YLE Radio 1

en tiedä onko kommunidtie diktatruuri aelupolitiikka pakottanut musiikki-instituutiot ssuomesa antatumaan ja alitumaa ehdoitta esim. stalinistien neuvostoliiton imperialitise laajentumis-jauurbvaltapoliitkan ehtoihin mutta ylen suomalaisen säveltaiteenn tarjonta vaikuttaa lähinnä vitsiltä kuin annteeksi pyytelyltä syvin kumarruksin sosialitissta nauvostotaaalla muitoa kohtaan joka ilmenee suomessa sävellettyjen sinfonnoide täydelliseä laimilyötiä sitten siben jota valitettaan moinet luulevat sinfoniataiteemme huipentumaksi joka kautta kaikki tarpeelliem on ssanottu kun ohjelmitossa muut saavat eittää rikkaruohoja tilapäiluonteiilla parin köyhän minuutin miuttaiila pianokappaleilla ja lauluilla ym ssepitteillä.

voiko kapellimestsriksi ryhtyvä vapaasti ja autoritarisesti toteuttaa ohjelmiston suhteen omia taiteellisia visioitaan vai onko hän täysin sidoksissa samanlaisena kautta koko musiikkimaailman konsetrttisaleissa toistuvaan ja integroituneeseen ohjelmistokaanoniin ilman radikaaleja variaatioita muutoin kuin nykysäveltäjiltä tilattujen umpitylsien atonaalisten teosten muodossa?

vai onko edes periaatteessa mahdollista muodostaa omaan näköistä ja persoonallista ohjelmiostokokonaisuuttaan ilman epigoniaa jota missään muualla ei soiteta historiallisten säveltäjien puitteissa?

minusta sellainen olisi ainakin todellinen osoitus musiikillisesta luovuudesta ilman tuota tyypillistä konemaisen mekaanista tahdinlyöjärobottimaista kaavamaista tautologiaa jonka ohjelmistólltaan staattisena ja paikallaan pysyvänä rso ja hko konsertit sisältävät.

istuvatko intendentti, äänenjohtajat , konserttimestari ja kapellimestari palaveriin päättämään ja aprikoimaan kaupallisesti ja taloudellisesti rahankiilto silmissä tuottavinta täkyä kantakorttilaisille yhdessä ohjelmiston erityisesti lippukassan kautta parhaaksi mahdolliseksi räätälöityä repertoaaria standardiohjelmistosta vai ilmeneekö kenelläkään ambitiota kaivaa arkistojen kätköistä kauan esittämättömänä lojuneita suurteoksia joita mikään muu orkesteri ei realisoi?

minua kun tällainen paskaohjelmisto evvk. musiikkimaku muuttuu jatkuvaasti. suomen musiikihistoriastakin on radio-ja konserttiohjelmiston perspektiivistä katsottuina tarjoutunut täysin puutteellinen, epämääräinen, vaillinainen ja epäselvä kuva jossa on paljon aukkoja. mutta juuri tämä p9imeä puoli kiinnostaa erityisesti kun siben kalevalaiasromanttisesti jolkottava provinsiaalinen kansallismusiikki tympäisee ja vaikuttaa liian pedanttiselta ja kovin stereotyyppiseltä a cappella kuorolauluista sinfonioihin asti.

onkohan stalinin kanssa solmittu yya-sopimus kieltänyt suomea tavoittelemasta suursuomen asemaa aseistamalla ohjelmistonsa tukuttain sinfonisilla teoksilla vai onko tarkoitus ja sanelulpolitiikka tähdännyt matalan profiilin ylläpitämiseen pienenä näkymättömänä suomena pysymiseen isojen rinnalla kun usko on loppunut orkesterrimusiikkikirjallisuutta unohtamatta kun radioonkin usein pannaan vain tilapäisluonteisia sivutöitä ja pikkuteoksia muodollisesti edustamaan maamme monimuotoista ja rikasta musiikihistoriaa kuin vaatimattomimpana lahjana maailman säveltaiteelle tai modernismi on itsetarkoitus historian korjatessa romanttiset vääristymät uuden musiiikin eduksi..

kaikki suurteokset ovat imperialistisen valloittajakansojen tuotteita venäjä', saksa, italia, britannia etc.