YLE Radio 1

Lehtori, VTL, FM, rock-antropologi yms.Timo Saarniemi kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen Paimiossa 14.6.2005. Hän oli syntynyt Turussa 27.7.1942.
Saarniemi oli monen kulttuurin välillä jatkuvasti sukkuloinut persoona ilmaisun varsinaisimmassa merkityksessä. Hän toimi vuodesta 1970 alkaen äidinkielen lehtorina espoolaisessa Kaitaan lukiossa, jatkoi opintojaan Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja pörräsi kuin elohiiri populäärikulttuurin salakarikoissa. Varsinkin turkulaisessa underground-maailmassa Saarniemi polkupyörineen, pokkarikameroineen ja lukuisine omakustanteineen oli käsite. Vuonna 1999 hänet valittiin Down by the Laituri-festivaalin Laituritaiteilijaksi.

Saarniemi muutti vuonna 1983 takaisin synnyinkaupunkiinsa, mutta palasi seuraavana vuonna virkaansa Espooseen. Hän oli ensimmäinen tuolloin vielä heikkokuntoisella Rantaradalla päivittäin sukkuloinut työmatkalainen ja sai omakohtaisesti tuntea radan pitkän ja ongelmallisen korjaustyön vaiheet kuin myös hitaiden mutta luotettavien pikajunien vaihtumisen epäluotettaviin Pendolinoihin. Aamujuna Turusta Helsinkiin olikin varmin paikka, jos halusi käydä Saarniemen kanssa keskustelua, muutoin hän oli aina menossa.
Lomillaan hän teki vuosittain interrailmatkoja pitkin Eurooppaa. Näistä reissuista hän julkaisi 60-vuotispäivänään kokoelmateoksen "Eurooppalainen matkapäiväkirja".
Saarniemen hallussa on epävirallinen mielipidekirjoitusten Suomen ennätys. Usein kärjistettyjäkin mielipiteitä esittänyt antropologi saattoi toisinaan myös hyökätä omia näkemyksiään vastaan nimimerkin tai pseudonyymin suojista.
Renessanssi-ihminen, joka tarttuu hetkeen ja elää sen täysillä, oli Saarniemen ihanne ja sitä hän toteutti. Omalla kohdallaan hän onnistui siinä, missä alkemistit eivät; hän löysi ikuisen nuoruuden lähteen.
Saarniemellä ei ollut lähiomaisia, mutta häntä jää muistamaan poikkeuksellisen laaja ja monipuolinen joukko ihmisiä, juuri meitä, joihin kohdistuva mielenkiinto on luonut koko antropologian käsitteen.

Saarniemi lieni henkistä sukua Eero Silvastille, joka myös meni vast-ikään edes.

moxu kirjoitti:Saarniemen hallussa on epävirallinen mielipidekirjoitusten Suomen ennätys. Usein kärjistettyjäkin mielipiteitä esittänyt antropologi saattoi toisinaan myös hyökätä omia näkemyksiään vastaan nimimerkin tai pseudonyymin suojista.

Vuosia sitten Nytissä oli juttu pullojen keruulla toimeen tulevasta helsinkiläistyöttömästä (jutun kuvituksessa oli mukana kaikissa kuvissa myös Karita Tuomola, jotta lukijat kiinnittäisivät huomiota artikkeliin), joka oli muutamaa vuotta aiemmin saanut julki yli 500 yleisönosastokirjoitusta vuoden aikana. Hänen nimeään ei jutussa paljastettu, mutta ehkä joku täällä tietää, kuka tämä henkilö on, joka saattaa olla Saarniemi-vainaatakin ahkerampi yleisönosastolainen.

Muita tyyppejä, joilla tuntuu olevan pakonomainen tarve sanoa julkisesti mielipiteensä kaikesta lehtien palstoilla ovat ainakin nämä:

- Vuokko Skarén, Helsinki (näin sen nimisen ihmisen kuolinilmoituksen vuosi-pari sitten, liekö ollut sama)
- Paul Tiililä, Pälkäne
- Antti Pekola, Pori
- Jouko Heyno, Turku

Nämä tulivat nyt äkkiä mieleeni, varmaan on paljon muitakin.

Myös seuraavat:

Marja-Liisa Uuttu, Hki
Arska von Retee, Funland
Kelloseppä Urmakare, Etu-Töölö

Tiedän tämän Antero T:n kyllä ja uskoisin, että Saarniemi oli yleisönosastokirjoittajana häntä aktiivisempi. Molemmilla tosin on/oli se vahvuus, että kiinnostus suuntautui laajalle sektorille ja näin syntyi juttujakin.
Yleisönosastojen luonne on monissa lehdissä muuttunut viime aikoina, kiitos esim.tämänkaltaisten palstojen, joiden parhaita paloja voidaan poimia lehtiinkin.

Saarniemi suositteli monesti minullekin yleisönosastoille kirjoittamista, mutta aika harvoin olen viitsinyt. Ehkäpä vaistosin, että minulla olisi lehdille muutakin annettavaa...

Todelliset persoonat eivät hetkessä unohdu!
http://yle.fi/uutiset/mysteeri_nimelta_ ... mi/3373693

Turun yö-, Helsingin päivä- ja Rantaradan aamu- ja iltaelämä ovat pian seitsemän vuotta joutuneet tulemaan toimeen ilman Saarniemen eksistenssiä. Näyttely on vähintäänkin mielenkiintoinen, Saarniemen oman dokumentoinnin mittapuussa toki vaatimaton, mutta silti kohteensa näköinen. Yhdenlaista kaupunkikulttuuria ja juuri sitä antropologiaa, jonka ympärille Saarniemi koko elämänsä ja olemisensa rakensi.