YLE Radio 1

Tarkoitus on kerätä tähän, kommentein varustettuna, joko huomattavasti taiteilijan kuoleman jälkeen julkaistuja musiikkiäänitteitä formaatista riippumatta. Samoin huomattavasti, siis vuosikymmeniä sitten äänitettyjä, mutta syystä tai toisesta julkaisematta jääneitä äänitteitä. Kolmantena ryhmänä, jos näin voi sanoa, uudelleen julkaistuja, mutta aikoja sitten kadonneita, äänitteitä.
Kuukauden, tuottajan rahapulan takia myöhästynyt äänite ei siis kelpaa tähän. Oli miten ansiokas äänite tahansa, tekoa ei voi laskea kulttuuriksi ja tämä on kulttuuripalsta. Ajattelin että pysytään lähinnä kevyessä musiikissa, mutta...

Tässä hiljakkoin "Released in November 2004" ilmestyi Carola & Heikki Sarmanto Trion julkaisu, ja mikä parhainta se tuli sekä vinyylinä että pannunalusena.

"This is a previously unreleased studio recording made at
The Finnish Broadcasting Company YLE studio on Liisankatu in Helsinki 5.6.1966
Tracks 11-13 are live recordings from YLE Jazz Concert at
Kulttuuritalo concert hall in Helsinki 28.4.1966"

Vinyyli on kotona ja olen sitä soitellut silloin tällöin. Carola osaa laulaa, toki. Heikki Sarmanto Trio laittaa parastaan ja niin Kulttuuritalo Kuuskutluvulla, nyyh. Vinyylillä on yksi ominaisuus mihin CD ei tule koskaan pysymään. Tarkoitan; kansikuvataide. Kääntöpuolella Carola istuu pollarilla Helsingin satamassa ja ilma on autereinen tai sitten minulla valuvat kyyneleet pitkin poskia.

ps. Pitkin matkaa on ollut tunne, että Carola, siis tämä meidän Carola, osaa laulaa ja omaa ääntä, mutta syystä tai toisesta pidättelee ulosantiaan varsinkin jazzin puolella. Mikäli Carola olisi antanut tunteen tulla, kuten joissain iskelmissä, esim. Rakkauden jälkeen kappaleessa, niin mikä tunteiden tulkki meillä olisi ollutkaan. Oli miten oli, pidän Carolan äänestä ja tulkinnasta, myös ja varsinkin jazzissa.

Siis kelpaako tähän sellaiset harvinaisuudet , joita taatusti muut eivät ole kuulleet, mutta jotka löytyvät levyltä ? minulla on esimerkiksi kopio tunnetusta kappaleesta Parla mi damore ,Mariu ja esittäjä ei olekaan kuka tahansa, vaan Vittorio de Sica , alkup äänite 30-luvun alusta.

mälkönen kirjoitti:Siis kelpaako tähän sellaiset harvinaisuudet , joita taatusti muut eivät ole kuulleet, mutta jotka löytyvät levyltä ? minulla on esimerkiksi kopio tunnetusta kappaleesta Parla mi damore ,Mariu ja esittäjä ei olekaan kuka tahansa, vaan Vittorio de Sica , alkup äänite 30-luvun alusta.

Ei, ei harvinaisuuksia vaikka ne kulttuuria ja äänitteitä ovatkin. Tarkoitus on, että äänitteet löytyvät kaupasta tai ainakin ovat jostain tilattavissa. Minullakin on kasa savikiekkoja, mutta nekään eivät tähän kelpaa.
Mikäli ymmärsin kysymyksesi väärin, olen pahoillani.

Anibal Velasquez y Su Conjunto: Mambo Loco LP ja pannunalunen tarvittaessa. Kuten vinyylin takakannessa todetaan... In the summer 1952 Anibal Velasquez walked into the studios of Discos Eva for his first recording session. What nobody knew at the time was that 16-year-old accordionist was about to become a living legend of tropical music by creating a crazy blend of Guaracha, Pompo, Guarija, Cumbia and fast african beats -...

Afro-kuubalainen rytmi oli kauan kateissa äänityksistä. Sitä tietenkin soitettiin ja laulettiin, mutta Europaan se ei juurikaan levinnyt. Nyt mm. tämän äänitteen tehnyt Analog Africa on ansainnut paikkansa tällä kulttuuripalstalla ja tämä nyt esittelyssä oleva vinyyli, Mambo Loco, kuten levykauppa Eronen toteaa vaatimattomasti, Kokoelma vuosilta 1962 - 78, cumbiaa ja guarachaa afro beatilla terästettynä. Muy loco!!
Sitä se on, Muy loco! Mikäli tanssijalkanne eivät tämän äänitteen myötä lähde liikkeelle niin menkää lääkäriin. Käskekää tutkia rytmikorvanne ja mikäli lekuri väittää teidän olevan kunnossa sanokaa, että tutki uudelleen, pakko siellä on jotain vikaa olla kun Mambo ei tanssituta. :D

http://analogafrica.blogspot.com/

"SALIXIN tuottama ONNI GIDEONIN KVINTETIN levy on suuri harvinaisuus. Laulusolisteina ovat nuoret laulajattaret ANNIKKI TÄHTI ja WIOLA TALVIKKI. Kyseessä on YLEISRADION ennen julkaisemattomia nauhoituksia vuosilta 1955 – 1957.

Kvintetin soittama jatsahtava iskelmä ja jazz ovat aivan kansainvälistä tasoa. Annikki Tähti ja Wiola Talvikki ovat, kuin ”kotonaan” näissä vaativissa rytmeissä! Kvintetin soittoa ja solistien laulua kannattaisi nykypäivän orkestereiden ja naissolistien kuunnella tarkoin!! Soitto ja laulu nimittäin laittaa kuuntelijan jalan lyömään tahtia, eli tunnelma on ”svengaava.” Yhteissoitto toimii ja muusikoiden henkilökohtainen taito instrumenteillaan on huippua! Soolot toimii!!"

Olen tästä Onni Gideonin kvintetin ja Annikki Tähden/Viola Talvikin levytyksestä kirjoittanut jossain muussa yhteydessä täällä, joten ei nyt muuta kuin lyhyt maininta, että tämä on todellinen kulttuuriaarre. Suomalaiset vokalistit levyttivät tai ainakin nauhoittivat näin mahtavaa musiikkia ja mitä tuolloinen radio työnsi ulos... selkäpiitä karmivia kappaleita joita samat tähdet oli laitettu esittämään.

Yksi -60 luvun suurista pop yhtyeistä oli/on Los Brincos. Jengin hittejeä kuulee vielä tänäänkin soitettavan espanjalaisissa tanssipaikoissa ja tietenkin radiossa varsinkin espanjankielisessä maailmassa. Muuallakin. Vinilisssimo on rykäissyt ulos uusintapainokset Los Brincosin parista älppäristä. Siitä ei tanssimusa paljoa enää parane, siis näin euroopassa kun pysytään. Saatavilla on ainakin Contrabando vinyyli ja siitä on myös pannunalunen olemassa. Kansikuva kertonee kaiken oleellisen.
ps. tähän keskusteluun saa kyllä kirjoittaa aivan normaalisti. Nythän tämä on muodostunut minun yksinpuheluksi.

On perin kummallista että kansallisromanttiseen valtavirtaan mainituksi kuuluvaa musiikkia ei milloinkan esitetä missään. mikä funktio tällaisilla historianesityksillä musiikkiperinnöstämme on, kansallisromanttinen valtavirta, jos emme lainkaan tiedä mistä kirjoittaja ylimalkaan puhuu. ensin teosten pitäisi olla lukijoille edes jollakin tavoin tuttuja ennenkuin niistä ruvetaan tekemään minkäänlaista rakenne-ja tyylianalyysiä. tuntuu kuin kirjoittaja puhuisi itsensä kanssa monologia. hän kyllä mainitsee että lauri ikosen 4. sinfonian äänitallenne eroaa melkoisesti alkuperäisestä partituurista. siis ainakin jotakin on kantanauhalla tutkijoita varten tallennettu mutta kirja on suunnattu yleisölle.

humalainen kirjoitti:On perin kummallista että kansallisromanttiseen valtavirtaan mainituksi kuuluvaa musiikkia ei milloinkan esitetä missään. mikä funktio tällaisilla historianesityksillä musiikkiperinnöstämme on, kansallisromanttinen valtavirta, jos emme lainkaan tiedä mistä kirjoittaja ylimalkaan puhuu. ensin teosten pitäisi olla lukijoille edes jollakin tavoin tuttuja ennenkuin niistä ruvetaan tekemään minkäänlaista rakenne-ja tyylianalyysiä. tuntuu kuin kirjoittaja puhuisi itsensä kanssa monologia. hän kyllä mainitsee että lauri ikosen 4. sinfonian äänitallenne eroaa melkoisesti alkuperäisestä partituurista. siis ainakin jotakin on kantanauhalla tutkijoita varten tallennettu mutta kirja on suunnattu yleisölle.

Anteeksi kuinka?

MARTIN, Janis. Love And Kisses vinyylillä näyttää mitä Rock'n Roll on. Ei mitään immelyyksiä vaan puhdasta nautinnollisesti tanssimaan kutsuvaa Rock'n Rollia. Soitin äsken, näin kulttuuripalstan nimissä, vinyylin kakkospuolen...
-Will You, Wilyum
-Bang Bang
-Ooby Doob
-All Right Baby
-Cracker Jack ja viimeisenä olevan
-Billy Boy, Billy Boy
Enkä pätkääkään enempää olisi enää jakanut rokata. Ensimmäiset tahdit kajahtivat ja meikää vietiin omalle tanssilattialle. Naisia ei juurikaan ole näkynyt Rock'n Rollin huipulla, joten vinyyli puolustanee paikkaansa tälläkin kulttuuripitoisella palstalla.
Ostin levyn jo vuosi sitten, mutta aika vähälle on jäänyt soittelu, ehkä runsaan vinyylitarjonnan vuoksi.

Kuten olen aiemmin kertonut, niin olen järjestellyt vanhoja vinyyleitä ja siinä samassa muistellut niitä hetkiä, joita niitä soitellessa on ollut. Levyjä on kolmisen hyllymetriä, yritin kyllä laskea mutta se oli toivoton urakka kun välissä on tupla- ja triplakansioita. Tai Mozartin kaikki pianokonsertot, oliskohan siinä boksissa kymmenen tai kaksitoista levyä. Jääköön tarkka lukumäärä hämärän peittoon.

Levyjä selatessani käteen sattui pari ruotsalaisen Pugh Rågefeldtin levyä ja siinäpä vasta on rokkari (meinasin kirjoittaa että oli, mutta Wikipedian mukaan edelelen elossa). Voi olla muillekin tuntematon kuin humalaiselle, mutta yhtä hänen liediään kuulee radiosta ainakin kerran viikossa, nimittäin Riki Sorsan esittämää Muuttohaukkaa.

Pugh on the Rocks on upea albumi ja taidan siirtää sen cd:lle, jotta saisin soittaa sitä täysillä. Siis silloin kun olen yksin, vaimo ei musiikista mökkimatkoilla paljon perusta. Levyn varsinainen helmi on viimeinen raita, Ångmaskinen, pitkä ja perusteellinen, ja hikinen. Tosi rokkia.

VeHy kirjoitti:Kuten olen aiemmin kertonut, niin olen järjestellyt vanhoja vinyyleitä ja siinä samassa muistellut niitä hetkiä, joita niitä soitellessa on ollut. Levyjä on kolmisen hyllymetriä, yritin kyllä laskea mutta se oli toivoton urakka kun välissä on tupla- ja triplakansioita. Tai Mozartin kaikki pianokonsertot, oliskohan siinä boksissa kymmenen tai kaksitoista levyä. Jääköön tarkka lukumäärä hämärän peittoon.

Vinyylissä on se kiva ominaisuus, että lähes jokainen vanhempi, nuorena hankittu, LP vie ajatukset jonnekin kauas... jonnekin tai jonkun luo.

Oletkos jo soittimen hankkinut?

VeHy kirjoitti:Levyjä selatessani käteen sattui pari ruotsalaisen Pugh Rågefeldtin levyä ja siinäpä vasta on rokkari (meinasin kirjoittaa että oli, mutta Wikipedian mukaan edelelen elossa). Voi olla muillekin tuntematon kuin humalaiselle, mutta yhtä hänen liediään kuulee radiosta ainakin kerran viikossa, nimittäin Riki Sorsan esittämää Muuttohaukkaa.

Pugh on the Rocks on upea albumi ja taidan siirtää sen cd:lle, jotta saisin soittaa sitä täysillä. Siis silloin kun olen yksin, vaimo ei musiikista mökkimatkoilla paljon perusta. Levyn varsinainen helmi on viimeinen raita, Ångmaskinen, pitkä ja perusteellinen, ja hikinen. Tosi rokkia.

Ruotsissa on paljon laadukkaita rokkareita ja rock yhtyeitä. Jos on paljon muutakin laadukasta musiikkia. Pidän ruotsalaisesta tanssimusiikista. Se on jotenkin erilaista kuin suomalainen.

Asiaan... Samalla kun tilasin Bear Familyn nettikaupasta em. MARTIN, Janis. Love And Kisses Rock'n Roll vinyylin tilasin myös ARTHUR, Charlinen Burn That Candle LP:n. Molemmat naiset olivat minulle melko outoja vaikka varsinkin Charline Arthurin kohdalla oli pitkään olo, että kyllä minun pitäisi tietää kuka tämä rouva on.
Countryn parissa on huomattavasti enemmän naisia kuin Rock'n Rollissa, mutta jos haluatte country musaa ilman kaikkia siihen ympättyjä ällötyksiä ja suuren orkesterin taustasoitantaa niin Charline Artur on oikea valinta. Burn That Candle vinyyli on, näin uskallan sanoa, oikeaa country musaa, tai ainakin niin lähellä sitä kun nykyaikana on mahdollista. Welcome To The Club, vinyylin b-puolen ensimmäinen raita. Great.

Country and Western musa kulki läpi elämäni aikana jolloin Musiikki Fazer oli Aleksanterin kadulla ja levyosaston pomo tjs. katsoi vinoon kun kysyin, että missä teidän Country osasto on. Mjoo, ei ollut, mutta tarttui sieltä pari levyä mukaan.
Coyntryä ei kokoelmissani paljoa ole, hieman kuitenkin. Laadukkaita vinyyleitä joita kuuntelen vieläkin silloin tällöin on kovin vähän. Suureksi hämmästyksekseni huomasin hyljeksimäni Billy Myers, Don't Cry Daddy vinyylin kolahtavan aivan toisella tavalla kuin joskus sen ostaessani. Olin iskenyt siihen mielessäni valittajan/itkijän leiman mutta mitä.