YLE Radio 1

Tervehdys keskustelupalstan väki!

Maanantaina 14.3.05 Juha Kulmasen julkinen sana -ohjelmassa puhuttiin radion tulevaisuudesta. Ohjelma kuullaan uudelleen tiistaina 15.3.05 klo 23.00, ja on kuunneltavissa myös netissä:
http://www.yleradio1.fi/zgo.php?z=20031212160199268672

Kuunnelkaa ja kommentoikaa. Miten mielestänne radio mediana voi nyt, ja miten sen käy tulevaisuudessa? Tuleeko radio tarvitsemaan kuvan, ja vieläkö sinne kannattaa journalismia tuottaa?

Radio 1:n Nettitoimitus

Kuuntelin. Varmaan radio on monelle samaa kuin hengittäminen kuten Kosonen taisi sanoa, se pyörii taustalla kotona tai autossa eikä siihen kiinnitetä sen enempää huomiota. Mutta on varmasti myös ihmisiä jotka istahtavat oikeasti vain kuuntelemaan, ja on olemassa ohjelmia joita vain kuunnellaan. Luulen että radion kuuntelemisen kulttuuri tulee jatkossakin olemaan yksi tuskin koskaan kovin suuren mutta silti sitkeän joukon intohimo, ja moni löytää sen uudelleen.

Kritiikkiä tyhjänpuhumista, "soita-meille"-ohjelmia ja soittolistoja vastaan tulee vastaan jatkuvasti enemmän, vaikka keskustelijat eivät siitä puhuneetkaan. Moni on lopettanut niiden vuoksi kokonaan radion kuuntelun. Itse en kestä kuunnella autossakaan viittä minuuttia pidempään juuri muita kuin Yle yhtä. Mainoksista ja enimmillään kolmen minuutin keskittymisestä yhteen asiaan seuraa välitön primitiivireaktio ja epätoivoista kanavanvaihtelua ja lopulta isku off-nappiin.

Mutta miksi käsillä pitäisi olla koko ajan jotain tekemistä, tai silmillä? Kuulo on tässä kulttuurissa jäänyt niin surullisen toissijaiseksi aistiksi, vaikken usko että lapsilla niin onkaan. Aistit ovat pienellä vielä aika tasa-arvoisia, ja kuulo vielä tuntoaistin kanssa varhaisin aisti. Mutta kuka ruokkii tässä maailmassa vain kuuloaistia? Minusta se on myös kulttuurinen kysymys. Me emme ole tottuneet vain kuuntelemaan, vaikka se voisi olla aika terveellistä.

Minulle radio on jo pitkään ollut nykyisyyteni ja tulevaisuuteni media. TV-tarjonta on ollut niin hurjan surkeata, että hävitin sen pois ja irtisanoin lupamaksuni. Luettuani lehtien mielipidesivujen jatkuvia purnauksia luulenpa, että hyvin moni ajattelee samoin.
Radiokuuntelussa pärjää kun on kaukosäädin, jolloin pääsee aina livahtamaan toiseen kanavaan silloin kun urheilu, joku hölösuutoimittaja tms sattuu kohdalle. Myöhäisillan "päivä tunnissa" on myös ihan OK.
Eilen illalla kuuntelin FSR:n Kaffekvarnen (toimittaja MÃ¥rten Holm). Loistavaa musaa!!: http://vega.yle.fi/program/index.php?id=13
Muuten saan nettiradion kautta paljon kuuntelemisen iloa: http://www.melodia.ru tai http://www.shanson.biz

Minua taas tuo "päivä tunnissa" raivostuttaa, haluaisin siihen aikaan kuunnella jotain muuta, mielestäni voitaisiin palata esimerkiski parin vuoden takaiseen ohjelmakaavioon eli musiikkiohjelmiin. Mitä järkeä on iltakymmeneltä lähettää aamutelevision ääniraitaa?

Ja sen jälkeen tunti bluesia, joka tässä muodossaan on mahdollisimman yksitoikkoista ja maneerien läpitäyttämää musiikkia? Pyydän taas, antakaa vaikka Tero Heinänen takaisin, maneereittensa vanki hänkin, mutta ainakin musiikkivalinnoiltaan mielenkiintoinen.

Kaukosäädin on vastaus siihenkin ongelmaan. Usein menee FSR:n tai ykkösen puolella hyvä musiikkiohjelma siihen aikaan. Jos pidät Tero Heinäsen musiikkimausta (niinkuin minäkin), kävisi varmaan tuo melodia.ru-kanava, tietsikan tai sateliittiradion kautta. Ei joutavaa juontoa; pelkkää musaa.
Kaihoisasti muistuu mieleen sellaiset tekijät kuin Sakari Warsell, Stig Framåt ym.

Harva asia ihmetyttää minua niin paljon kuin mainioiden radio-ohjelmien vähäinen suosio. Television joutavatkin hömpät kyllä tiedetään, mutta avaapa keskustelu vaikka radion puheohjelmista, niin outona pidetään.

Kuitenkin radio olisi niin monessa suhteessa televisiota kätevämpi viestin. Sitä kuunnellessa voi puuhailla muutakin ja, kuten tunnettua, siinä on paljon parempi kuva kuin televisiossa.

Television ylivaltaa kuvastaa hyvin se, että monet suoranaiset radio-ohjelmat esitetään televisiossa. Näitä ovat monet keskusteluohjelmat ja aamu-TV:t suurimmalta osaltaan. Yllättävän monen "dokumentinkin" kärryillä pysyy kuuloaistin varassa.

Radioon kaivattaisiin enemmän haastavia ja ajatuksia herättäviä ohjelmia, ei joutavaa höpötystä jota on jo riittävän monella kanavalla. YLE R1 on haastavuudessaan tässä suhteessa synnitön, mutta ihmetyttää senkin muutamien kuulijoiden into esim. Taanilan vaientamiseen. Samoin on outoa, että Suomen monipuolisimman kanavan monipuolisuutta haluttaisiin vähentää ajankohtaisohjelmia hätistämällä tai musiikkia vihaamalla. En minäkään kaikkia R1:n ohjelmia kuuntele, mutta saavat ne siellä silti olla.

Jos radioon kaivataan lisäpalveluja, niin tässä ehdotukseni: Hoitakaa tekijänoikeuskysymykset kuntoon ja perustakaa nettimusiikkifirmojen tyyliin toimiva ohjelmien myyntipiste, josta saisi (maksua vastaan) imuroida radio-ohjelmia MP3-tiedostoina. Kopiointirajoitukset saa laittaa, kunhan saan muutamat kuunnelmat ja jatkoluennat itselleni levylle talteen. Jos askarruttaa, mitä tähän ohjelmapankkiin pitäisi laittaa, niin tämä "Woorumi" on varmaan aika mainio ideoiden keräyspaikka.

En ole ohjelmaa, josta alustuksessa puhutaan, kuunnellut, mutta sanon kuitenkin mielipiteeni radiosta siinä määrin kuin siitä kuuntelijana tiedän ja miten sen koen.

Televisio on minulle tärkeä mutta sivuutan sen hyvin hyvin monelta osin. En katso televisiosta mitään visailuja enkä itseään korostavien juontajien keskusteluja, en sarjoja juurikaan jollei perusteksti jo etukäteen ja sarjan lyhyys siihen houkuttele. Sellaisen keskustelun kuin Voimala voin katsoa tai olla katsomatta. Uutisia, jotka minulle ovat YLEn TV1:n pääuutislähetys, olen morkannut monesti ja morkkaan vieläkin. Kyllä siihen lyhyeen aikaan saisi enemmän otetta ja potkua syntymään, jos se olisi tullakseen. TV on minulle lähinnä uutisten (joiden kuvaa kaipaan), dokumenttien, joidenkin ajankohtaisohjelmien ja elokuvien media. Kun tuon ottaa huomioon, niin eipä siinä juuri aikaa sarjoille jäisikään. En sentään elä television avulla. Televisiota katson kuitenkin samoin kuin radiota kuuntelen.

Eli suunnittelen etukäteen, mitä kuuntelen. En pysty tekemään kuten moni juuri mitään, jos taustalla soi tai joku puhuu. Keskittymiskykyni ei ole parhaimpia. Haluan juuri kuunnella, mitä sanotaan. Niinpä olen ollut iloinen, että radiolaitteessamme on nykyään heikko mutta kuitenkin jotenkin toimiva nauhoitusmahdollisuus. Taanilan pyrin kuuntelemaan suoraan. Olla sen verran reaaliajassa kiinni. Muut menevät sitten korvalappukuunteluksi. Netistä en osaa, en jaksa opetella kuuntelemaan mitään. Siihen pitäisi erittäin paneutua ja hankkia lisälaitteita.

Kuuntelen vain ykköstä. Muista kanavista en tiedä mitään. Se osoittaa tietenkin minut kovin yksipuoliseksi ihmiseksi, mutta minusta ei ole monen asian jakajaksi. En pysty suurempaan määrään kuin mitä nyt on tarjolla. Olen pahoillani monen puolesta noista musiikkijutuista. Itse en koe nyt sellaista himoa musiikkia kohtaan kuin joskus. Onhan musiikki asia, joka merkitsee paljon mutta nyt on väliaika. Toisten puolesta voin toivon loisto-ohjelmia musiikista radioon.

Katkaisen harvoin aloittamani ohjelman kuuntelun tai katselun. Olen kuin asettanut itseni ohjelman eteen, koska olen asian etukäteen suunnitellut. Tällainen suunnittelun rituaali pitää minut ainakin jossain kurssissa. Kovin harvoin keskeytän. Täytyy olla todella typerää, lähinnä television puolella, ohjelmaa, joka ei mitenkään vastaa ennakkokuvitelmaa.

Mutta tosi on, näistä tv-sarjoista ihmiset todella tietävät. Olin hiljan juhlissa, joissa juttelin erään sukulaiseni kanssa enkä tiennyt lainkaan niistä ohjelmista joista hän puhui. Kuvittelin mielessäni enkä sanonut mitään. Salkkarit ym. ovat minulle jotain mistä en tiedä enkä jaksa tai välitä tietää mitään.

Sen sijaan kaipaan kuulla, mitä Erkki Kauhanen juttelee haastateltaviensa kanssa maapallon lämpötilamuutoksesta, Taanila presidentin Ranskan puheesta, Eeva Luotonen kumppaneineen jostain kirjasta, Merkkituote elokuvista, kirjallisuudesta tai kolonialismista. Onhan näitä monia. Tällä hetkellä Sinuhe on merkittynä almanakaan asti. Etten mitään osaa unohtaisi. Kuuntelen sitä tämän maailman tulkkina.

Maailma on ylivisualisoitu. Kuviin väsyy jos niitä on liikaa. Mutta myös ääniin väsyy jos niitä on liikaa. Tämän päivän Hesarissa on juttua valaiden kuulosta ja niiden välittämistä äänistä viesteinä, joita kuitenkin kaikenlaiset öljynporaukset ym. häiriöt estävät. Ihminen kun on luomakunnan kruunu. Olevinaan.

Sama täällä, suunnittelen kuunteluni etukäteen. Olen tehnyt niin jo 70-luvun lopulta asti. Oli viikon mieluisimpia perinteitä päästä käsiksi tulevan viikon ohjelmalehteen ja alleviivailla tärkeimmät ohjelmat. Ennen valikoin TV-ohjelmatkin, nykyään vain radio-ohjelmat.

Mutta hyödynnätkö, Marja, ohjelmat yhtä tarkkaan kuin minä? Ja nyt tulee järkyttävää luettavaa "elämän radionalisoimisesta":

- kiinnostavat ohjelmat äänitän MiniDisceille ja kokoan niistä mahdollisimman sopusointuisia kokonaisuuksia eri tarkoituksiin: hiihtolenkeille, työmatkapyöräilyihin ja lumenkolaukseen. Kuuntelun jälkeen tyhjennän levyt uudelleen käytettäviksi, ellei niillä ole mitään säilytettävää

- lyhyet ohjelmat (5 - 30 min.) omalle levylleen - niitä kuuntelen saunassa. Pitkät ohjelmat voisivat jäädä kesken, jos pitää lähteä löylystä karkuun...

- ei-niin-kiinnostavat ohjelmat omalle levylleen iltakuunneltavaksi: minulla on tyynyn alla tupakkiaskin kokoinen kaiutin, josta kuuntelen tyynyn läpi näitä ohjelmia, joiden keskenjääminen nukahtamisen takia ei ole vaarallista.

- erittäin kiinnostavat ohjelmat muutan vielä erikseen MP3-tiedostoiksi ja jemmaan CD-levyille. Varsinainen korvien hillokellari ja karttuu koko ajan!

Tämä kaikki on totta, vaikka näin outoa lajittelua tuntuu vähän nololta tunnustaa näin julkisesti. En kuitenkaan kirjoita tätä siinä toivossa, että joku ymmärtäisi hakea minulle ammattiapua, vaan kertoakseni hyvien ohjelmien tekijöille, että heidän työtään arvostetaan!

Muistaako joku vielä "Radiokuuntelija"-lehden tai oikeastaan lehdykän? Siinä oli jopa äänilevykonserttien kappaleet lueteltuna joten helppoa oli silloin tuo etukäteissuunnittelu. Isä oli ostanut Smaragd-kelanauhurin ja sen nauhoille keräsin mielimusiikkiani, jatsia tuli vaan kovin vähän. Sitä piti kuunnella yhdeltä yöllä Amerikan äänestä.

Niin, tämä Kulmasen tervehdyskin alkaa siten; "Tervehdys kansalaiset"...

Ja tässä ohjelmassa kaikki oli "kusi sukassa" omilla tonteillaan,
mainosväki, Yle, valtion edustus ja toimittaja.
Ei sinäänsä ettei keskustelussa asiaakin ollut, mutta tämä lupamaksajien edustus puuttuu.
Eikös pitäisi lupamaksuista saada osake joka vuodesta???

Itselläni osakkeita olisi siten jo pian parikymmentä.
Mutta vakavasti, onhan taas kansanedustajiltakin tullut esitys
lupamaksuista luopumiseksi mainosmaksujen jatkeeksi ja kulujen
kierrättäminen valtion budjetin kautta. Kansanedustajathan siellä
yksinvaltaisesti nytkin ohjelmapolitiikasta päättää.

Siinä kyllä olivat asian jäljillä kun esittivät mainoskanavien velvoitteiden
ulottamista kanavakehittelyvastuuseen asti. Siis esim. tässä digi-radiossa.

Vaikeita kysymyksiä, Nettitoimitus. Kuvaa radio ei tarvitse, on mielipiteeni. Eihän se olisi enää radio. En usko radion kuuntelussa tapahtuvan lähiaikoina suuria mullistuksia. Netin laajakaistayhteyksiä toki hyödynnetään, mutta laajakaistaa ei koskaan tulla vetämään joka kotiin.

Radiojournalismista se, että liiketaloudellisin periaattein se on kannattamatonta. Ellei olisi, se olisi kaupallisten ylpeyden aihe. Kaupallisen radion edustaja Kulmasen keskustelussa, Leena Ryynänen, oli kuitenkin huolestunut soittolistojen seksikkyydestä, eikä ajatusvajeesta, jota ministeriön mies Ismo Kosonen piti ongelmana. Yleisradion puolestaan on jo lain puolesta huolehdittava journalisminsa laadusta, joten en olisi asiasta huolestunut.

Minua on suomalaisessa radiokeskustelussa vaivannut lähinnä se, että alun alkaen paikallisradioille tarkoitetut taajuudet ovat valuneet ketjutetuille soittobokseille. Valtiovalta on jättänyt tehtävänsä hoitamatta. Asiasta huomautti Marko Ala-Foss. Kosonen lupasi valtion jatkossa skarppaavan otettaan, mutta epäilen sen halua tiukkuuteen. Lötysempi tuo ote ei voisi olla. Anything goes, laista huolimatta.

Heikki Peltonen ehdotti, että radiotoimilupiin pitäisi liittää ehtoja, joilla haltijat sitoutetaan kehittämishankkeisiin. Harkitsemisen arvoinen ehdotus, sillä DAB-epäonnistuminen johtui kai osaltaan siitä, että kaupalliset jäivät odottamaan YLEn avaamaa latua. Ladunavaaja väsähti. Yhteistoimin latu olisi ehkä avattu.

Ryynänen ilmoitti vastustavansa Peltosen esitystä suuresti. Toiminnan on hänen mukaansa oltava markkinalähtöistä ja -ehtoista. Peruste ei selvinnyt. Hänen mukaansa on kuitenkin "normaalia markkinataloutta, että voi myydä eteenpäin". Hän esitti yhden epätotuuden väittäessään, että taajuuksia myytäessä ei makseta toimiluvasta, vaan "tehdystä tuloksesta", "bisneksen tuloksesta": maassa toimii tälläkin hetkellä ulkomaiseen omistukseen siirrettyjä, ketjutettuja taajuuksia, joilla toimivat kanavat tekevät tappiota. Ostettujen taajuuksien sisällöt puolestaan ovat selvästi muuttuneet siitä, mitä ne olivat alussa, ollessaan vielä toimiluvan saannin mukaisia.

Yksi esimerkki: Groove FM. Sen tehtävä oli soittaa afro-amerikkalaiseen perinteeseen pohjaavaa musiikkiohjelmistoa jazzista ja bluesista afro-kuubalaiseen musiikkiin (en muista enää tarkkaa sanamuotoa). Tänään se soittaa standardia listapoppia ja -räppiä.

Suomalainen radiomaailma on sekavassa tilassa, suurelta osin valtiovallan heikkouden takia. YLE tarvitsisi neljännen suomenkielisen valtakunnallisen kanavan voidakseen täyttää kunnolla lainmääräämät velvollisuutensa. Rahaa on sen sijaan syydetty kaikenmaailman kokeiluihin ja maakuntaradioille on lohkaistu liiaksi bandwidth-resursseja. Kansalaiset on eriarvoistettu jopa yleisradiotoiminnan tarjonnan suhteen.

Kaupallisella puolella on vain yksi oman profiilin kanava, Classic Radio. Nova ehkä puolustaa paikkaansa valtakunnallisena kaupallisena kanavana. En tiedä. Olen joskus kokeillut sen kuuntelemista, eikä se vakuuta. Nuorisokanavia on tällä hetkellä liiaksikin, mutta nuoriso on selkeä markkinointikohde (mainostajille), joten ketjujen tunku nuorison puoleen on ymmärrettävä.

Suomi on harvaanasuttu, vähäväkinen maa. Tilannetta hankaloittaa pääkaupunkiseudun erityisyys suhteessa muuhun maahan (ainoa tiheämmin asutettu alue). Mikä toimii pääkaunkiseudulla ei toimi Lapissa ja kääntäen. Radiomaailman tasapuolinen ohjailu laeilla ei ole helppoa. Iso osa Suomea on epäkiinnostavaa kaupalliselle radiolle, koska lähetystoiminta harvaanasutuilla alueilla ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa. Ne haluavat keskittää toimintansa väkirikkaimmille seutukunnille. Taajuudet ovat kuitenkin rajallinen luonnonvara. Mielestäni kanaville on asetettava velvoitteita maan harvaanasuttujen osien palvelun suhteen, jos valtiovalta ei halua suosia paikallisradiopohjaista radiomaailmaa.

Huonot päätökset on voitava purkaa. Jatkossa valtion olisi annettava ilmatilaa painotetusti vain paikallisradioille. Jos kaupallisella osastolla ei ole kiinnostusta ketjuttamattomien paikallisasemien pyörittämiseen, niin tehtäköön YLEn autonomisista maakuntaradioista YLEn "neljäs valtakunnallinen". Kaupallisella puolella voitaisiin ehkä katsoa vielä yksi kausi Novan halua tulla aidoksi puhemusiikkiradioksi. Puolestani taajuudet voisi antaa seuraavalle yrittäjälle. Jospa toisi tolkkua.

Jollakin tavalla valtion tulisi "palkita" omaprofiilisia kanavia (kuten Classic) antamalla niille (paikallisradioiden rinnalla) etuoikeus ilmatilaan alueilla, joilla niillä ei vielä ole lähetystä. Taajuuksia jaettaessa viimeiseksi osingolle pääsisivät ketjuradiot - sikäli kuin tajuuksia enää tässä vaiheessa olisi tarjolla. Näin voitaisiin tukea monipuolisen radiomaailman kehitystä.

Toisaalta, jos valtiolla ei enää ole halua paikallisradioiden ensisijaistamiseen, niin silloin on yksinkertaisesti annettava taajuuksia valtakunnallisille kanaville; kaupalliset on velvoitettava tarjoamaan palvelua koko maan alueella. Tällöin maassa olisi YLE-kanavien lisäksi puolentusinaa kaupallista, joiden lähetyssisällöt olisi sovittu (klassista, suomi-iskelmää, jazzia, standardirokkia jne.). Rusinoiden napsiminen pullasta on lopetettava. Rajallisen luonnonvaran yhteydessä oikeudenmukaisuus- ja tasa-arvokysymykset on pidettävä selkeästi etualalla.

PS. Luonnonvaran rajallisuudesta vielä tämä: Suomi aikoinaan oloutettiin ula-maaksi harvinaisen nopeasti ja tehokkaasti. Muut aaltoalueet ovat maailmalla edelleen käytössä. Suomessa ne mielletään joiksikin dx-alueiksi. Puheohjelmia voisi huoletta heittää keskipitkille, jos ulalla tulee ahdasta. Ei tarvitsisi valittaa, että kansa ei osta uutta boksia, koska keskipitkät aallot löytyvät auto- ja matkaradioista sekä isosta osasta virittimiä, koska keskipitkät ovat maailmalla käytössä. Miksei YLEn maakuntaradiotoimintaa siirrettäisi keskipitkille; kuuluvuusalueet natsaisivat heikompitehoisille KA-lähettimille! Paikallisesti olisi kaksi ka-kanavaa, Maakuntaradio ja valtakunnallinen Asiapuhekanava, jolta kuultaisiin Kulmasen Julkista sanaa, Nurmen luontoradiota jne.

Jesperin kannanotosta huomaan, etten tiedä radiosta paljoakaan. Kannatan häntä siitä huolimatta, koska teksti tuntui varsin ymmärrettävältä. Mutta vastaan lähinnä Karin kysymykseen.

Eli minä en lainkaan pidä hoopona, jos ihminen suunnittelee katsottavansa ja kuultavansa.

Pidän päiväkirjaa, jonkinlaista, koska minun on joka tapauksessa päivittäin kirjattava tiettyjä asioita ylös. Tässä samassa, hieman yli 10 vuoden ajan, olen kirjannut ylös kaikenlaista muutakin: elokuvia joita olen käynyt katsomassa, mainintoja hyvistä tv-ohjelmista ja radiosta. Elämän tapahtumista. Näistä merkinnöistä olen ollut jälkeenpäin iloinen. Olen voinut tarkistaa ajankohtia yms. Nykyään laitan viikon ohjelmat niin radion kuin tvnkin puolelta omalle viikkolistalleni. Että muistaisin ajastaa, katsoa ja kuunnella suoraan jos siihen on mahdollisuus.

Tuollaisia hienoja laitteita kuin mitä Sinulla Kari on, minulla ei ole. On vain tavallinen nauhoitusmahdollisuus radiossa mutta se välttää kyllä käyttööni. Päivä rytmittyy eri tavoin jos esim. Taanilan sävelradio on ohjelmassa.

Jos suunnittelu ei ole itselle haitta eli siitä ei koidu päänsärkyä, niin minä puollan sitä. Minulle se ainakin sopii hyvin.
Päätänhän kuitenkin monista asioista myös spontaanisti mutta ne ovat kuin ylimääräisiä paloja.

Radio on tekijälleen ankara, mutta niin halutessaan myös palkitseva väline. Ja toki myös päinvastoin, NRJ:n tai Novan kaltaisia, lähinnä yleisön henkisen kapasiteetin aliarviointiin syyllistyviä kanavia ei saisi ollakaan.
Yhteiskunnassa, jossa hiljaisuus on poikkeustila, radiolla on aina asiakkaansa. Ja tv-ohjelmiston pintapuolistuessa entisestään, tarvitaan totisesti juuri Ylen parhaiden kanavien Ykkösen ja Q:n tyyppisiä "älyllisen palvelun velvoitteen täyttäviä" radiokanavia.
Kulmasen ohjelma oli sinällään mielenkiintoinen, mutta mitään ratkaisevaa uutta se ei mielestäni sisältänyt. Asiaa kylläkin -ja kuten joku ohjelmassa taisi sanoakin, ei sitä millään kaupallisella kanavalla olisi voitu esittääkään...

Marja Salonen kirjoitti:Kuuntelen vain ykköstä. Muista kanavista en tiedä mitään. Se osoittaa tietenkin minut kovin yksipuoliseksi ihmiseksi, mutta minusta ei ole monen asian jakajaksi

Aikaisemmin kuuntelin paljonkin radio suomea, mutta urheilu ja alueradion tarjonta ajoivat sieltä pois. Onneksi on ykkönen, FSR (!) ja silloin tällöin radio suomea. Minusta on kyllä tullut kanavanvaihtaja. Harmi vaan, että niin harvasta (aikakausi-)lehdestä löytyy enää viikon radio-ohjelmat. Kaiken maailman sateliittitv-kanavien tarjonnasta on kyllä runsaasti palstatilaa. Ylen nettisivuilta saa kuitenkin radio-ohjelmat tulostetuksi.

Viikon radio-ohjelmat pitäisi ilman muuta olla lehdessä yleisenä palveluna lukijoille. Huomautin Hesariin listan poistamisesta ja sain peräti kaksi vastausta sieltä, toinen kulttuuriosaston johtajalta. Pitivät palautettani hyvänä vaan mitään ei ole tapahtunut. Tässä todella suuri miinus Hesarille ja sen palveluille.
Ilmeisesti on tarkoituksena, että kuuntelija hankkii lisälehden tietääkseen ajoissa ohjelmista. Tietokonetta ja nettiyhteyttä ei kaikilla ole. Lehti sentään tulee melkein joka taloon.