YLE Radio 1

Scorrevole kirjoitti:Eikös olekin aika nerokas veijari tuo Cage? (Arvasin että alkaisit pitää hänestä...)

Miten niin ALKAISIN? Tavatessani hänet aikanaan totesin hänet kekseliääksi, lupsakaksi ja sinänsä mukavaksi, mutta (ilmeisesti) erinäisten aineiden pehmentämäksi hepuksi, joka eli hihhulimaineensa varassa.
En pidä häntä merkittävänä säveltäjänä, koska hänen tekemänsä musiikki ei ole kovin kaksista. (Paitsi tietysti Solo VII... )

Tänään juhlistetaan maestron 80-vuotispäivää. Onnittelumme!!

Cantus Arcticuskin tulee illalla radiosta.

Einojuhani Rautavaaralle myönnettiin maaliskuussa Unkarin valtion ritarikunnan kunniamerkki.
http://helsinkistrings.pic.fi/kuvat/Jun ... 001852.jpg
Merkki luovutettiin säveltäjämestarille Helsingin Juniorijousten 40-vuotisjuhlakonsertissa Finlandia-talolla lauantaina 17.3. Kuvassa Rautavaara saapuu paikalle vaimonsa Sinin saattamana. Muutama kuva eteenpäin albumia selaten löytyy kuva myös Unkarin suurlähettiläästä, joka puheessaan mainitsi R:n oopperan Kaivos (kertoo Unkarin kansannousuun 1956 johtaneista syistä) olleen suurin innoittaja tälle tunnustukselle.

tarunhohtoiset suomisinfoniat ovat olleet jo 50 kadoksissa ohjelmistoista ja levyiltä nekin jotka niittivät mainetta ja kunniaa kautta koko itäblokin ja japanin kuten arvoisan erkki aaltosen maailmankuulu hiroshima sinfonia joka syvästi osaa ottavalla myötätunnolla kärsiviä kohtaan paljastaa koko sodan mielettömyyden ja atomipommin tuhon voiman jota kuvataan elokuvaohjaajan ja tiedemiehen tarkkuudella ohjemamusiiin keinoin vaikka erkki hieman ironisesti totesikin että teoksessa on yhtä paljon deskriptiivistä ohjelmallisuutta kuin paukenschlag sdinfonian patarummun iskussa,

samalla kun musiikillisten tyylikeinojen skaala ulottuu anakronistisesta minimalismista reininkullan alkusoiton tavoin dodekafoniaan viitaavaan atonaaliseen fuugateemaan asti viljellen sostakovitsilta perittyjä groteskeja marssirytmejä ja matalien jousien mollisävyjä hieman sibeliaanisittain. en osaa sanoa oliko aaltonen lievässä eklektisyydessään yhtä persoonallinen ja omaleimnainen tyyliniekka kuin uusklassismia kohden kuklkenut saikkloan jonka kaatuneille aseveljille omistetut sinfoniset draamat heijastelevat hänen taiteensa ajatonta vakavuutta ja kontemplaatiota jotka ovat hänelle ominaisia piirteitä koko orkesaterin staccatoiskujen ja repetitioiden ohella jotka attumoisin ilmenevät myös yliarvostetun shostan tuotannossa mutta syvästi persoonallisaet5 teokset kuulunevat ilmaisultaan voimakkaimpiin mitä suomalainen sinfoniakirjallisuus on kuunaan tuottanut sibeliaanisen kalevalajolkotuksen varjossa. tuukkasen yksilöllinen postromanttinen modernin ja romanttisen perinteen rajapinnalla liikkuva lähes vitalistinen ja visuaaliinen kerronta ovat oma ainutlaatuinen maailmansa koko musiikin historiassa. 6 sinfonia oli 10 v sinfonisen hiljaisuuden jälkeen odotettu come back titaanien lajiin.