YLE Radio 1

Forssalainen Susanna Drocila (os. Salminen, s. 1964) kertoo esikoisrunokokoelmassaan,
jossa runsaat 80 runoa - lapsuuttaan 1970-luvun Forssassa, vanhemmistaan (kuolleet),
veljistään sekä runokirjan omistamille viidelle lapselleen ja yhdelle sijaislapselle -
joka puhumaton - itsestään ja vähän miehestään...
"Väistäkäis vähä" -kirjanimi hieman vaikea (itselleni), mutta murrekerronta ja selkotekstin
yhdistelmä enimmäkseen helposti ymmärrettävää, luettunakin runot etenee hyvin,
"suomeksi ja vorssan kiälellä" / Kustantaja: Mediapinta, 2011.

Otan tänne yhden runoista lainattuna, joka kertoo Yleisradion menneisyyden rahoitusta
forssalaisen perheen lapsen näkökulmasta, joka avoin tunnustus saa nyt myöhemmin
armahduksen tapahtuneesta:

"ÄITI: GREATEST HITS VOL. 4

Ku äiti huomas
et teeveelupatarkastaja oli naapuria kiusaamasa
se raahas meitin toosan äkkiä sänkyn alle
ja nosti toosan paikal
anopinkiälen.

Tarkastaja änkes sissää
ja katteli kakaroita
ku istu sohval rivisä
ja joi Jahvaa
ja katteli anopinkiältä.

Toi kukka on kymmenen vuatta vanha
kuulu äitin selitys
ja siinä miälesä meille mahrottoman rakas."