Harvassa ovat ne näytelmät, joista voidaan rankasti sanottuna tehdä periaatteessa ihan millainen versio tahansa ja luottaa siihen, että yleisömenestys tulee eikä arvostelukaan tyrmää. Rodgersin ja Hammersteinin The Sound of Music on tällainen kummajainen. Se on vain aina yhtä ihana. Kun lapsen roudaa näyttämölle, saa kaiken muun anteeksi...
Musikaalin siirappihöttöinen tarina perustuu tositapahtumiin, mutta se on onnettoman kehnosti kirjoitettu ja sen aikaperspektiivi on pahasti pielessä -Maria meni Trappin taloon 1920-luvulla, mutta näytelmässä vastaan tulee vuoden -38 Anschluss jo varsin pian. Lapsetkaan eivät tuossa ajassa vanhene yhtään...
Lisäksi yhä elossa oleva todellisen perheen toiseksi nuorin tytär Johanna von Trapp on käynyt oikeutta jopa Metro-Goldwyn-Meyeria vastaan puhdistaakseen niin leffassa kuin näyttämölläkin lapsia marssittavana kotityrannina kuvatun isänsä maineen. Hänen mukaansa kersantin elkeitä oli nimenomaan Mariassa, ei isässä, jolle meriupseeriuran katkeaminen Itävallan menetettyä ensimmäisen maailmansodan jälkeen meriyhteytensä ja siten myös laivastonsa, oli elämän kaikkein traumaattisin kokemus.
Lienee kuitenkin turha toive, että SoM:n upean musiikkimaiseman ympärille koskaan rakennettaisiin kunnollista näytelmää konflikteineen ja kehityskaarineen.
Sound of Music on Svenskiksen tämäntalvinen musiikillinen veto. Klisee, varma nakki, yleisöimuri. Sponsoritkin tykkäävät.
Sven Sid ohjaa, Marika Krook on pääosassa...hetkinen! Tässähän on jotain tuttua. Aivan oikein, Raaseporin kesäteatterin vuoden 1993 megamenestys rakentui juuri tällä reseptillä; kaksi vuorokautta ennen ensi-iltaa tapahtuneella näyttämön, kulissivaraston ja äänentoistojärjestelmän tuhonneella tulipalolla höystettynä...
http://www.raseborg.org/raseborg/festsp ... terbilder/
Kohtuuden nimessä sanottakoon, että Raaseporissa The Sound of Music oli voimavarojen ylitys, jonka yleisö ja lehdistö -mm.suomenkielinen paikallisaviisi, jossa allekirjoittanut aloitteli journalistinuraansa- palkitsi runsaskätisesti. Svenskiksessä se on pelkkä rahantekokone, tosin esityksenä luultavasti taannoista länsiuusmaalaista aika paljon laadukkaampi, koska ammattiteatterin kaikinpuoliset valmiudet ovat niin paljon harrastajien ulkoilmateatteria moninaisemmat