VeHy kirjoitti:HS.fi: Tommy Tabermann on kuollut
Tommyn pahanlaatuinen aivokasvain löydettiin viime syksynä. Kun hän aikaisemmin kansanedustajuutensa vuoksi vetäytyi Uutisvuodon toisen kapteenin tehtävistä, niin se jätti ohjelmaan miestä itseään suuremman aukon. Möykkä-Stan ei koskaan sitä aukkoa pystynyt täyttämään, vaikka fyysisesti paljon suurempi onkin.
ite vierailija reiska kirjoitti:Juuri katsoin uutiset. Voi voi muutama runo kirja on kotonani. Mutta nyt Oulujärvellä
kritiikki kirjoitti:Ihmisiä ei pidä vertailla toisiinsa. Jokaisella on arvonsa.
Jokainen ihminen on runon arvoinen.
Edesmennyt saa aina sitä, mikä olisi pitänyt saada silloin, kun hän itse olisi kuullut sen.
"MöykkäStankin.." Tässä ketjussa vitt.. lievästi edellämainitulle Tabermannin korvaajalle suositussa tv-ohjelmassa.
Ilman tuota ohjelmaa Tabermannista ei ehkä olisi avattu tätä keskusteluosuutta,- tai, sen olisi tehnyt kulttuuriin suuntautunut. Heitäkin taustalla on.
Nyt avauksen motiivi lienee tv-ohjelmasta tullut julkisuus, eikä Tommy Tabermannin elämäntyö.
No, en itsekään ala snobbailemaan googleviisastelulla, joka aina tällaisessa tilanteessa tekee ihmisistä niin pirun asiantuntevia että...
Niin, kuka muuten on Tommy Tabermannille vitt...ut enemmän kuin kukaan toinen ja nauranut hänen viisautensa kustannuksella?
No, tietysti tuon tv-sarjan toinen päähenkilö: Kirjailija Jari Tervo, jolla itsellään ei tule olemaan ikinä sitä sanomisen kykyä- ja rohkeutta, kuin oli Tommy Tabermannilla. Tervo on "Lahnanen"- kirjoittaja- jota Tabermann ei olisi ikinä voinut olla, koska hän oli tyyliniekka, eikä rahvastelija, kuten tv-ohjelma-kumppaninsa.
Aivan lähiaikoina on kuollut paljon ihmisiä, kuten tilastollisesti kuuluukin, mutta he eivät ole olleet televisiosta tuttuja.
Jos muuten kirjailija Jari Tervo sattuisi kuolemaan tässä piakkoin, hänetkin varmasti huomioitaisiin tämän foorumin tällä aihealueella.
Häntä muisteltaisiin toisella sävyllä kuin Tabermannia. Häntä muisteltaisiin Suomen suurimpana näsäviisaana.
Minua suututti aina tuossa tv-ohjelmassa Tervon ivalliset heitot Tabermannin suuntaan- ja se vittumainen virnistys siihen perään.
Ja, kuinka me viimeistään nyt ymmärrämme, missä tuonkin ohjelman eräs kivijalka oli. Se oli Tabermannin sydämmessä, ja, että hän antoi sen pyyteettömästi katselijoille. Tervo heitteli välihuudoillaan älyttömiä latteuksiaan- ja Tommy Tabermann vastasi rakkausrunon sanoin. Se oli pojaat kova- ja rohkea teko. Me elämme kyynisessä maailmassa, mutta vielä kyynisemässä Suomessa- ja sen Tabermann tajusi, mutta Tervo ei. Tervo käytti/käyttää kyynisyyttämme hyväksi omaa egoaan korottamaan. Tässä juuri oli tuon kahden täysin erilaisen egon ero. Tabermannilta egoa riitti lahjoittamaan Tervon tapaiselle öykkärillekin- ja sen on suuren sydämen tarjous pienemmälle sydämelle.
Nyt minä siis osoitin kunnioitusta edesmenneelle aiheesta, mutta kritisoin voimakkaasti vielä elävää.
Oppiikohan vai ei?....- Ei opi. -Ja, tämä järjestys on minun oikeuteni.
Rakkaat ystävät. Asia on niin, että kun meille on luonne luotu monimutkaisen perimysjärjestelmän kautta, me emme sitä voi muuttaa. Sen kanssa elämme loppuun asti- ja se tekee elämästämme ihanaa- sekä vihastuttavaa.
kritiikki kirjoitti:Tabermann oli rohkea mies.
Surullinen, mutta jotenkin myös lohduttava uutinen.
Tommy Tabermann oli hyvin tietoinen tulevasta kohtalostaan, mutta osasi/uskalsi jopa nauraa sille.
Vähän aikaa sitten tuli Radio Puheesta keskusteluohjelma jossa aiheena oli tuo sairaus, runous- ja Tabermannin elämä kokonaisuudessaan. Olisiko ollut Inhimillinen tekijä- ohjelma, joka tuli uusintana Radio Puheen puolella.
Hän oli suomalaiseksi mieheksi poikkeuksellisen rohkea sanankäyttäjä. Hän puhui rakkauden- ja erotiikan puolesta sellaisia sanoja, joista yleensä ei uskalleta puhua.
Hän teki tietynlaisesta pehmoilusta väkevän voiman, joka jalostuu ihmisten mieliin nyt, kun itse Tabermann on poissa.
Niin käy aina. Ihmisen arvo ymmärretään- ja se annetaan aina liian myöhään.
Jokainen siirtyy ajallaan elosta ikuisuuden puolelle- ja Tommy Tabermann esimerkillään osoitti, että välttämättömyyden voi ottaa myös levollisesti vastaan.
Tommy Tabermann oli siitä poikkeuksellinen suomalainen mies, että hän uskalsi antaa aistillisuudelle sanat ja näille sanoille siivet. Se on saavutus, jonka myötä hän elää vielä kauan -toivottavasti niin kauan, kuin maailmassa on rakkautta.
Mutta Uutisvuotokin oli osa Tabermannia. Hän oli -monien sitä ehkä muistamatta- ensin Ylen ja sitten yksityisen Radio Ykkösen pitkäaikainen ajankohtaistoimittaja, joka seurasi aktiivisesti aikaansa ja osasi sanoa siitäkin asioita, jotka olisivat muuten saattaneet jäädä sanomatta. Jari Tervon tausta entisenä IS:n skuupinmetsästäjänä oli hieman toisenlainen, mutta kollegoita miehet olivat -ja ystäviä. Tervon kaverillinen naljailu saattoi kuulostaa kovemmalta, mitä se oli, mikä osaltaan johtui kipparien välisestä leikkimielisestä roolijaosta.
Itselläni oli ilo tutustua Tommy Tabermannin isään Erkki Tabermanniin vuonna 1993 aloitellessani mediauraani paikallisessa ilmaisjakelulehti Etelä-Uusimaassa. Erkki T.oli eläkkeellä oleva konduktööri, joka käsittääkseni kuului lehden omistajiin ja kirjoitti siihen pari kertaa kuussa, välillä useamminkin, pakinaansa "Lindströmmin kulmalta". Tämä oli lähinnä karjaalaista, suomenkielistä elämänmenoa kuvaavaa tektisä, jossa kuitenkin oli oma imunsa. Olen varma siitä, että Erkki T:n palsta oli huomattavasti luetumpi kuin omat kirjoitelmani milloin mistäkin aiheesta, vaikka palautetta tuli minullekin...
Erkki Tabermann oli aktiivinen harrastajakuvataiteilija, en enää muista, oliko hän akvarellisti vai graafikko. Niin tai näin, hän piti näyttelyn Karjaan linja-autoaseman viereisessä galleriassa ja oli luonnollisesti kutsunut Etelän koko toimituksenkin avajaisiin. Siellä sain kunnian tavata myös Tommy Tabermannin. Käsitykseni on, että Tommykin oli mediauransa alkuvaiheissa ollut Etelä-Uusimaan toimitusvahvuudessa, en ole tästä kuitenkaan varma.
Uskallan väittää, että Tommy Tabermannista ei olisi tullut niin vahvaa aistillisten tunteiden sanoiksi pukijaa, jos hänen vanhemmillaan olisi ollut yhteinen äidinkieli. Nyt ei ollut, Erkki Tabermannin ruotsi oli korkeintaan rautatieläisvirkamiestasoa ja hänen vaimonsa suomi tuskin edes keskikoulun pakkosuomea. Mutta Tommy näki ja tunsi, kuinka rakkaus voi saada vallan ihmisessä myös ilman yhteisen kielen kokemusta, jos se on riittävän voimakas. Tommy itse varttui kaksikieliseksi juuri siinä merkityksessä, missä kaksikielisyys kaikkein hienoimmillaan ilmenee ja hänellä oli kaksi vahvaa kieltä -tai oikeastaan kolmaskin, se rakkauden kieli, jonka puolesta hän merkittävän osan tuotannostaan kirjoitti.
