yksi poliisin nuorimmista ja kukaties miksi myös kadehdituimmista rikostutkimusosaston virkamiehistä: kaikenlaisten rikosasioiden tutkija ja hämäräperäisten edesottamusten kaikkialla läsnäoleva tuntija.

Carlo Emilio Gadda, Via Merulanen sotkuinen tapaus. Suom. Laura Lehdensuu, Teos 2010

Lihavin heistä kolmesta on isäni.

Patrick Modiano, Kehäbulevardit (Les boulevards de ceinture, 1972), suom. Jorma Kapari 1976. Modianon kolmas, vain satasivuinen romaani oli ja on ensimmäinen häneltä suomennettu. Taitava, tunnelmallinen romaani. Mihin Modiano oikein katosi? (Ainakin itse kadotin hänet joskus 1980-luvulla: ei vain innostanut lukea "samaa tarinaa uudelleen ja uudelleen", kuten silloin ajattelin.)