Marja Salonen kirjoitti: Jussin vaatteet, erityisesti hattu, sai sekin osakseen kahdenlaista kyytiä rovastin hautajaisissa. Lämpimältä kuulosti Alman hyräily, joka sulki lapset ja kuulijat hellyyden helmaan.
Näin tämä Linnan teos kiinnityttää huomiota eri ihmisillä eri kohtiin, kaikki tärkeitä ja elävää elämää tänäkin päivänä.
Minulla mieleen jäi Jussin antama selkäsauna pahasisuiselle Akselille.
Vaikka tappasitten,- huutaa Akseli-poika. Alma arasti antoi ymmärtää, että Jussi on liian ankara pojalle, ja sanookin eräässä myöhemmässä tilanteessa.
"Ethän sinä lyöny sitä" . Jussi tuntee huonoa omatuntoa pojan piiskaamisesta ja kun loppupuolella Akseli ns. tappelee pässin kanssa ja selviää siitä kunnialla. Jussi, joka selvästi tuntee asiasta suurta mielihyvää toteaa:
"Olisi siinä ollut aikamiehelläkin tekemistä." Tuopas se minun puukko, pyytää Jussi.
Mitäs sinä sillä, kysyy hätääntyneellä äänellä Alma?
Missä se on Akselin vyö, jatkaa Jussi?
Näin isäJussi osoittaa (kuritonta) poikaansa (Akseli) isänrakkautta kurittamisten ja selkäsaunojen päälle. Lahjapuukko pikkupojalle noina aikoina taisi olla samaa luokkaa, kuin kevytmoottoripyörä nykyisille pullamyssyakseleille.
Lainaukseni ovat
sitäsuntätä mitä mieleeni kuuntelukerrasta jäi. Ajatuksellisesti silti oikeita.