YLE Radio 1

Avataanpa uusi ketju, kun sopivaa ei löytynyt. Ja käsitellään tässä yksittäisiä, yhteiskuntakehitystä tarkastelevia dokumentteja, radiosta tai TV:stä (tärkeimmille dokumenti-sarjoille ketjunsa jo onkin).

Marja Salonen kirjoitti:Olen katsellut pariosaisen dokumentin Teemalta. Hullu vuosi 1968, jonka tekijää en tiedä enkä sitä nyt haeskellut, olikin toinen sarja kuin pari kolme vuotta sitten tullut. Oli vaikea käsittää, miten paljon mullistavaa tapahtuikaan tuona samana vuonna.

Näin alkukuusta jonkin ranskalaisen vuotta '68 käsittelevän dokkarin. Katukivistä tehtiin barrikadeja, napalmia pudotettiin Vietnamin metsiin, Alexander Dubček kidnapattiin Moskovaan... Populaarikulttuurin, tieteen, tekniikan, politiikan ja talouskehityksen trendejä koetettiin pitää tasaveroisesti esillä, mutta jälkimaku on ollut, että pop selätti tieteen ja tekniikan. Kun nuoriso oirehti rajusti muuttuvassa maailmassa ja ilmaisi kokemuksiaan mm. popilla, niin näkemässäni dokkarissa häntä lähes alkoi heiluttaa koiraa.

Vanha kunnon modernisaatioteoreettinen näkökulma ei siis ollut näkemässäni dokkarissa kovin vahvoilla. Pikemminkin hieman kevyesti kokoonpantu dokkari.

Antiautoritaarinen kapinointi kohdistui tietenkin etupäässä vanhoihin, autoritaarisiin hallinto- ja tapakulttuureihin. Niiden vanhentuneisuus oli nuorisolle ilmeistä, koska nuoret näkivät uusien kehityskulkujen tekevän vanhat muodot tarpeettomiksi, jopa vaarallisiksi. Toisaalta nuoret hyväksyivät aika laajasti tuolloisen (uus-?) vasemmiston modernisaatio-opit, joiden mukaan kapitalistinen kehitys murskaa myös humaaneja, demokraattisia muotoja ja rakenteita, ja tämä kehityskulku oli intensivoitunut teknoloogisen kehityksen saatossa: niin ase- ym. tuhotekniikka kuin produktiotekniikkakin "järkeistivät" entistä jyrkemmin yleistä sosiaalielämää, ei enää vain työelämää etenkin tuotannossa. Tämän kehityksen uusi vaihe nähtiin 1980-90 -lukujen taitteessa, kun esim. leegio pankkineitejä tehtiin atk:lla "tarpeettomiksi".

Tuon tyyppisiä yhteyksiä ei ranskalaisdokussa kaivettu esiin. Minulle jäi fiilis, että mukaan otettiin tapahtumia, joista oli saatavissa hyvää kuvameteriaalia.

Kirjoitin dokumentista ketjuun Demareille uusi puheen johtaja ja sanoin heti alussa:

Tämä asia liittyy tähän mutta kierosti kylläkin.

Mitä eniten ihmettelin, vaikka samaa vuotta on käsitelty aiemminkin niin sitä määrää tapahtumia, joilla oli seurauksia, seurauksia sellaisia kuin esim. jonkun ampuminen, polttoitsemurha, sota, sisällissodan uhka, mahdollisen sosialistisen demokratian (?) mahdollisuus ja sen tukahduttaminen, kuukin koska siellä käytiin ja olympialaiset joissa kilpailijat ottivat poliittisesti kantaa palkintopallilla. Tämä energia, tämä nuoruus.

Olet oikeassa siinä, että siihen, mitä jälkeen tapahtui, ei menty lainkaan. Sen vain itse tiesi. Alussa oli pohjustusta vuoden 1968 sytykkeille mutta tuhkasta nousseelle elämälle ei juuri näytetty valoa. Dokumentti päättyi Prahan hiljaiseen hetkeen ja nuoren miehen hautajaisiin. Olin Prahassa joskus 1972 ja Palachin itsemurhapaikkaa vartioitiinko sitä vallan. Joka tapauksessa sitä ei saanut muistaa millään, kukalla esim. Minulla ei ole ollut tapana muistaa kukalla tai kynttilöillä näitä paikkoja. Se tapahtuma oli silti minun mielessäni. Pikemmin ajattelin kaupungissa ollessani että onko täällä niin kurjaa kuin sanovat, sanovat asukkaat kun ovat kännissä. Silti olin ehdottomasti Prahan toivon tukahduttamista vastaan. Siinä olisi ollut hyvä kokeilun paikka. Miksi näitä paikkoja ei koskaan saa käyttää hyväksi kun siihen on mahdollisuus.

Se että Pariisin mellakoiden vetäjä on nykyään meppinä Brysselissä, on vain osoitus siitä, että elämä jatkuu. Kaikkea allekirjoitettua ei monikaan allekirjoittaisi aivan samana kuin joskus vuonna 1968. Tarkoitin sitäkin, että aika opettaa mutta samalla siinä on jotain tuhoavaa. Kaikkia se ei kuitenkaan turmele, mutta en usko siihenkään, että ihmisen pitäisi ajatella samalla tavalla kehdosta hautaan.

Nuoriso jylläsi tieteen ehkä siksikin että tieteen avulla tehtyjä tuhoja ei näytetty, niitä mitä ruiskutukset saivat aikaan Vietnamissa. Ja olihan maailmanluokan ihme, että suuri valtio aseineen hävisi pienelle niin kovin pahasti, että sotaa piti vielä muutama vuosi keinotekoisesti jatkaa ja siirtää Kambodzankin puolelle tuhoin, jotka olivat mittaamattomat.

Mutta tämä laulu lopussa ja kitara joka myös poltettiin kuten muutakin poltettiin ja paljon tuolloin, merkitsi varmaan paljon juuri silloin.

Pankkeihin en osannut edes ajauksissani mennä. Jotenkin mietin sitäkin, etten voinut muistaa tuon kaiken tapahtuneen yhden vuoden sisällä. Ja mitä tapahtui muualla sellaista, josta ei kerrottu, on tietenkin oma lukunsa.

Eilisessä Ulkolinjassa "In Debt We Trust", suom. "Yhdysvaltain velkahuuma", eriteltiin voimakasta kehitystä. Jos joidenkin mielestä ns. sotilaallis-teollinen kompleksi on 1900-loppupuolella alistanut Yhdysvaltain edustuksellisen demokratian pelkäksi leimasimekseen, niin nyt finanssi- ja luototustavaratalot ovat tekemässä samaa. Sikäli kuin dokumentin analyysi on oikea.

USA lienee melkoisen valinkauhan edessä, saivat he presidentiksi kenet tahansa.

Kuluttajien velka on kaksinkertaistunut 10 vuodessa, maassa on negatiivinen säästämisaste: eletään yli varojen. Ensin köyhät, nyt alempi keskiluokkakin on sortumassa velkavankeuteen. Dokumentin puffissa kerrottiin:

"Dokumentti tutkii taloudellisen ja poliittisen verkoston mekanismeja, ja syyttää ongelmasta luottokorttiyhtiöiden, lobbaajien, keskitetyn median ja Bushin hallinnon salaliittoa. Bushin hallitus on tukenut lainateollisuuden vapauttamista ja siten ruokkinut luottokorttikulttuuria."

Ja tuolta se dokumentin mukaan näyttikin. Puhuttiin jopa "modernista maaorjuudesta" - luulin sitä olevan oikeasti latinalaisessa Amerikassa, ehkä Afrikassa ja Aasiassakin, mutta tässä ei olekaan kyse maaorjuudesta vaan velkasiteistä finanssitavarataloihin. Ei ihme, että Suomessakin pankit ja vakuutusyhtiöt ovat halunneet fuusioitua moniala-feodaaliherroiksi saadakseen meidät palkkatyöläiset tiukemmin otteeseensa.

Sanokoot rahapiirien juoksupojat ja muut "ekonomistit" mitä tahansa niin kyse on vakavasti ihmisoikeuksia uhkaavasta kehityskulusta (samoin se korruptiona nakertaa demokratiaa, Yhdysvaltain edustuksellinen demokratia murenee silmiemme edessä!). Bushin hallinnon politiikka kidutuksen sallimiseksi on toki sellainen ja siitä on syystäkin pidetty ääntä. Velkavankeuden kaltaisen mekanismin levittäminen aiheuttaa monenlaista sosiaalista ja siten psyykkistä vahinkoa, jopa tuhoa. Ei ihme, että Yhdysvalloissa konservatiivinen saarnamies ja köyhien mustien puolustajat ovat samoilla linjoilla tässä asiassa.

Suomalainen korruptiokeskustelu on vasta alussa, sillä "Amerikan keksinnöt" yleensä tuodaan tännekin. Ahon ja Lipposen 1990-luvun hallitukset avasivat lamahoidon nimissä portit tämänkaltaisten korruptiivisten, politiikan "talouden pakoille" alistavien amerikanismien levitä maahan vapaasti. Yhdysvalloissa Bushin hallinto eräällä lakimuutoksella otti tärkeimmän juridisen askeleen uudenlaisen velkavankeuden kehitykselle. Muistaakseni finanssipiirien laskettiin lobanneen uutta lakia 150 miljoonalla dollarilla, siis noin 100 miljoonalla eurolla. Uskomatonta. Siinä on ostettu poliitikko jos toinenkin.

Asiaan liittyvä traaginen vitsi: uutta lakia vastustanut kongressiedustaja tai senaattori puhui lobbauksen yhteydessä vain kymmenistä miljoonista. Toimittaja totesi, ettei lakia vastustanut poliitikkokaan tiennyt lobbauksen laajuutta ja volyymiä.

Näinköhän suomalaisen - saati brysseliläisen - lobbausjulkisivun takana muhiin samanveroisia skandaaleja?

Näyttääpi siltä, että Arvon intoilema Amerikan rienausohjelma tulee ensi yönä uusintana. Mikä kiinnostuneille tiedoksi:

"Ulkolinja: Yhdysvaltain velkahuuma
YLE TV1 23:40 - 00:35
Yhdysvaltojen pelätään ajautuvat historiansa pahimpaan taloudelliseen kriisiin. Merkit näkyivät jo muutamia vuosia sitten."

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Suomalainen korruptiokeskustelu on vasta alussa, sillä "Amerikan keksinnöt" yleensä tuodaan tännekin. (...) Yhdysvalloissa Bushin hallinto eräällä lakimuutoksella otti tärkeimmän juridisen askeleen uudenlaisen velkavankeuden kehitykselle. Muistaakseni finanssipiirien laskettiin lobanneen uutta lakia 150 miljoonalla dollarilla, siis noin 100 miljoonalla eurolla. Uskomatonta. Siinä on ostettu poliitikko jos toinenkin.

Vaan ei Suomessa, sikäli kuin kyselyihin on luottamista. Ja miksipä ei olisi. Uutisen mukaan Tampereella "lähes kaksi kolmasosaa yrityksistä ei tue lainkaan vaaleihin osallistuvia puolueita tai ehdokkaita sen enempää kunnallis- kuin valtiollisissakaan vaaleissa." Lisäksi "elinkeinoelämän etujärjestöt pidättäytyvät vaalien rahoituksesta." Tosin keskusjärjestöistä juuri "pankki- ja vakuutusalan keskusjärjestö tukee puolueita ja niiden vaalityötä."

Hyvän Vanhanen II -hallituksemme pieni kompurointi ei ole merkki yleisemmästä suomaalaisen politiikan korruptoituneisuudesta, ainoastaan yksittäistapaus, jolla ei ole yleisempää painoarvoa?

Suomessa poliitikkoja ei tarvitse ostaa. Auttavat aivan ilmaiseksi. He ovat niin ihanteellisia.

k-meleon kirjoitti:

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Siinä on ostettu poliitikko jos toinenkin.

Vaan ei Suomessa... Tampereella "lähes kaksi kolmasosaa yrityksistä ei tue lainkaan vaaleihin osallistuvia puolueita tai ehdokkaita sen enempää kunnallis- kuin valtiollisissakaan vaaleissa."

Tampere ei ole koko Suomi. Ja sielläkin yli kolmasosa tukee.

Hyvän Vanhanen II -hallituksemme pieni kompurointi ei ole merkki yleisemmästä suomaalaisen politiikan korruptoituneisuudesta, ainoastaan yksittäistapaus, jolla ei ole yleisempää painoarvoa?

Sinäpä sen sanoit. Meillä on Hyvä Hallitus ja Vanhanen II on mies paikallaan. Ainakin vielä jonkin aikaa.

PS. Pahoittelen, tämän viestin paikka olisi ketjussa Porvarihallitus. En vain saa enää siirrettyä tätä sinne.

Leena Reikon toimittama Silminnäkijä: Irakin ihme oli lyhyt ja ytimekäs raportti Irakin Kurdistanistan. Maan tilanne luonnosteltiin ja ongelmakohdat osoitettiin. Surullisinta oli kuulla, etteivät Saddamin terrorin aiheuttaman haavat ota parantuakseen. Ei oikeastaan yllätä, kun saa tietää ihmisiä tapetun joka suvusta ja klaanista. Muistaakseni 100 000-150 000 uhria.

Tuli mieleen, miten 1980-luvun puolivälin tienoilla eräs tuttava valitti, ettei hänen juttunsa Kurdistanin pahenevasta tilanteesta saanut Pohjolan johtavien poliitikkojen hyväksyntää. Palme ja Sorsa eivät halunneet rummutettavan Kurdistanin asiaa, vaikka tiesivät Saddamin terrorista. Hävettää vieläkin. Täällähän kerättiin adresseja Saddamille, joissa vaadittiin lopettamaan terrori Kurdistanissa. Tilanne vain paheni. Mutta pohjoismainen vientiteollisuus vain hieroi kauppaa.

Tänä vuonna vasta kohua herättänyt dokumentti - Tampereen lyhytelokuvajuhlilla menestynyt - Uralin perhonen,
pääsi suurempaan julkisuuteen. Elokuvaa en ole nähnyt, mutta Uralin perhosen radiodokumentti herätti kiinnostusta jo vuonna 2004, jolloin sen ensi kertaa kuulin.
Ei liian pateettinen/dramaattinen. Kuolleet saivat elävän muistomerkin.Vanhat talot ja ihmisen arvo...(Molemmat yhtä helposti häväistävissä, tuhottavissa.)

kasi-kettunen kirjoitti:Uralin perhonen (...) Elokuvaa en ole nähnyt

Mikä selittääkin sen, että pidät kyseistä nukkeanimaatiota dokumenttina!

Yht.kunn.dok.eista tms. (jos pitää rajata pois minipenikset ja kakspäiset himorunkkarit yms.) Vieläkin mykistää talvella tullut doku Dresdenin pommituksesta. Liitoutuneille ei riittänyt murskaava tuhovoima, vaan piti synnyttää huimaava pätsi, joka veti pyörremyrskyn lailla elävät, kuolleet ja elottomat ytimeensä. Huh!

K-meleon: Uralin perhonen oli ensin radiodokumentti, erittäin hyvä sellainen. Suosittelen kuunneltavaksi.
On siis monenlaisia dokumentteja, kuten radio- ja televisiodokumentteja.

JK. Uralin perhonen radiodokumentti ja samanniminen nukkeanimaatio eivät ole yksi yhteen sisällyksensä osin.
Radiodokumentissa keskiössä on mm. Pispalan monimuotoinen väki.
Ja kunnia heille, joille kunnia kuuluu: Katarina Lillqvistille ja Hannu Salamalle. Ainakin radiodokkarin osin.

Juu, ymmärsin kyllä radiodokkarin olleen dokkarin. Takerruin vain ilmaukseen "dokumentti - Tampereen lyhytelokuvajuhlilla menestynyt - Uralin perhonen".

Keskiviikkoiltana TV1:ssä esitetty "Nürnbergin salaiset muistiot" (Ranska 2006) oli teemaltaan sangen kiinnostava, mutta hieman sekavasti toteutettu dokumentti.

Psykiatri Leon Goldensohn haastatteli Nürnbergissä syytettyinä olleita johtavia kansallissosialisteja ymmärtääkseen, miksi heistä oli tullut "hirviöitä" (monsters). Dokumentin perusaineistona olivat Goldensohnin omat muistikirjat, joita hän kirjoitti kansallissosialisteja haastatellessaan. Psykojargoniin viehtyneille ohjelma lienee antoisa, koska samalla paljastuu jotain 1940-luvun länsimaisesta ihmiskäsityksestä.

Valitettavasti edes kaikkia Nürnbergin oikeudenkäynnin perustietoja ei annettu: ketkä olivat ne 12 kansallissosialistia, jotka Nürnbergissä tuomittiin kuolemaan? Millä perusteella dokumentissa keskityttiin vain Hans Frankiin, Hermann Göringiin, Rudolf Hössiin ja Julius Streicheriin? He vain jotenkin nousivat muistikirjoissa esiin? Kysymyksiä riittäisi.

Ohjelma on hyvä muistutus siitä, että lähes kenestä tahansa voi "oikeissa" eli väärissä olosuhteissa tulla tunteeton joukkomurhien toimeenpanija. Jokainen joukkoliike, joka paasaa sitä tai tätä ihmisryhmää vastaan, voi päätyä syyllistymään joukkomurhiin. Sen jäsenet voivat jälkeenpäin kyynisesti kiistää tapahtuneen ja todisteiden ilmaannuttua voivat todeta tehneensä "velvollisuutensa", vaikka olisivat veritöiden aloitteentekijöitä. Kiinnostava anekdootti: älykkyystestien mukaan johtavat natsit olivat keskimääräistä älykkäämpiä - poikkeuksena kiihkoileva Streicher, joka oli keskivertoa tyhmempi. Älykkyys, valta ja julmuus näyttävät olevan (kirjaimellisesti) kuolettava yhdistelmä.

Ohjelma tuli esitetyksi harvinaisen osuvaan aikaan. Onhan natsihengessä toiminut Radovan Karadzic toimitettu juuri Haagiin syytettynä Bosnian sodan aikaisesta kansanmurhasta. Haagissa istuvat Kansainvälinen tuomioistuin ICJ ja Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC. Älkäämme unohtako: Ratko Mladic on yhä paossa. Tuoreessa muistissa on myös, että Serbian ex-presidentti Slobodan Milosevic oli Haagissa syytettynä, mutta oikeudenkäynti keskeytyi hänen kuolemaansa keväällä 2006.